NurinNarin

Kyllä maalla on mukavaa!

2011-07-28T23:24:00.000+03:00

24 h metsien, peltojen ja järven ympäröimänä ystävien maatilalla Etelä-Pohjanmaalla. 4 aikuista ja 7 lasta. Nurmenleikkuuta, marjanpoimintaa, perunannostoa, saunomista ja uimista, leikkimistä, traktorikyytiä, puusavottaa, grillaamista, yhdessäoloa ja seikkailemista. Miten voikin vuorokauteen mahtua noin paljon kivaa tekemistä? Lapset (ja vanhemmat) onnensa kukkuloilla.

Kyllä! Maalla ON mukavaa. Lisää kuvia ja tunnelmia täällä.

Ajatusten virtaa

2011-07-14T10:40:00.012+03:00

Viime päivinä olen ajatellut paljon, liikaa. Ajatuksia on herättänyt myös tämä runo, jonka olen jo joku aika sitten löytänyt Käsveskan kätköistä -blogista.

Ihminen haluaa olla rakastettu,
sen puuttuessa ihailtu,
sen puuttuessa pelätty,
sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.

Ihminen haluaa herättää toisissa
jonkinlaisia tunteita.
Sielu jäätyy tyhjiössä ja
haluaa yhteyttä toisiin
hinnalla millä hyvänsä.

Hjalmar Söderberg 1905

Matalalento jatkuu. Mutta siitä on hyvä pyrähtää aina hetkittäin uljaaseen lentoon.

ABC...

2011-07-11T02:54:00.001+03:00

Aakkostin asioita elämästäni. Tässä siis vapaasti tajunnanvirtaa mukaellen -
minun ELÄMÄNI AAKKOSET.Tänään.

ANTEEKSI.

BÖÖ! Yllätykset (kivat sellaiset) ovat elämän suola, tai ainakin hyvä lisämauste.

CAFÉ Unelma. Vielä toteutumaton unelma.

DIEETTI. Onnistuin, ensimmäisen kerran elämässäni! Onnellinen siitä.

EX TEMPORE. Parhaimmat asiat elämässä tapahtuvat usein suunnittelematta.

FACEBOOK. Helppo tapa pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia, jakaa ajatuksia ja asioita toisten kanssa. Toimii myös päiväkirjana. Lyhentää välimatkoja ja helpottaa sosiaalista kanssakäymistä.

GIRLPOWER. Sitä meidän perheestä löytyy. Mies on joskus helisemässä neljän naisensa kanssa. Ihania tyttöjä! Minäkin. :)

HUOMIONKIPEYS. Helmasyntini ja heikkouteni.

IHME. Parhaita ovat arjen pienet ihmeet. Minäkin olen ihme. Ja sinä.

JEESUS. Uskon ja tarvitsen. Minusta kun ei ole itse itseäni pelastamaan.

KÄDET. Niillä voi tehdä vaikka mitä kaunista, mutta myös rumaa. Kätten taidot – kaikenlaiset – niitä minä arvostan.

LAHJAT. Niitä on kiva tehdä ja antaa. Ja saada.

MARTTA. "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." (Luuk. 10:41) Kaunis nimi, joka myös Martta-aatteeseen yhdistetään.

NAURU. Pidentää ikää. Sulostuttaa tylsänkin päivän.

OULU. Syntymäkaupunkini. Minussa asuu aina pieni oululainen.

PUUTARHA. Terapiaa ruumiille ja sielulle.

QUE? = Mitä? En ole utelias, mutta tiedonhaluinen. :)

RUUT. Esikuvani Raamatussa.RAKKAUS. "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile..." (1. Kor. 13:4) Jo 18 yhteistä vuotta takana Miehen kanssa, toivottavasti vähintään yhtä monta edessäpäin.

SAMMAKOT. Hyppivät suustani tämän tästä.

TOIVO. Asuu minussa. Samoin kuin epätoivo.

UJOUS. Ongelma toisinaan.

VAPAUS. Se on hieno asia se.

WAU! Positiivista palautetta ei voi koskaan antaa liikaa.

X = Tuntematon tekijä. XXX = Suukkoja.

YÖ. En vain osaa mennä ajoissa nukkumaan. YSTÄVÄT. Rukousvastaus.

ZUMBA. Kiva liikuntamuoto. Sopii mun pirtaan.

Å = ruotsalainen o. Olen aina tykännyt Ruotsista ja ruotsin kielestä. Joskus olen varsinainen ÅSNA.

ÄITIYS. Ihana ja vaativa (kunnia)tehtävä. Antaa ja ottaa.

Ö - Siskonpeti ja ÖISET KESKUSTELUT ystävän kanssa. Niistä minä tykkään!

Hyvänpäivänhatut

2011-07-08T00:18:00.004+03:00

Olen viettänyt viime päivinä taas enemmän aikaa puutarhassa. Vaikka laiska puutarhuri olenkin, käsien iskeminen multaan on joka kerta yhtä terapeuttista.

Aika juhannuksen jälkeen on pihiksi tai ehkä paremminkin köyhäksi tunnustautuvan puutarhurin kulta-aikaa, kun paikalliset kukkapihat yksi toisensa jälkeen alkavat sulkemaan oviaan ja myyvät kukkasensa pois pilkkahinnoin. Ja voitte kuvitella, että kun halavalla saa, niin tämä rouva menee aivan sekaisin onnesta ja tuoksuista ja ideoista ja kaikesta ja tällä viikolla olen körryytellyt kotiin jo kaksi kertaa peräkontti täynnä kukkasia, ensin -50 %:n alennuksella ja tänään jo -70 %:n alennuksella. Minussakin asuu siis pieni Sulo Vilén.

Nyt on siis peräkontillinen kukkasia istuttamista vaille. Edelliset on jo MELKEIN istutettu. Tiedän, mitä teen viikonloppuna.

Aurinkoa ja hyvää päivää/viikonloppua sinullekin!

Kesän ensimmäinen

2011-06-01T21:34:00.001+03:00

Auringon pilkahduksia. Kesän ensimmäinen piirakka oman pihan raparpereista. Maljakossa päivittäin tuore luonnonkukkakimppu keskimmäisen toimesta. Paljon ajatuksia, toiveita ja odotuksia.

Niistä on alkukesän päivät tehty.

Uusi tuleminen

2011-05-20T22:27:00.000+03:00

Olen tehnyt paluuta tänne kymmeniä, no, tai ainakin useita kertoja. Kirjoittanut pätkän ja jättänyt siihen. Teidän muiden blogeja olen lukenut sitäkin aktiivisemmin. Ja kadehtinut.

Netissä surffaillessani innostuin Sinellin Kuukauden korttikisasta. SYTYCKhän meni minun osaltani ihan metsään, mutta nyt törmäsin juuri minun kokoiseeni ja -laiseeni haasteeseen. Ja kuulkaa, kortti on tehty ja lähetettykin!

Se on tässä:

"Rippilapselle". Kuukauden korttikisa 5/2011, Sinelli.

Olkoon ylläsi kirkas taivas,

alla jalkojen vehreä maa.

Saakoon Luojamme lempeä tuuli

tänään sinua koskettaa.

Metsän lintujen juhlakansa

serenadia sinulle soi.

Meren aaltojen keveä kuohu

sinun kanssasi karkeloi.

Olkoon maljasi rauhaa täynnä.

Keinut sylissä rakkauden.

Sinut ympäröi Jumalan hyvyys,

onnentoivotus ystävien.

- Anna-Mari Kaskinen -

Ehkä tässä on uusi tulemiseni blogikirjoittamisen ihmeelliseen maailmaan. Ehkä.

Aikaansaannoksia

2010-10-24T23:11:00.004+03:00

Kiirettä. Pimeää. Sairastelua. Väsymystä. Yksinäisyyttä. Äitinä olemisen onnea, kohtaamisia, tekemisen meininkiä, ystävyyttä, vapautta, hyvää mieltä ja hauskoja hetkiä. Paljon kaikenlaista, iloista ja vähemmän iloista. Tätä kaikkea on viime viikkoihin mahtunut.

Tänään olen ottanut rennosti. Hakenut kaksi vanhinta Neitiä leiriltä, syönyt Miehen valmistaman herkullisen päivällisen, seurannut hymyssäsuin Miehen ja Lasten pipareiden leivontaa, käynnistänyt joulupajaa Lasten kanssa, askaroinut koruja puuhelmistä, ommellut huopasydänheijastinta, päätellyt ja viimeistellyt useamman pitkään käsittelyä odottaneen neuleen, kuvannut neuleiden uusia, onnellisia omistajia, juonut glögiä ja syönyt pipareita.

Anipunahuivi ja rannekkeet esikoiselle.

Jo vuoden päivät valmiina ollut kolmiohuivi sai vihdoin tyttären toivomat hapsut reunoihinsa.
Ohje: Novita Talvi 2008, Malli 14 (pienempi huivi)
Lanka: Novita Rose Mohair #541, n. 150 g
Puikot: Nro 5½

Rannekkeet ehtivät olla jo tovin toista peukaloa vaille.
Neuloin ne Suuri Käsityö -lehden (8/2010) mallia 14 mukaellen.
Lanka: Garnstudio Drops Fabel #672, vajaa 100 g
Koko: Lapsi (8 vuotta)
Sukkapuikot: Nro 3

Keskimmäisen vihreä myssykkä.

Ohje: Novita Syksy 2010, Malli 26
Lanka: Novita Rose Mohair #337, n. 30 g
Sukkapuikot: Nro 6

Korukokeiluja ja sydänheijastin.

Pujottelin puuhelmiä harmaaseen trikookuteeseen ja vaaleanpunaiseen koristenauhaan, solmu joka väliin ja rusetti päälle. Ihan kivat tuli! Villasydämen tein neulahuovuttamalla ja siihen sitten kiinnitin heijastinsydämen tikkipistoilla käsin ommellen, keltaisella langalla.

Kaikenlaista pientä kivaa tovin kestäneen tekemättömyystauon jälkeen.

Mutta yksi asia minua vaivaa aivan kamalasti. Nimittäin SYTYCK! Arvatkaa vaan myöhästyikö meikäläinen lähdöstä ja täällä vasta kömpii tanssilattiaa kohti, kun toiset ovat jo täysin tanssin pyörteissä. No, ei se auta, täältä tämä yksi pieni ankanpoikanenkin kipittää vaivihkaa tanssilattialle joutsenten joukkoon jossain sopivassa välissä, kun se kauan kaivattu ja etsitty tanssinutun malli vihdoin löytyy.

Kuulemisiin!

Hätääntynyt talitintti

2010-09-30T09:30:00.008+03:00

Kuva: Reino Toivanen
http://www.telemail.fi/reino.toivanen/kuvagalleria/kuvagalleria/slides/talitintti.html

Toimenkuvani reissumiehen vaimona, äitinä, rakastajattarena (sen saman reissumiehen), taloudenhoitajana, talonmiehenä, autonkuljettajana, kylvettäjänä, sairaanhoitajana, kyyneltenkuivaajana jne. jne. laajenee entisestään. Tänä aamuna sain lisätä "meriittilistaani" yhden uuden tehtävän: eläintenpelastaja, tai tässä tapauksessa eläimen, koska pelastettavia oli vain yksi.

Tuuletusikkunan hyttysverkon pienestä reiästä itsensä sisälle änkenyt hätääntynyt talitintti.

Olimme keskimmäisen ja kuopuksen kanssa viittä vaille valmiina kouluun lähtöön, kun pinkaisin vielä viime tingassa yläkertaan hakemaan jotain. Ylätasanteelle päästyäni ihmettelin vaimeaa piipitystä, jonka paikallistin keskimmäisen huoneeseen ja oven avattuani tapasin pienen suin päin ympäri huonetta räpiköivän taltintin, joka yritti epätoivoisesti päästä takaisin vapauteen. Kaveri tsemppasi ikkunan ulkopuolella. Ei muuta kuin ovi äkkiä kiinni ja pelastustoimiin! Hyttysverkko on melko lailla kiinteä, joten sitä kautta tinttiä en olisi ulos saanut, koskapa hätäännyksissään lintunen ei varmastikaan olisi enää osannut sisääntuloreittiään käyttää. Ei auttanut muu kuin lähteä etsimään ikkuna-avainta, joka ei tietenkään ollut siellä missä sen pitäisi olla, joten suuntasin miekkosen työkalupakille ja kaivoin sieltä järeimmän talttapääruuvimeisselin, jonka löysin ja marssin takaisin yläkertaan. Se tepsi. Ison ikkunan salvat pyörähtivät auki ja raikas ulkoilma tulvahti huoneeseen. Avasin ikkunan sepposen selälleen ja yritin ystävällisesti jaella pelastautumisneuvoja neiti Tintille, joka oli kuitenkin ehtinyt kehittää itselleen pienoisen paniikkikohtauksen eikä meinannut millään ymmärtää pelastautumistiemerkintöjäni. Siellä se vain avuttomana istui keskimmäisen vaatekaapin päällä ja teki hätääntyneitä pyrähdyksiä ympäri huonetta. Ei auttanut muu kuin vähän säikytellä jo ennestään säikkyä lintusta ja vihdoin tintti tajusi lentää vapauteen. Ystävät ottivat lintusen iloiten vastaan.

Käyttäydyn itse monesti ihan samalla tavalla. "...olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla." (Ps. 102:7-8) Eksyn ja hätäännyn, tunnen olevani aivan yksin enkä näe pelastustietä. Tietä, joka saattaa olla aivan selkeä, mutta jota en vain pysty/suostu hätäännykseltäni näkemään. Tai sitten se saattaa olla vähän piilossa, mutta löytyy kyllä, kun vain jaksan uskoa ja luottaa. Mutta Tie on olemassa, minua varten. Hengitän syvään, rukoilen, rauhoitun (ainakin yritän!) ja otan ensimmäisen haparoivan askeleen takaisin Tielle, minun tielleni.

Mielenkiintoista, mitä kaikkea pieni talitintti voi meille kertoa ja opettaa.

Pelkkä tähdenlento?

2010-09-29T23:42:00.003+03:00

Nyt pitäisi olla rinta rottingilla matkalla Hollywoodiin. Vaan kun ei! Olin aivan varma, että löydän sopivan pitsisen kietaisuneuleen mallin muitta mutkitta Ravelrysta, Garnstudion tai Novitan sivuilta, mutta ei. Suuren Käsityön uusilta sivuiltakin kävin kaavahaun avulla mallia etsimässä, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole vielä tärpännyt. Muutama numero on vielä tarkastamatta. Pitäkää peukkuja, että SE OIKEA löytyy! Hakusessa on siis n. 120-senttisen tanssitytölle sopivan pitsikuvioisen kietaisuboleron (pitkähihainen) ohje esim. mohair-langalle. Semmoinen herkkä ja kauniin yksinkertainen, you know. Jos ei pitsikuvioista löydy, niin joku sileäneuleinen käy oikein hyvin. Voin siihen sitten itse inspireerata jonkun kivan pitsikuvion.

Auttakaa, hyvät ihmiset!

For a dancer

2010-09-26T19:57:00.012+03:00

She's a dancer.

Olen ottanut grand jeté:n satubaletista balettiin. SYTYCK-haasteeni on siis pitkällisen jännittämisen jälkeen selvä! Haasteeni kuuluu näin:

"Haasteesi on BALETTI. Tutustu herkän pitsin saloihin; langankiertoihin, ylivetokavennuksiin ja yhteen neulottuihin silmukoihin. Ehkä olet aina haaveillut siitä upeasta pitsihuivista?! Nyt sinulla on sopiva tilaisuus opetella uusi tekniikka, johon luultavasti jäät koukkuun :) Haasta itsesi toteuttamaan juuri sinulle sopiva pitsiprojekti!"

Täytyy sanoa, että oloni on huojentunut. Toisaalta ehkä vähän pettynytkin. Pelkäsin ja ehkä salaa toivoinkin etukäteen saavani jonkun aivan mahdottoman haasteen. Eniten pelkäsin (ja toivoin) ehkä Broadwayta tai Discoa. Heavy Metal olisi ollut myöskin melkoinen haaste, minä kun en neulekonetta omista, vaikkakin kyllä haluaisin oppia sitä käyttämään. Koreografiksi minusta ei myöskään taitaisi olla, ainakaan vielä. Lattareita olen aikoinani tanssinut ihan oikeassakin elämässä, mutta se oli silloin joskus 15 kiloa sitten. Vartalonmyötäisyys (neuleessa), pitkät sääret jne., pois ne minusta! En ole myöskään kovin taitava itsekseni laskemaan, missä kohtaa kaventaa tai lisätä, mutta ehkä sekin taito kohenee tässä matkan varrella. No joo, hyvähän se on nyt tässä jälkikäteen selitellä! Joka tapauksessa olen oikein tyytyväinen saamaani haasteeseen ja uskon jopa selviäväni siitä. (Olen joskus salaa harjoitellut.)

Itse asiassa heti haasteen luettuani minulla alkoi raksuttaa. Kuuntelen Jackson Brownen "For a dancer":ia ja ajattelen keskimmäistäni, joka tuntuu saaneen tanssin lahjan jo ihan syntymälahjana. Hänen kauniita, sulavia liikkeitään, pientä, kaunista kroppaa, joka taipuu mitä kauneimpiin asentoihin, joita hän ammentaa ties mistä. Löysin muusani! Hän innoittakoon ja auttakoon minua eteenpäin tässä haasteessa. Sen verran menninkäistä minussa edelleen kuitenkin on, että neule tulee tyttöselle itselleen. Itseni tuntien en ikinä saisi pitsineuletta valmiiksi omassa koossani jouluun mennessä ja huiviakaan en nyt halua tehdä, vaan neuleen, kietaistavan pitsiunelmaisen tanssinutun omalle pienelle tanssitytölleni. Siinä on haastetta kerrakseen, koska olen kyllä ihan taitava ja innokas neulomaan, mutta kauhean monimutkaiset ja aikaavievät pitsikuviot, päättely, kappaleiden yhdistäminen ja muut viimeistelytyöt, ne ovat minun akilleenkantapääni.

Siinä se on, minun haasteeni. Nyt ohjetta ja lankoja etsimään!

Keep a fire burning in your eye
Pay attention to the open sky
You never know what will be coming down

...

Just do the steps that you've been shown
By everyone you've ever known
Until the dance becomes your very own
No matter how close to yours another's steps have grown

In the end there is one dance you'll do alone

....

Jackson Browne: For a Dancer (1974)

Leikkimielellä

2010-09-05T23:05:00.010+03:00

Tapahtui tänään matkalla syntymäpäiväkekkereiltä kotiin:

Äiti leikkii isin kanssa "Mennään bussilla"-leikkiä

Matkustaja (=äiti) painaa pysäytysnappia, Kuljettaja (=isi) kurvaa seuraavalle bussipysäkille ja jättää matkustajan töröttämään bussipysäkin reunaan. Kuljettaja jatkaa matkaa muiden matkustajien (=lapset) kanssa. (Tekevät pienen lenkin ja palaavat takaisin.) Matkustajaehdokas (=samainen äiti) viuhtoo bussipysäkin reunassa kyytiä peukku pystyssä, Kuljettaja jarruttaa, avaa oven ja Matkustajaehdokas tarkistaa, minne bussi menee. Kuljettaja rahastaa ja Matkustajaehdokas astuu kyytiin. Muut matkustajat istuvat takapenkillä hymyssä suin ja tuumaavat, että "Te ootte ihan hassuja."

Leikki ei ollut kaukana myöskään syntymäpäiväsankareiden (10-vuotiaat kaksostytöt) lahjoja miettiessäni. Löysin tyttösille mielestäni varsin kivan väriset raidalliset, trikoiset kaulahuivit Lindexistä ja niiden kaveriksi kudoin väreihin sopivat rannekkeet (kuvat yllä ja alla). Vielä pisteeksi I:n päälle, pienet itsetehdyt sävyihin sointuvat sydänsaippuat. Tykkään antaa lahjoja ja erityisesti miettiä, mitä kenellekin antaisin. Siitä tulee hyvä mieli itsellekin.

Kaksostyttöjen (10 v.) rannekkeet.
Malli: Ihan yksinkertainen 2o 2n suljettuna neuleena, 40 s. Oikein omasta päästä.
Lanka: 7 veljestä, pinkkiä (#276) ja turkoosia (?) omista varastoista.
Turkoosien rannekkeiden pituus 18 cm, pinkkien 13 cm.
Puikot: Sukkapuikot, 4 mm

Leikkimielellä aion osallistua myös Outin ylipuhumana SYTYCK-kisaan. Aika selkeesti mun omin tyylini taitaa olla Satubaletti. Saapa nähdä, minkälaisiin suorituksiin joudun itseni vielä taivuttelemaan?! Ja taivunko? En ole ennen ottanut osaa tämäntyyppisiin enkä oikein minkään muunkaan tyyppisiin neulekisailuihin, joten vähän mahan pohjassa kutkuttaa ja jännittää, kuinka haasteesta selviän ja jaksanko/pääsenkö Finaaliin asti? Vai olenko ihan finaalissa jo ihan alkumetreillä? Mutta, kuten Outikin jo totesi, kilpailun säännöt ovat varsin väljät ja muutenkin rento meininki, eiköhän tästä selvitä, uteliaisuudella ja leikkimielellä!

Ja taas jaksaa hetken matkaa arjessa eteenpäin.

Leikkimieltä sinullekin!

Kuuleeko Timbuktu?!

2010-08-19T14:29:00.007+03:00

Esikoinen (2. lk) tulee koulusta yllätysvieraan kanssa. Haluaa tuoda koulukaverin kylään, ensivisiitille. Meillä on ollut lasten kanssa semmoinen sopimus, että suoraan koulusta ei tuoda ketään, vaan ensin vaihdetaan rauhassa kuulumiset, tehdään läksyt ja syödään välipala ja sitten kl 14 eteenpäin ilta on vapaa omille touhuille, kavereille ja harrastuksille. No, minä kuitenkin myönnyn vierailuun, kun en halua pitää liian tiukkaa pipoa. Voihan joskus tehdä poikkeuksia! Tekevät kiltisti läksyt yhdessä, keskimmäinen (1. lk) samoin omassa huoneessaan. Sitten se alkaa:

"Äiti, meillä ei ole mitään tekemistä!"
"No kyllä nyt teidän ikäiset tytöt tekemistä keksii! Menkää vaikka ulos!"
"Eikä, ei siellä oo mitään tekemistä, kun ei oo tramppaa!"
"No, onhan sitä paljon muutakin tekemistä!"
"Eikä oo! Me syödään välipala ja lähdetään ****:n luo!"
"Ei nyt, mehän ollaan sovittu, ettet vielä saa lähteä yksin ison kadun toiselle puolelle. Kyläilyistä sovitaan sitten erikseen kaverin vanhempien kanssa."
"No sitten me mennään koulun pihaan! Meillä jäi siellä leikki kesken."
"Ei käy, sulla on tänään lentopalloharkat, enkä päästä sua nyt minnekään kauas."
Seuraa valitusta, väsyttämistaktikointia, inttämistä ja kaikkea muuta mukavaa, jota on oikein kiva harrastaa varsinkin kaverin ensivisiitillä. Äiti yrittää pysyä rauhallisena, mutta lujana.

Keskimmäinen liittyy mukaan keskusteluun:
"Äiti, noi ei leiki mun kanssa!"
"Ei niiden koko ajan tarvikaan sun kanssa leikkiä, kyllä tytöillä on oikeus olla kahdestaan *****n huoneessa, mutta ulkona kaikkien pitää leikkiä yhdessä, koska se on kaikille yhteistä aluetta."
"No sit ne ei kyllä saa keinua mun keinussa."
"Eikös toi nyt oo vähän epäreilua? Kaikkien pitää päästä vuoron perään keinumaan."

Seuraa taas väittelyä, valitusta, vinkumista ja äiti alkaa olla aika finaalissa koko hommaan. Saada samalla kuopusta nukkumaan ja sovitella siinä välissä ja yrittää olla hermostumatta totaalisesti, vaikka tiukkaa tekee. Kerron tytöille, että minua harmittaa ja loukkaa se, että homma menee aina tämmöiseksi väittelyksi ja purnaamiseksi. Ja sanon myös, että jos ei sovintoa löydy, kaverin täytyy lähteä kotiin ja tytöt saavat jäädä kotiin rauhoittumaan.

Väsyttää ja ärsyttää, tekisi mieli lähettää lapset Timbuktuun, ilman palautusoikeutta.

No, alkaa se sovintokin sieltä kuitenkin löytyä. Päivän paineet on kai nyt purettu ja löytyy se yhteinen sävelkin sieltä, kun vähän kaivelee ja tekemistäkin löytyy kummasti. Nyt tuolla sulassa sovussa istuvat nurmikolla auringossa eväsretkellä.

Olen edelleen sitä mieltä, että äitiys on melkoinen taitolaji. Ei ole olemassa opasta, joka antaisi ohjeet tilanteeseen kuin tilanteeseen, missä löysätä, mistä pitää ehdottomasti kiinni, mistä mahdollisesti vielä tiukentaa. Kyllä minä ainakin olen näiden lasten kanssa välillä ihan ula-aalloilla.

Mutta on ne vaan silti niin kamalan ihania!

"Syötävän hyviä" saippuoita

2010-08-18T23:07:00.010+03:00

Minttumaan Mintun blogissa http://sopulisiankantaa.vuodatus.net on menossa tosi kiva kilpailu tai oikeastaan kaksikin. Palkintona Minttumaan kauniita tuotteita, ihania käsintehtyjä saippuoita ynnä muuta ihanaa. Pääset tutustumaan tuotteisiin ja osallistumaan kilpailuun klikkaamalla ao. kuvaa.

Esimakua

2010-08-15T15:33:00.009+03:00

Huomenna se alkaa, kello 9.00 - koulu ja keskimmäisenkin koulutaival.

Otimme ekaluokkalaisen kanssa vähän esimakua tulevasta ja lähdimme esikouluun menevän ystävän ja pikkusiskon kanssa koulumatkan koekävelylle. Matka ei ole pitkä, ehkä noin 300 metriä ja enimmiltä osin varsin turvallinen, mutta matkalle osuu kuitenkin yhden vilkasliikenteisen ison kadun ylitys, jonka vuoksi en neitiä ainakaan yksin tohdi päästää matkoja vielä kulkemaan. Mutta harjoitella voi silti! Siinä samalla tuli koekäveltyä myös ystävän eskarimatka, ystävän eskari kun on aivan koulun nurkan takana.

Siellä se on!

Hyvillä mielin tyttöstäni koulutielle saattelen. Koulu on, vaikka lähiökoulu onkin, melko pieni ja rauhallinen, elävän luonnon ympäröimä ja koulun pihalla ja ympäristössä on runsaasti tilaa leikkiä ja temmeltää. Hyvä koulu, kaikin puolin.

Millaiseksi tämän lapsen koulutie muodostuu? Minä voin vain saatella ja kantaa rukouksin, mutta askeleet täytyy tyttösen itse ottaa. Näistä esimakuaskelista hän ainakin topakasti totesi: "Meni hyvin! Ei ollut ollenkaan pitkä matka!" Sillä asenteella on hyvä aloittaa!

Koulutietä kulkiessas,
nalle, aina muista,
ettei kadun jäätiköllä
takatassut luista,
ettei kynä putoa
ja ettei kirja puutu,
ettei kiltti opettaja
syyttä suotta suutu.

- Uppo-Nallen kootut runot, Uponneen kansan lauluja -

Paistetut vihreät tomaatit

2010-08-09T23:51:00.004+03:00

Te vihreät jalomuotoiset palleroiseni! Olen niin ylpeä teistä. Punastumista ei (vielä) havaittavissa, mutta vointinne näyttää erinomaiselta ja vihreä värityksenne suorastaan pukee teitä.

Ruukkutomaattikaksoset, meidän kuistin ikkunalla. Olen oikeasti ylpeä ja iloinen niistä, koska yleensä tässä vaiheessa tomaatintaimeni ovat ehtineet jo ainakin katketa kerran, kuivahtaa alaosastaan ja venähtää tukikeppien ulottumattomiin ja yleensä myös pullukkaposket ovat kärsineet jonkinlaisia pintavaurioita.

Näistä kahdesta minä lupaan pitää hyvän huolen loppuun asti! Olen löytänyt kaltaiseni lyhyenlännän lajikkeen, jonka kanssa teen varmasti tuttavuutta myös ensi kesänä.

Tätä saavutusta juhlistaakseni taidankin vuokrata seuraavaksi elokuvaklassikon vuosikymmenen takaa, Paistetut vihreät tomaatit.

Hyv'yötä nyt!

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

2010-08-05T18:32:00.009+03:00

...sammakolla koti oli kultainen...

On ilmoja pidellyt. Ja blogitaukoa. En ole vain kerta kaikkiaan jaksanut kirjoittaa, vaikka toki monta mainitsemisen arvoista asiaa elämässä onkin tapahtunut. Josko se tästä, ilmojen (ehkä) viiletessä.

Kesä on suihkinut suhisten syksyyn, tai siis syyskesään, eihän nyt vielä syksy ole. Kesä on kulunut perheen kanssa camping-elämää viettäessä, kotia myllertäessä, uidessa, kotimaata perheen ja ystävien kanssa kiertäessä, leireillessä, puutarhassa möyriessä ja ja... Yllättävän monta kirjaakin olen tänä kesänä ehtinyt lukea. Paljon on kesään mahtunut, näin jälkikäteen ajateltuna. Olen nauttinut vapaudesta, rypenyt välillä epätoivon syövereissä, puurtanut ja mennä viipottanut. Tunteita ja tuoksuja laidasta laitaan.

On taas se aika, kun pensaat punastelevat punaherukoita ja karviaisia ja mustaherukat myhäilevät taustalla. Vähän jo mustia tänään kuopuksen kanssa auringonpaisteessa keräilin ja toissapäivänä tyhjennettiin lasten kanssa raparperipuska ja taiottiin siitä raparperimehua ja -piirakkaa. Hyvää tuli, vaikka itse kehunkin! Omenoitakin näyttäisi tulevan ihan mukavasti, vaikkakin hiukan rupisia, tämä puutarhuri kun on vähän laiskanlainen harjoittamaan minkäännäköistä tuholais- ja tautitorjuntaa.

Kuopus täyttää kuun lopulla 2 vuotta. Taidanpa järjestää neidille puutarhajuhlat itsetehdyin antimin, oman pihan tuotteilla höystettynä, jos Luoja vain ilmoja syntymäpäivälle suo. Yritän aloittaa valmistelut ajoissa, niin että juhlia olisi loppuun asti ilo tehdä ja suunnitella ja säästyisin siltä ah! niin tutulta "viime tipalta". Siis yritän.

Perennapenkkiä olen vähän laajentanut ja uudistanut. Loppukesä on siihen hyvää aikaa, kun kukkatoreilta ja -turuilta löytää perennoja aleale-hintaan. Olen löytänyt joitakin jo kauan toivelistalla pysyneitä sekä monia uusiakin tuttavuuksia, suunnitellut ja sommitellut, kääntänyt maata, tonkinut rikkaruohoja, kärrännyt multaa, istuttanut ja kastellut. Ei kukkaloisto nyt vielä niin valtavalta näytä, mutta ehkä ensi kesänä jo, kun pääsevät kukin vuorollaan kukoistamaan.

Neulonutkin olen, enemmän kuin monena muuna kesänä, hihatinta ja mohairmyssyä keskimmäiselle ja virkannut lappuja tähän ihanuuteen. Tekeleistä kuvia eetteriin sitten joskus myöhemmin.

Semmoista. Edessä vielä yksi kokonainen vuosi kotosalla pikkuneidin kanssa. Sehän vain passaa, kun keskimmäinenkin aloittaa koulutiensä puolen kuun tienoilla. Kesä siis jatkukoon!

Viherpiperrystä

2010-04-04T16:06:00.013+03:00

Olemme viettäneet pääsiäistä melko lailla sisätiloissa, kun maata kiertänyt vatsatauti löysi tiensä meillekin. Tavoilleni uskollisesti pääsiäisvalmistelut jäivät vähän viimetinkaan, ruohotkin istutettiin vasta pääsiäisviikon tiistaina. Laitettiin perinteisen rairuohon sekaan ohraa ja sokerihernettä. Kerkesivät sentään itämään pääsiäiseksi.

Sairasteluista huolimatta olemme ehtineet puuhailla kaikenlaista:

Aprillipäivänä/Kiirastorstaina vietettiin veljenvaimon, eikun siis miehen siskon syntymäpäiviä. Mansikkakakku maistui pitkästä aikaa!

Virpomaan emme päässeet, mutta meitä virvottiin senkin edestä. Täälläpäin Suomea virvotaan siis vasta pääsiäislauantaina. Se, mikä minun mielestäni on surullista, on se, että yhä enemmän trullittelu on muuttumassa mustanpuhuvaksi noita-akkameiningiksi, olenpa nähnyt yhden lapsen puetun piruksikin, "entisaikojen" iloisten, punaposkisten trullimummeleiden sijaan.

Esikoisen kanssa innostuimme istuttelemaan ruohojen ja herneenversojen lisäksi kaikenlaista muutakin. Siemenpusseista mullan alle sukelsivat kuukausimansikan, punahatun, kirsikkatomaatin, pikkuvitjan, ahkeraliisan, sarjasaipon, punapäivänkakkaran, tsinnian ja amppelipetunian siemenet (olen hamsteri myös siementen suhteen). Se on tämä petollinen kevätaurinko, joka saa mielen halajamaan jo puutarhaan. Osa siemenistä oli käynyt jo vanhaksi, mutta rohkea rokan syö, kokeillaan! Ja yritetään muistaa myös kastella ja hoitaa istutuksia...

Siemenestä kukaksi on pitkä matka. Onneksi nyt jo saa nauttia tulppaanien, narsissien, perunanarsissien ja helmililjojen kauneudesta. Ovat ihana väriläiskä niin sisällä kuin ulkokuistillakin, kunhan vain muistan nostaa ne yöksi sisälle pakkaselta turvaan.

Käsitöitäkin on tullut tehtyä. Neuloin samaisen miehen siskon nuorimmalle tyttärelle (4 ½ kk) myssyn ja lapaset. Myssy on ollut jo kuukausia valmiina, kylläkin päättelemättömänä, mutta tumput jäivät jossain vaiheessa puolitiehen ja ne nyt tikuttelin loppuun.

Myssy
Malli: "Top Down Bonnet with Anime Character by Adrian Bizilia" (Ravelry-linkki), Helloyarn.
Ohje suomeksi täältä.
Lanka: Novita Nalle.
Puikot: Sukkapuikot nr 3,5.

"Omenankukka"
Ohje Lesley Stanfieldin kirjasta "Anna kaikkien kukkien kukkia".
Lanka: Novita Nalle.
Virkkuukoukku nr 3,5.

Tumput
Malli: Oma.
Lanka: Novita Nalle.
Puikot: Sukkapuikot nr 3,5.

Lisäksi puikoilla myös mm. lyhythihainen raglanjakku vaaleanvihreästä Satu-langasta (100 % polyakryylia) kuopukselle aiemmin postaamani mekon kaveriksi. Ohjeen löysin uusimmasta Modasta (2/2010, ohje nr 35).

Ja kaikessa mukana tietysti itseoikeutettu pääsiäismaskottimme "Irma Tipunen".

Huomenna paluu arkeen, mutta "Pääsiäinen jatkua saa..."

Yhdennäköisyyttä(kö?)

2010-03-19T15:16:00.005+02:00

Vaahteramäen Annika haastoi blogissaan mukaan muistuttamisleikkiin. Muistui samassa mieleen, että joku minulle tuntemattomaksi jäänyt mieshenkilö (oletan?!), nimimerkki "Lähes anonyymi", aikoinaan jätti meidän perheen kotisivujen vieraskirjaan tällaisen viestin (osoitettu miehelleni, hiukan sensuroitu :o)

Kaikessa rauhassa etsin hyvää ja halpaa sukelluslamppua netistä ja sitten törmäsin tähän sivuun....

No joka tapauksessa oot menny Christina Applegaten kanssa naimisiin.

Mitä eroa, ei mitään.

Viestin lopussa oli linkki näihin kuviin:

Joten kai minä sitten muistutan Christina Applegatea, tai ainakin muistutin melkein 13 vuotta ja 15 kiloa sitten. (Esikoinen tässä vieressä kyllä sanoo, ettei meissä ole mitään yhdennäköisyyttä.)

Voi, onko siitä jo niin kauan?!

Juuri nyt

2010-03-10T21:51:00.000+02:00

KAIPAAN.

Kauneutta.
Erityisyyttä ja merkityksellisyyttä.
Sitä jotain.

Vaikka minullahan on se jokin ja kaikki,
tässä ja nyt.

Ehkä sittenkin, kaikkein eniten,
TAITOA NÄHDÄ.

Maata näkyvissä!

2010-03-08T17:35:00.009+02:00

Kevät tulee tiputtaen, tip, tip, tip! Naapurin katolta tuli lumet rytisten alas ja lumi sulaa ennätysvauhtia. Aurinko se vaan töitä tekee. Lumen kinostama pihamaakin paljasteli jo paljaita kohtia pihatieltä. Maata näkyvissä! Ihan vähän mieli haikailee jo puutarhajuttujen perään; mitä sitä istuttaisi, miten järkevästi aloittaisi pihaprojektit tänä vuonna? Niin ettei jää sitten puolitiehen...

Kun kerran alkuun pääsin, tässä jatkoa antikvariaattihankinnoilleni... Toinen löytämäni kirja on monessa muussakin blogissa esillä ollut Eva Näslundin ja Barbro Hansingin tekemä "ompelen lapselleni" -kirja vuodelta 1972. Sain kirjan tosi halvalla (3 €), koskapa siinä ei ollut enää mukana kaavoja. Siksipä etsintäkuulutankin nurkissa pyörivät ylimääräiset kaavanne tai mahdollisesti niiden kopiot. Olisin enemmän kuin onnellinen, jos jostain semmoiset löytyisi pientä korvausta vastaan!

Kirja on ollut minulla aiemmin kirjastosta lainassa ja olen itse asiassa tehnytkin kirjan ohjeilla viime syksyn / tämän kevään aikana ompelukurssilla haalarit naapurin 2-vuotiaalle pikkumiehelle kirjan ohjeita mukaellen. Laitanpa niistä pienen kollaasin tähän nyt, kun en ole aiemmin täällä ehtinyt niistä mitään mainitsemaan.

Puuha-Peten haalarit.
Teimme äitinsä kanssa oravannahkakauppoja, minä tein elämäni ensimmäiset haalarit ja äitinsä leikkasi tukkani. Rahaa ei vaihdettu, mutta molemmat saivat hyvän mielen. Sitä pitäisi harrastaa useamminkin!
Ruskea kangas on kai jotain velourin/joustofroteen sekoitusta äitini kätköistä 70-80 -luvun vaihteesta. Napit Tilkku-Sadusta, vihreä velour ja resori Eurokankaasta.

Valo voittaa

2010-03-06T14:16:00.007+02:00

Oi, mitkä talvilomakelit! Alkuviikosta tuuli ja tuiversi ja lunta tuli lisää, lisää ja vielä vähän lisää. Mutta sitten aurinko puuttui peliin, työnsi lumisateen ja tuiskutuulet jonnekin kauas pois ja on jo parin päivän ajan helottanut täydeltä taivaalta. Loistava keli ulkoilla. Eilen käytiin ystävän ja isompien lapsukaisten kanssa luistelemassa. Yritin kovasti harjoitella jarrutuksia, mutta huomaan, että minusta on tullut ylivarovainen, tasapaino on vähän hakusessa ja lapsuusajan notkeus on jonnekin kauas taakse jäänyttä aikaa. Mutta ihan kiva oli "liidellä" ympäri jäärataa ja verestää muistoja, ottaa kisaa ja hyppiä kilpaa vauhdista luistinradan lumipenkkoihin.

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa tänä talvena suksillekin. Suksimme tyttöjen kanssa metsän halki umpihangessa läheiselle golfkentälle. Edellämme siinä kohtaa missä latu yleensä menee kulki isot tassun jäljet. Mielikuvitus lähti tietysti heti laukkaamaan. Täälläpäin on nähty susi ja karhukin on joskus seikkaillut takametsissä. Mutta rohkeasti vain hiihtelimme eteenpäin, koska matka ei ollut pitkä. Aurinko paistoi valkoisille hangille ja etenimme tällaiselle rapakuntoiselle sopivaa mateluvauhtia eteenpäin.

Oikein nautinnollista! Ladulla kului aika kuin siivillä. Kotiin palattiin n. 2 ½ tunnin hiihtorupeaman jälkeen ja uteliaana käväisin netistä kurkkaamassa suden ja karhun jälkiä. Enpä oikein tiedä, ehkä se olikin vain yksinään kuljeksimaan lähtenyt koira, joka jälkensä oli lumeen jättänyt.

Valo ja kirkkaus ovat saaneet myös ompeluinnon syttymään. Tähän asti se on palanut vähän säästöliekillä. Löysin tässä päivänä muutamana antikvariaatista pari kivaa 60-70-luvun käsityökirjaa ja pakkohan niiden ohjeita oli päästä vähän kokeilemaan. Ensimmäisenä kokeiluun pääsi Christina Hedberg-Molinin vuonna 1967 tekemä kirja "Vi syr åt småbarnen", josta löytyi vaikka kuinka monta ihanaa lastenvaatekaavaa 1-5 -vuotiaille. Tuolle ajalle ominaisesti kaikki mekot ovat minimallia, niin että mekon alta vilajavat söpöt pitsipikkupöksyt.

Päädyin kokeilemaan ihan perusmekon kaavaa, ideana tehdä kesäinen juhlamekko kuopuksellemme pienillä pitsiyksityiskohdilla maustettuna. Ja siitä tuli kyllä ihan kiva, vaikka pää- ja kainaloaukkojen kanssa sainkin vähän kamppailla.

Kesäinen juhlamekko kuopukselle.

Kankaat muistaakseni Eurokankaan palalaarista.
Puuvillapitsi kirpputorilta.

Ekoja kertoja

2010-03-03T23:37:00.001+02:00

Esikoinen tahtoi eilen päästä ompelemaan ensimmäistä kertaa elämässään. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen. Riisipusseja piti meidän tekemän. Ensin valittiin mieleinen kangas, sitten mitattiin, leikattiin ja silitettiin. Ja sitten ompelemaan. Hyvin rauhallisesti kävi tyttöseltä ompelu, vaikkei äiti osannutkaan pitää suutaan kiinni, hermoilikin. Pyysin anteeksi. Hieno riisipussi tuli, ommeltiin toinen pikkusiskollekin.

Risto Räppääjä ja polkupyörävaras (Nordisk Film)

Meillä on lasten kanssa semmoinen sopimus, että kun menee 1. luokalle, pääsee 1. kertaa elokuviin, oikein niinkuin elokuvateatteriin. (Meillä on paljon muitakin sopimuksia, joiden solmimisesta lapset näyttävät kovasti nauttivan, mutta niistä lisää ehkä joku toinen kerta.) Talviloman kunniaksi lähdimme tuon samaisen esikoisen sekä vuotta vanhemman ystävättärensä kanssa riisipussit ommeltuamme tätä kyseistä sopimusta täyttämään. Ostimme elokuvaliput, asiaankuuluvan popparitötsän ja limskaa ja nojauduimme elokuvateatterin penkkeihin tuijottamaan uutta kotimaista lastenelokuvaa "Risto Räppääjä ja polkupyörävaras". Elokuva oli hauska ja lapset tykkäsivät. Oma rehellinen mielipiteeni on, että se ihka ensimmäinen Risto Räppääjä -elokuva oli vielä parempi.

Siinä Niilo Sipilä oli aivan loistava Ristona, energiaa ja karismaa täynnä ja erityinen suosikkini oli Rauha Räppääjä, johon jotenkin samaistun. ;o) Olinkin vähän pettynyt, kun tässä uudemmassa raidassa lapsinäyttelijät oli vaihdettu. Elokuva oli jollakin tapaa vaisumpi ja musiikkikaan ei ollut aivan yhtä mukaansatempaavaa kuin ensimmäisessä makupalassa. Lisäksi tarinassa oli muutamia kohtia, jotka jäivät hiukan mietityttämään. Risto ja Nelli käyttivät aika useassa kohtaa valkoisia valheita eteenpäin päästäkseen, mm. ambulanssikohtauksessa ja tekivät tietoisesti väärin mm. tyhjentäessään Robertille tarkoitetun tuliaisherkkukorin sisällön nassuihinsa. Ymmärrän kyllä, että juonenkulkukin ehkä vaati tiettyjä asioita ja oli elokuvassa monta hyvää ja opettavaistakin juttua, mutta esimerkiksi tuohon herkkukorikohtaukseen olisi hyvin voinut lisätä tunnustuksen ja anteeksipyynnön, jokaiselle kun sattuu mokia, mutta olisi hyvä oppia myös tunnustamaan ne ja pyytämään anteeksi, pienissäkin jutuissa. Samaa mieltä olivat neitokaiset, kun heitä elokuvan jälkeen haastattelin Hesburgerin hampurilaisaterian äärellä. Joka tapauksessa "Risto Räppääjä ja polkupyörävaras" oli mielestäni varsin hauska ja monipuolinen paketti. Suosittelen.

Tänään esikoinen pakkasi makuupussin ja muut tarvittavat kimpsut ja kampsut kassiin ja lähti, yllätys, yllätys, ensimmäistä kertaa yksin kahden yön pituiselle seurakunnan tyttöleirille muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan leirikeskukseen. Perinne jatkuu. Olin itsekin 6-vuotias kun ensimmäisen kerran lähdin yksin leireilemään ja olen aina ollut ja olen edelleenkin aina into piukassa leirille ja yökylään lähdössä. Niinpä ajatus leirille lähdöstä oli sekä tyttären että äidin mielestä mitä mainioin ja minullekin lähes itsestään selvää, että kyllä tyttö pärjää, kunnes tänä aamuna pikku hiljaa herätessäni tajusin, että minua jännittää aivan valtavasti. Lähettää oma esikoinen ensimmäistä kertaa yksin maailmaan (okei, valvottuihin leiriolosuhteisiin), kuinkahan se osaa laittaa lakanat sänkyyn ja saakohan se kavereita ja onkohan sillä kivaa ja mitähän jos sille tulee koti-ikävä eikä sillä ole omaa kännykkää? Tytär oli kuitenkin tyynen rauhallinen ja itsevarmuutta täynnä. Ei siinä äidin auttanut hötkyillä. Niinpä sitten puolen päivän jälkeen saatoin tyttären n. 90 muun tytön vanhempien kanssa linja-autolle ja sinne läksivät, tuulen ja tuiskun keskelle, leirielämää viettämään. Vähän välillä sydänalasta ottaa, mutta sillai mukavasti. Jännittää olla ekakertalaisen äiti.

Elämä ei ole hassumpaa...

Kevättä rinnassa

2010-02-10T23:37:00.004+02:00

Lapset häärivät innoissaan lapioiden kanssa pihamaalla ja kertovat keskimmäisen sanoja lainatakseni kaivavansa "kevättä esiin". Huomaan, että minunkin rintaani kevät hiljalleen hiipii, mutta vaikutus on jotenkin nurinkurinen. Luulisi, että kun valo lisääntyy ja päivät pitenevät, piristyisi, mutta sen sijaan tuntuukin, että kevätväsymys on saamassa minusta vallan. Ilmassa on vähän sellaista tappiomielialaa ja sen selättämiseksi olenkin tarttunut entistä useammin kutimiin ja ompelukoneeseen ja surautellut/suihkinut jotakin uutta ja kivaa omaksi ja toisten iloksi.

Hello Kitty -kassi keskimmäisen ystävälle 6-vuotislahjaksi.
Ohje: Suuri Käsityö 6-7/2007, s. 45.
Krumeluurit omasta päästä, muuten orjallisesti ohjetta noudattaen.
Malli: Teija Kolehmainen.
Tarvikkeet: Ikean paksu puuvillainen kangaspalan jämä, punaista ja viininpunaista puuvillapitsiä, Hello Kitty -silityskuva H&M:stä, lakanakangasta, aniliininpunaista ompelulankaa. Kaikki tarvikkeet omista kätköistä.

Rinsessapussi samaisen keskimmäisen toiselle 6-vuotiaalle ystävälle.
Ohje: Suuri Käsityö 9/2006, nr 19 "Kuukauden kassi".
Koristelin vähän pitsillä, nauhalla ja ballerinakuvalla, että tuli rinsessaisempi.
Malli: Meri Tuuli Laine
Tarvikkeet: Lilaa lakanakangasta, valkoista ompelulankaa, tukikangasta, valkoista joustopitsiä, vaaleanpunavalkoruudullista nauhaa sekä Maarit Ailion piirtämä ballerinaprinsessa-painokuva viime viikonlopun Kädentaitomessuilta.

Ompelukset olen tehnyt lähinnä omissa nurkissa pyörineistä tarvikkeista. Ihan lähiaikoina on valmistunut/valmistumassa myös hame keskimmäiselle ja froteehaalarit tutun pojalle. Niistä juttua myöhemmin, ehkä.

Lasin läpi

2010-02-01T22:55:00.012+02:00

Pidämme sairastupaa. Kuopuksella on 39,2 kuumetta, nenä vuotaa ja yskittää. Veto pois. Suurimman osan päivää saamme ihailla lumista talvimaisemaa siis vain lasin läpi. Nautin tästä valosta!

Aina hetkittäin neulon. Olen opetellut käyttämään kaikki liikenevät hetket hyväksi. Neulon muutaman silmukan seisten keittiössä hääriessäni, välillä istahdan hetkeksi nojatuoliin kutimien kanssa, kurkkaan nettiin, luen satuja, sylittelen pikku potilasta. Muuten en jaksa. Arkista aherrusta.

Puikoilla joustinliivi esikoiselle.
Ohje Novita Kevät 2010 -lehdestä (malli nr 91), lankana Freedom Spirit by Twilleys of Stamford, #513.

Puolen päivän tienoilla pikkuisen päiväunien aikaan pääsen hetkeksi eskarista kotiutuneen keskimmäisen kanssa ulos lumitöitä tekemään. Nappaan kameran taskuun ja siinä samalla vähän kuvailen - kauneutta arjen roson keskellä. Sitä mikä minun silmissäni on kaunista. Mieltäni ilahuttaa erityisesti anopin tekemä jäämobile.

Käydään tanssitunnilla (tyttöjen). Hoidetaan pikaisesti asioita.

Saatellaan mies matkaan.

Katsellaan esikoisen vauvakuvia ja valitaan niistä sopiva kouluun vietäväksi.

Hiljainen talo. Sylissä nukkuu pieni potilas.

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." (Raamattu, 1. Kor. 12:13)

Kukkuu!

2010-01-21T14:59:00.008+02:00

Tekaisin pipon, hiippasellaisen. Uusimman (1/2010) Suuri Käsityö -lehden innoittamana. Samainen mösä lehden kannessa. Ja kun ystävän tytär täytti viisi. Vai apua, kuusiko se jo täytti! Ja kun sattui olemaan vielä oikeaa lankaakin.

Oli tosi helppo ja nopea tehdä. Ainut mistä en tykkää, on saumojen yhdisteleminen. Mutta ihan kiva tuli! Otsalle lisäsin Filttiinasta ostetun huopasydämen väriä antamaan.

Ihan pian myssy matkaa Siperian kylmyyteen. Toivottavasti on mieluinen ja LÄMMIN!

Mallina tonttuilee esikoinen.

Ohje: Suuri Käsityö nr 1/2010. Ohje nr 4 "Ribbimyssy".
Malli: Sirdar.
Koko: 10-12 v
Lanka: Sirdar Big Softie #331 (Muffin), vähän reilu kerä
Puikot: Neulepuikot nr 10.

Huopasydän Filttiinasta.

Haaveilen...

2010-01-19T13:00:00.017+02:00

... siististä kodista ja sen sisustamisesta.
... kynttilöiden ja saippuan teosta.
... loru- ja hernepusseista, kaikenlaisesta pienestä itsetehdystä. Jos vielä jonain päivänä vaikka oman myyntipöydän jonnekin saisin.
... leikkimökin sisustamisesta.
... käsityöläisyydestä.
... omasta pienestä putiikista/kahvilasta.
... ulkomaanmatkasta; Siperiaan, Japaniin, Puolaan, Italiaan tai Israeliin.
... autotallin rakentamisesta (ja erityisesti siitä kesä-/vieras-/työhuoneesta, joka sen yhteyteen valmistuu).
... uusista tuulista, opiskeluista, harrastuksista tms.
... kesästä.

Täällä minä vain haaveilen. Haaveista voi tulla totta, kun vain jaksaa tehdä töitä niiden eteen. Juuri nyt en jaksa, siksi tyydyn vain haaveilemaan.

Mutta olen minä jotain saanut valmiiksikin:

Ruusupussukka ystävälle syntymäpäivälahjaksi.
Kangas: Eurokangas.

Lacy Baktus ystävälle Siperian kylmyyteen elämäni ensimmäisestä Noro-kerästä.
(Mallina keskimmäinen, joka voisi kuulemma "esitellä enemmänkin muotia".)
Malli: Terhi Montonen (Ravelry-linkki)
Lanka: Noro Kureyon Sock Yarn, #S92, vajaa kerä
Puikot: Bambuiset neulepuikot nr 3½

10 hyvää asiaa

2010-01-13T23:37:00.000+02:00

Aamulla ahdisti moni asia, mm. huonosti nukuttu yö, tekemättömät kotityöt, pitkään vaivannut jalka ja moni muu asia. Aamupäivällä sairaalan laboratoriosta autolle kävellessäni surkuttelin elämääni, kunnes sain ajatuksen, että sen sijaan, että uin ja sukellan surkeuden syövereissä, voisin ruveta miettimään, mitkä asiat ovat hyvin elämässäni, mistä voisin kiittää ja jo siinä matkalla autolle löysin monta kiitoksen aihetta.

Pykäsin sitten lähi-S-marketin pihaan ja kävin ruokaostoksilla ja ostosten päätteeksi istahdin autoon ajatuksena suunnistaa kotiin. Ja sitten tömähti! Samaan aikaan lähti toisestakin parkkiruudusta auto ja me törmäsimme toisiimme. Ajattelin vain, että "Ei voi olla totta!" ja siitä sitten asiaa selvittelemään. Mielessä vilahti, että "Niin että, kiittääkö tässä pitäis?". Kyllä harmitti, vaikkei kovin suurta vahinkoa sattunutkaan. Kotiin tultua selvittelin vielä asiaa vakuutusyhtiön kanssa, tunnustin tapahtuneen kotijoukoille ja harmittelin tapahtunutta. Ja mietin niitä kiitosaiheita. Miksi tässä näin kävi?

Päivän tässä asioita pyöriteltyäni olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että jotain hyvää tässäkin asiassa oli. Tässä siis, kaikesta huolimatta, lista 10 hyvästä asiasta tässä päivässä:

Kiitos...

1. että yhteentörmäyksessä vahingoittui vain 1 auto, eikä sekään kovin pahasti. Kukaan ihminen ei kuitenkaan loukkaantunut. Se olisi kestämätöntä.
2. että ehdin ajoissa labraan ja että pitkään vaivannutta jalkaani tutkitaan.
3. pakkasesta ja lumesta, oikeasta talvesta, puiden lumisista turkeista, kauniista maisemasta.
4. luisteluretkestä keskimmäisen ja kuopuksen kanssa. Pysyin pystyssä ja muutenkin hokkaroin ihan kunnialla ympäri jäärataa. Hauska katsella keskimmäisen innosta puhkuvia poskia ja iloa jäällä liitelemisestä.
5. hauskasta keskustelusta ystävän kanssa.
6. mukavista blogikommenteista.
7. että saan apua, jos vain haluan ja osaan sitä pyytää.
8. uusista hyvistä kirjalöydöistä.
9. siitä, että tänään on jo keskiviikko. Perjantaihin on enää kaksi yötä.
10. siitä, että keksin ruveta tekemään tällaista listaa.

Huomaan, että tästä tulee paremmalle tuulelle. Voin siis ehkä ottaa vaikka tavaksi!

Talvi-illan tunnelmaa.

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää...

2010-01-08T10:38:00.009+02:00

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää
Pakkanen - kuljetaan nenät huurussa
Pakkanen...
(Papu ja Pojat: Helle)

Täna aamuna herätessä mittari näytti 26,4 astetta pakkasta ja kylmävesiputki oli jäässä. Taitaa olla tämäntalvinen pakkasennätys näillä leveysasteilla. No, putki saatiin onneksi sulatettua ja vesi virtaa taas! Kuusamon lentoasemalla oli kuulemma mitattu koko Suomen pakkasennätys, -36,9 astetta selsiusta. Oikein kunnollinen suomitalvi siis!

Aamulla kaivoin komeron nurkasta esiin untuvatakkini ja pakkasin itseni ja esikoisen kunnollisen toppa/myssy/huivi/villasukka-kerroksen alle ja niine hyvinemme lähdimme marssimaan koulua kohti. Pakkaslumi narskui mukavasti jalkojen alla, nenänpäätä ja poskia kirveli ja kaulaliina oli hetkessä pieniä jääkiteitä täynnä, kun siinä kaksin kuljimme aamuhämärässä lumista maisemaa ihaillen.

Nyt on ihana käpertyä sohvan nurkkaan takkatulta katselemaan ja lämmittelemään, lukemaan hyvää satukirjaa nuoremmille ja neuloa välillä pätkä ystävän noroista "Lacy Baktus" -huivia. Pyykkikone rullaa ja mielessä ovat 6-vuotiaan keskimmäisen huomiset kutsut kuninkaallisille ystävilleen.

Iltapäivällä tehdään esikoisen lempiruokaa "klasagnea" ja siivotaan.

Että tämmöinen pakkaspäivä!

Puikoilla noroinen Lacy Baktus by Terhi Muinonen.

Superäidin muotokuva

2009-12-30T13:28:00.017+02:00

Olen ollut hiljaa pitkän aikaa. Olisi ollut paljonkin kirjoitettavaa, mutta en vain ole jaksanut.

Äitiyttä ja naiseutta täällä mietin. Mietin...

Millaista olisi olla superäiti?

Sellainen pullantuoksuinen superäiti,
jolla on koti ja lapset järjestyksessä,
ruoka aina tismalleen oikealla kellonlyömällä pöydässä.

Äiti, joka laittaa aina ja kaikessa lapsen edun oman etunsa edelle,
pitää päänsä selvänä (en puhu nyt alkoholista enkä huumeista - vaikka toki niistäkin),
toimii järjestelmällisesti,
pitää huolta ystävyyssuhteistaan - niin ja kauneudestaan.

Äiti, jonka puutarha ja parisuhde kukoistaa,
jonka jouluvalmistelut ovat hyvässä käynnissä jo ennen 1. adventtia
ja jouluun laskeutuminen on vain rauhallista loppusilauksen tekoa ja rauhoittumista.

Äiti, jonka itsetehdyt lahjat ovat valmiita hyvissä ajoin ennen juhlapäiviä ja
paniikkisiivot juuri ennen vieraiden tuloa ovat muisto vain!

Äiti, jonka koti on kaunis, siisti ja aistillinen,
koti, jossa oma ja vieraan silmä lepää
ja jossa lapsilla on kuitenkin vapaus olla ja leikkiä,
keksiä ja tehdä.

Äiti, jonka pyykkivuori ei ole koskaan yhtä pyykkikoria korkeampi,
ja joka jaksaa eläytyä leikkeihin
eikä pää pyöri jo seuraavassa "kotitehtävässä".

Äiti, joka osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen,
aina ja joka paikassa.

Tiedän, täydellistä ihmistä tai äitiä ei ole. Mutta jos edes jollain osa-alueella voisi täydellistyä, ainakin vähäsen. Vaikka, kyllä kai minun epätäydellinen rakkautenikin riittää.

"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."

sanoo Jeesus. (2. Kor. 12:9; Raamattu, v. 1938 käännös)

Siihen uskon - ja kehityskelpoisuuteen. Toivossa on hyvä elää!

Hyvää, onnellista ja siunattua Uutta Vuotta!

Kuvassa "askartelemani" enkelihyasintti.

PSST. Vaihdamme vuotta rakettien räiskeessä syntynyttä 6-vuotiasta keskimmäistämme juhlien.

Tunnustus ilman tunnustusta

2009-11-01T23:44:00.005+02:00

Olen lueskellut mielenkiinnolla muiden blogeista "tunnustuksia", mutta koskapa en itse moista ole (optimisti ajattelee "vielä") saanut, rustaan tähän, mitä vastaisin, jos sellaisen saisin.

Tunnustan, että:

1. Olen innostujaluonne ja aina valmis kokeilemaan ja kehittelemään jotain uutta. Asioiden loppuunsaattaminen ei ole vahvimpia ominaisuuksiani. Olen kuitenkin opetellut sitä kovasti ja itse asiassa petraantunutkin asiassa kovasti.

2. Kuljen paljon avojaloin, myös talvella, vaikka vanhan talon lattiat ovatkin aika kylmät.

3. Olen hyvinkin spontaani, supliikki ja rohkea, joidenkin mielestä hauska, tutussa seurassa, mutta näyttämöllä spontaaniuteni katoaa kuin tuhka tuuleen.

4. Kuorsaan ja se nolottaa minua jopa niin paljon, etten uskalla nukkua yleisillä paikoilla, kuten junissa ja linja-autoissa, koska pelkään, että "hirnun" niin, että muut häiriintyvät/huvittuvat liikaa. Jos nukun samassa huoneessa muiden kuin perheenjäsenten kanssa, heräilen pitkin yötä tarkastamaan, etten kuorsaa. Pikku juttu, mutta muodostunut melkoiseksi probleemaksi, koska toisaalta taas olen aina ollut lapsellisen innostunut yökyläilystä ja siskonpedissä nukkumisesta.

5. Rakastan kaikenlaista käsillätekemistä. Haaveilen, että tulevaisuudessa saisin tehdä työtä, joka liittyy jotenkin tähän rakkauteeni.

6. Haaveilen lottovoitosta, vaikka en muista lototakaan.

7. Uskon Jeesukseen.

En laita tätä nyt kellekään eteenpäin, koska en ole haastetta/tunnustusta keneltäkään saanut. Mutta ken haluaa, mietiskelköön samanmoisia asioita itsestään, kaikenlaisia tunnustuksia on aina mielenkiintoista lukea. On helpompi ja hauskempi elää omien kummallisuuksiensa kanssa, kun tietää, että meillä jokaisella on ne omat ominaispiirteemme.

Hyvä mieli

2009-11-01T23:06:00.007+02:00

Höyryävä glögimuki kera mantelilastujen ja rusinoiden, kaksi ruisvoileipää kera lauantaimakkaran, sinapin ja juuston, sohvannurkka, puikoilla keskimmäisen neuleliivi ja päällimmäisenä hyvä mieli.

Hyvä mieli siitä, että pikkusisko jyskytteli perjantai-illalla dieselveturin kyydissä tänne kotirannikolle auttaakseen minua laittamaan järjestystä meidän "Huvikumpuun", niin että elämä voisi olla hiukan vähemmän hyrskynmyrskyistä. Ja me onnistuimme siinä oikein mukavasti. Ikeasta ostetut valkoiset Bergsbo-vitriinikaapit passasivat hetken mallailun jälkeen oikein kivasti ruokailuhuoneen seinustalle, vanhan talon lattiat ja seinät kun ovat aina johonkin suuntaan vinksallaan. Muutama muukin huonekalu vaihtoi paikkaa ja sai uuden käyttötarkoituksen. Ja ennen kaikkea paljon turhaa ja tarpeetonta, enimmäkseen paperia, joutui roskikseen ja lehtienkeräykseen ja ehjää ja siistiä tavaraa, astioita ja sellaista, kirpputorille. Ensimmäisenä yönä urakoimme aamupuolikuuteen, toisena iltana otimme vähän rauhallisemmin ja sunnuntaina olimme jo ihan lepopäivän tarpeessa.

Paljon on vielä tässä huushollissa turhaa tavaraa ja tarpeellistakin, joka etsii vielä paikkaansa, mutta kyllä tämä tästä, luotan 10- ja 20-vuotissuunnitelmiini. Asia kerrallaan, pikku hiljaa... Nyt on hyvä mieli tästä.

Kiitos, pikkusisko! ♥♥♥

Villaliivin tekele keskimmäiselle. Puikoilla ja koukulla paljon muutakin, mutta olen ollut vähän laiska "blogaamaan". Ja haaveissa vielä enemmän. Jotain valmistakin on. Niistä lisää myöhemmin!

Karanaari, karavaanari, on kaikkien kaveri...

2009-09-22T23:20:00.002+03:00

Minusta (=meistä) on tullut karavaanari. Teiden tukko. Toivottavasti myös kaikkien kaveri. Vaunu tarttui auton perään tässä taannoin sukuloimismatkalla pohjoisessa. Mielessä siintävät lapsuuden nostalgiset asuntoautomatkat vanhalla, isän rakentamalla sinivihreällä Peugeot-merkkisellä asuntoautolla, jossa oli ihana keltainen sisustus ja seinälle taitettavat putkisängyt. Nyt sitten omaa vaunua kilvan miehen kanssa varustellaan ja omille lapsille omanlaisia muistoja yhteisistä retkistä rakennellaan.

Olimme pari viikkoa sitten vaunun kanssa lyhyellä viikonloppureissulla eteläisessä Suomessa. Ai että oli hienoa pistää karavaani parkkiin tien poskeen P-paikalle jossain Ikaalisten tienoilla ja kattila kaasuhellalle tuhisemaan kananuudeleita (tai siis herra kuljettaja/pääkokki laittoi ;o).

P-paikan viereen levittäytyi hieno männikkö, jonka alle levittäytyvä varvikko oli mustikoita ja puolukoita pullollaan.

Ruoan valmistumista odotellessa keräsimme lasten kanssa n. 2 l marjoja kotiin vietäväksi.

Vähän kauempana siinsi suuri hiekkamonttu, joka veti kovasti isompia tyttäriä puoleensa. Herkullisen retkiaterian päälle isot tytöt lähtivätkin tutkimaan monttua lähemmin, laskivat pyllymäkeä pitkin kullankeltaista rinnettä ja uppoutuivat jonkinlaisen selviytyjäleikin lumoihin, vuorikiipeilijöitä ja pelastajia siellä ainakin vilisi.

Kuopus puolestaan tutkiskeli mäntymetsän kasvustoa hiukan lähemmin.

Siinä vierähtikin mukavasti pari tuntia. Sitten vielä pannukahvit päälle ja kotimatkalle.

Yksinkertaisesti kivaa!

Juosten

2009-08-20T22:23:00.004+03:00

Elämä kulkee juosten eteenpäin. Ei kuitenkaan onneksi ohi. Siitä aasinsiltana uuteen "harrastukseeni". Sillä minä, joka olen aina inhonnut juoksemista, olen aloittanut ystävien innoittamana juoksukoulun. Toinen viikko menossa ja vielä tuntuu, ihmeellistä kyllä, ihan hyvältä. Lieneekö syynä loistava juoksuohjelma, joka löytyy Porin vapaa-aikaviraston sivuilta. Siinä lähdetään melkeinpä nollilta, niin ettei tällaiselta rapakuntoiselta "pikkumummoltakaan" heti usko lopu. Saamieni tietojen mukaan ko. juoksuohjelmaa seurataan kohta Japanissa asti. Hyvä Pori, hyvä me!

Haastan kaikki kaltaiseni antijuoksijat ja kaikki muutkin mukaan juoksukouluun! MP3-soitin raikumaan, hymyä huuleen ja tossua toisen eteen! Ei vaadi kovin kummoisia alkuvalmisteluita ja matkaan voi lähteä omalta kotiovelta.

Juoksuvarpaat.

Musta aukko

2009-08-18T23:50:00.007+03:00

Meidän kotona on jonkinlainen musta aukko, joka vetää puoleensa tavaroita, joita kulloinkin etsiskelen. Niitä ei vain löydy kerta kaikkiaan mistään! Toisinaan (eikä niin toisinaankaan) se yhtäkkiä "purkaantuu" ja levittää kaikki tavarat ympäri huushollia. Olen tuskissani, kuinka minä tuon aukon taltutan?

Onko kellään muulla kokemuksia tällaisesta yliluonnollisesta ilmiöstä? Juuri nyt olen sen edessä toivoton.

Vihreäksi muuttunut musta aukko (esikoisen ikuistamana). Strange!

BTW. Tästä eteenpäin seikkailen myös toisessa arkiasu-nimisessä blogissa. Se tulee (luultavasti) olemaan enemmän kuvapainotteinen, monisanaiset ajatuksenjuoksuni sekä käden työt (toivottavasti enenevässä määrin!) kirjattakoon edelleen tänne. Tervemenoa kurkkaamaan elämäämme arkiasussa!

Häämatkalla

2009-08-17T00:28:00.000+03:00

Olimme toissaviikonloppuna sukuloimassa pohjoisessa. Vietettiin siskon hääjuhlaa ja isän 7-kymppisiä. Naurettiin, tanssittiin, muisteltiin menneitä ja vaihdettiin kuulumisia. Pidin puheenkin itseäni viisaampaa lainaten:

Rakkaudella on monta nimeä.
Kaipaus. Kiintymys. Lohdutus.
Kärsivällisyys tai toivo, sydämellisyys tai myötätunto.
Se antaa turvallisuutta ja herättää ihastusta.
Se on sydämen värähtelyä,
joka siirtyy toiseen
hiljaista sanaa tai hellää kosketusta myöten.

Se on kuin ruukku, josta toinen juo,
kuin valo, joka saa hänen koko olonsa valoisaksi.
Kuin peili, joka näyttää miten arvokas hän on.
Se on suoja, jota sydän kaipaa,
myös vahvan, varman ja
riippumattoman ihmisen sydän.
Se auttaa askel askelelta eteenpäin
yhä uusiin ja uusiin maisemiin,
aina vain eteenpäin, tilasta tilaan.

Se auttaa meitä, ei pysymään ennallamme,
vaan muuttumaan,
kypsymään, tulemaan siksi mitä olemme.
Rakkauden lahja on siinä,
että ahtauteme ja ahdistuksemme muuttuu
suojelevaksi vapaudeksi.

Rakkaus on parantava voima,
kun sydän on särkynyt
tai omatunto haavoittunut.
Rakkaus on uudestaan alkamista, anteeksiantamista,
anteeksiannon vastaanottamista
ja luottamuksen löytämistä uudestaan.

Se näyttää: Minä ymmärrän sinua.
Se sanoo: Minä pysyn luonasi. Se sanoo: Kiitos.
Silloinkin kun suu ei puhu mitään.
Se näyttää: Ole hyvä ja auta!
Ja ottaa toisen avun vastaan.

Rakkaudella on monia teitä.
Ja kun kaikki hellät kosketukset
on suotu ja otettu vastaan, eletty ja koettu,
jäävät lopulta jäljelle kiitoksen
tai siunaamisen yksinkertaiset eleet.

Rakkaus sallii toisen mennä ja ottaa hänet jälleen vastaan.
Se jää paikoilleen, odottamaan,
ja on läsnä, kun toinen saapuu.
Se huomaa, jos toinen odottaa.
Se on taitoa antaa toiselle vapaus
hylkäämättä häntä
ja pysyä häntä lähellä loppuun saakka.

Kun katson taaksepäin, tänään
alkaessamme kävellä jo hitaammin,
kysyn itseltäni: Mikä meitä oikeastaan
on vuodesta vuoteen kantanut?
Rakkaus ensinnäkin, niin minusta näyttää.
Ei vain alkuaikojen mieletön rakkaus,
vaan yhä uudenlainen,
sehän muuntuu elämän mittaan.
Ei kukaan syntyessää kykene rakastamaan,
mutta jokainen meistä tulee tänne rakastaakseen.

"Rakkaudella on aikaa" -
niin olemme lukeneet ensimmäisestä Korinttolaiskirjeestä -
"se rakastaa syvään hengittäen.
Se on ystävällinen. Se ei vaadi mitään,
vaan ottaa rakastetun sellaisena kuin hän on.
Se ei herätä huomiota. Se ei asetu näytteille.
Se ei loukkaa. Ei hyökkää.
Se ei katkeroidu katkerasta kokemuksesta.
Se ei pidä kirjaa pahoista teoista.
Se ei iloitse vääryydestä.
Totuus saa sen iloiseksi."

Aina jokin uusi rivi tästä kirjeestä
on auttanut meitä näkemään jotakin uutta.

Mikä meitä on kantanut?
Ei rakkaus yksinään.
Eihän onnistuminen
ole pelkästään omassa varassamme,
ei se synny meidän hankkeistamme, toiveistamme,
ei omasta vaivannäöstämme ja työstämme.
Aina silloin kun jokin kasvaa,
varttuu hyväksi ja säilyy ehjänä,
puhutaan Raamatussa "siunauksesta".

Siunaus on voima, joka tulee "ylhäältä",
jostain muualta kuin omat voimamme.
Ja missä on siunausta, siellä jokin kasvaa,
kukoistaa, kypsyy.
Mitä kauemmin seuraamme maan päällä ihmisten teitä,
sitä selvemmin huomaamme:
Kaikki kohtaaminen on armoa. Kaikki onni,
kaikki löytäminen, kaikki yhdessäpysyminen,
kaikki varjelus vaaroilta ja onnettomuuksilta,
kaikki rauha on armoa.
Lahjaa. Ja me kiitämme siitä
tällä yhteisellä elämällämme.

Kun me menimme naimisiin,
isämme laski kätensä päällemme
ja sanoi meille siunauksen sanat:

Jumalan rauha olkoon teidän kanssanne.
Olkoon kotinne rakkauden ja
siunauksen paikka monille ihmisille.

Kuolleista nousseen Kristuksen voima
olkoon teissä ja vaikuttakoon
kaikessa mitä teette.

Hänen Henkensä ohjatkoon teitä.
Hän lahjoittakoon teille hyviä ajatuksia
ja puhtaan sydämen.

Jokainen päivänne todistakoon Jumalan rakkaudesta,
joka hallitsee teitä, hänen lapsiaan.
Hän johtakoon teitä armollisesti yhä lähemmäs itseään.

Hän olkoon sydämenne ja mielenne suoja
ja varjelkoon teitä hyvyydessään
iankaikkisesti."

Mikä meitä on kantanut?
Ensinnäkin rakkaus.
Ennen kaikkea Jumalan hyvyys.
Ja vielä eräs kolmaskin.

Vihkimisen hetkellä meiltä kysyttiin jotakin
ja me annoimme vastauksen.

Minulta kysyttiin:
"Tahdotko ottaa tämän vaimosi vastaan
koko sydämestäsi ja hyväksyä hänet,
pysyä häntä lähellä ilossa ja kärsimyksessä,
suojella hänen sieluaan ja ruumistaan,
tukea häntä kaikessa hädässä,
arvostaa hänen elämäänsä ja onneaan
vielä enemmän kuin omaasi
ja pysyä hänen kanssaan avioliitossa,
kunnes kuolema teidät erottaa?"
Ja samanlainen kysymys
tehtiin nuorelle vaimolleni.

Me kumpikin vastasimme vapaasta tahdostamme "kyllä"
kaikkeen, mistä oli kysymys.
Ja minusta on hyvä, että meiltä edes kerran elämässämme
kysytään kestokykyämme,
rohkeuttamme ja luotettavuuttamme.
Raamatussa ei suotta verrata meitä puihin,
tällaisiin lujasti juurtuneisiin Libanonin seetreihin.

Kolmas, joka meitä on kantanut, on luottamus.
Sen varassa "kyllä"-sanamme on yhä vieläkin voimassa.

Zink, Jörg: Rakkaus on valoa täynnä

Parantumaton haaveilija

2009-08-05T22:48:00.009+03:00

Siinä se nyt seisoo. Mustaa valkoisella (tai siis keltaista mustalla). Luonnekuvaukseni - ja vielä melko nappiin. Jääkaapin sisällön perusteella.

Haaveilija
Paljon hyviä aikomuksia, jotka usein jäävät toteuttamatta. Satanen vetoa, että tämän henkilön menneisyydestä löytyy myös keskeneräisiä käsitöitä.

"Iso ämpärillinen turkkilaista jogurttia - haaveilen tekeväni vaikka mitä tsatsikeja, marinadeja ja muita herkkuja, mutta useimmiten purkki menee korkkaamattomana kompostiin muutamaa viikkoa viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Ja taas ostan uuden..."

Me 8/2009, Pirkko Koivu: Paljastava jääkaappi, s. 34-35

Toimittajan mukaan "Asunnon voi stailata edustuskuntoon ja kirjahyllyn täyttää klassikoilla, mutta totuus piileksii jääkaapissa". Pitänee paikkansa!

Menneisyydestäni löytyy, totta tosiaan, keskeneräisiä käsitöitä. Alkukesä laiskisti minut täysin sillä rintamalla, mutta nyt kun illat ovat alkaneet pimenemään ja viilenemään, kutimet kutsuvat taas kummasti. Puikoilla olleet ikuisuustyöt ovat saaneet kyytiä ja valmista tulee, pikkuhiljaa. Esikoisen anipuna huivikin on jo hyvällä mallilla. Sitkeästi puran ja neulon, puran ja neulon. Pitsineuleet eivät taida olla oikein minun juttuni... Turkkilaiselle jugurtillekin ynnä muille hienoille ajatuksillekin on saattanut joskus käydä yllämainitulla tavalla. Vaikken haluaisikaan ruokaa roskiin heittää. On minussa kuitenkin myös Arkirealistin piirteitä. Vuosi vuodelta löydän itsestäni uusia, positiivisiakin piirteitä. Marjojen mehustaminen on kivaa, puutarha kutsuu, samoin neuleet. Kymmenen vuotta sitten oli aivan erilaiset kiinnostuksen kohteet. Mielenkiinnolla odotan, mitä elämä edelleen tullessaan tuo.

Oletko sinä Arkirealisti, Ruuanlaittaja, Haaveilija, Nautiskelija vai Moderni?

Puikoilla kauan ja hartaasti viihtynyt esikoisen "anipunahuivi".
Ohje: Novita Talvi 2008, Malli 14, pienempi huivi ilman hapsuja
Lanka: Novita Rose Mohair , #541
Puikot: nr 5½

Maalaillen

2009-07-30T11:21:00.009+03:00

Minä ja maalitela. Miehen vanha XXL-koon t-paita ja pyöräilyshortsit ajalta villi 80-luvun nuoruus. Vanhat kakkulat kaivettu naftaliinista, 90-luvun alun muotia. Tukka "ihanasti" saunan jälkeen pörröllään. Maalipurkkeja, pensseleitä, ruuvimeisseli ja emännänjatko. Siinä viime yön taisteluvarustus.

Yksi seinä punaisena, puolitoista valkoisena. Esikoisen huone edistyy...

Herkuttelua

2009-07-29T00:07:00.007+03:00

Sain ystäviä vieraaksi. Halusin leipoa sen kunniaksi jotain hyvää ja päätin kokeilla Vaahteramäen lapset -blogin Annikan raparperirättänää ja Nurjat-blogin Jonnan suklaamuffinsseja. Ja täytyy sanoa, että turhaan eivät herkkujansa kehuneet. Onneksi ystäviä kävi useampi, minussa kun on tänä kesänä ilmennyt semmoinen pahemmanlaatuinen pyöristymisefekti (Ei, en ole raskaana!) ja liian herkulliset herkut sitä vain entisestään kiihdyttävät.

Raparperirättänää á la Sirisan.
En tiedä tuliko siitä ulkonäöllisesti semmoista kuin piti, mutta vei kielen mennessään, kera vaniljajäätelön.

Ehkä paras kokeilemani muffinssiresepti.

Liekö salaisuus Fazerin sinisessä suklaalevyssä, joka tuonne joukkoon on piilotettu?
Suosittelen!

Kiitos mahtavista resepteistä, blogisisaret!

Jänskää

2009-07-27T23:25:00.005+03:00

Esikoinen on kahden yön kylässä paappalassa. (Miksi aina puhutaan vain mummoloista? Asuuhan siellä paappakin, ainakin useimmissa tapauksissa.)

Keskimmäinen puolestaan viettää yön isänsä kanssa kotipihalla teltassa. Raahasivat patjat ja petivaatteet ja vesipullon sekä ison kasan Marsupilameita telttaan ja tarkkasilmäinen voi huomata, että telttaan on vedetty myös sähköt, täytyyhän kunnon pesunkestävällä isätelttailijalla olla aina läppäri joukossa. ;o) Pipo päähän vaan, niin tarkenee!

Kotimiehinä siis vain minä ja kuopus, joka simahti jo pari tuntia sitten yläkertaan. Itse aion valvoa (taas!) ja nauttia illasta/yöstä neuleen ja teekupin kera ja miettiä vielä huomista maalausurakkaa. Esikoisesta tulee koululainen ihan muutaman viikon päästä ja saa sen kunniaksi oman huoneen. Väreiksi on valittu Tikkurilan Kaunis Koti -värilastusta "60. Rubus" värit 4737 ja 4739.

Hyvää yötä!

Sängyn pohjalta

2009-07-25T12:16:00.005+03:00

Syyskesäflunssa iski ja tainnutti sängyn pohjalle. Ensimmäinen päivä meni ihan vaan nukkuessa. Onneksi mies on vielä lomalla ja hoiti niin ollen lapset ja huushollin. Tänään olo on jo vähän parempi. Tartuin ystävän Japanista tuliaisiksi tuomaan origamikirjaan ja -papereihin (mitä japanilaisilla ei olisi?!) ja ryhdyin taittelemaan esikoisen ja keskimmäisen kanssa kaikennäköisiä taitelmuksia. Ohjeet ovat japaniksi, mutta onneksi hyvin kuvitettu, niin että kieltä osaamattakin taittelu onnistuu. Vaatii hiukan aivotyötä, mutta onnistuu helposti maatenkin. Nyt siis vain, kaikki kanssasairastajat, origameja taittelemaan!

Hyvä huono parempi

2009-07-21T23:53:00.007+03:00

Löysin netissä seikkaillessani mahtavan ajatuksen, jonka haluan jakaa erityisesti kaikkien lapsellisten (sanan jokaisessa merkityksessä) ihmisten kanssa:

Vanhemmuudesta: ”Miten tullaan hyväksi isäksi tai hyväksi äidiksi? Tulemalla huonoksi isäksi ja huonoksi äidiksi. Kun ihminen tajuaa olevansa huono isä tai huono äiti, tilanne on hyvä. Kun vanhempi miettii tällaisia, se on merkki siitä, että hän on hyvä äiti tai isä, sillä huonot eivät edes mieti koko kysymystä. Anna itsellesi lupa olla huono isä tai huono äiti. Ei sillä ole väliä, että et osaa välillä kommunikoida, puhua ja ratkoa kaikkia ongelmia. Ei se mitään, että välillä suutut, väsyt ja ajattelet, että ei tästä mitään tule. Sinulla on lupa nukkua pitkään, kuorsata, lihoa, huutaa, suuttua, unohtaa asioita, polttaa ruoka pohjaan, laittaa väärät astiat tiskikoneeseen, ostaa kaupasta väärää ruokaa, röhöttää sohvalla ja antaa itsestäsi juuri sellainen kuva kuin oletkin. Nyt tarvitaan uusi pro huono isä ja pro huono äiti-liike, jossa vanhempia suojellaan kriisiavun tarjoajilta, sielunkaivelijoilta ja telaketjukallonkutistajilta, jotka jyräävät isät ja äidit. Isä ja äiti eivät saa olla edes huonoja isiä ja huonoja äitejä, vaikka juuri se olisi lapsen suojelemista. Juuri siinä olisi mukana lapsen näkökulma.”

Kiitos, Teuvo V. Riikonen! Pelastit päiväni!

terveisin äiti

2009-07-18T12:03:00.006+03:00

Luin kirjan. Lyhyen, mutta koskettavan. Itkin.

"Kun katson sinua
näen naisen joksi haluan tulla
vahvan ja rohkean
kauniin ja vapaan

Claire

P.S. Rakastan sinua."

Kuipers, Alice: terveisin äiti

Suosittelen.

Pelkkää juhlaa

2009-07-12T23:52:00.007+03:00

Tänään...

... vietämme 16-vuotisensitapaamispäivää. Siitä on tasan 16 vuotta, kun tapasin rähjääntyneen puutalon rappusilla amerikansortsiasuisen miekkosen. Komea, päivettynyt miekkonen ilman paitaa, jalka kipsissä; kelläpä ei hoivavietti heräisi... ;o) Menin kahville ystävän kanssa ja sille kahvireissulle jäin. 16 vuotta sitten minä olin 16 ja miekkonen 22.

... on pikkusiskosen ja sen miehen 1. hääpäivä. Viettävät sitä Pariisissa. Onnellista hääpäivää, E ♥ L!

... tuorein, 5. yhteinen kummilapsemme sai Pyhässä Kasteessa nimen Sanni Siiri Helena. Pikkuneiti oli niiiiiiin pieni ja kaunis. Nukkui kummitädin (=minun) käsivarsilla lähes koko toimituksen ajan.

Pelkkää juhlaa elämä tänään siis!

Helmeilyä

2009-06-12T10:25:00.027+03:00

Vihdoin jotain käsillä!

Oltiin tyttöporukalla helmityöopissa, oikein yksityisopetuksessa. Tässä illan tuotoksia, omia ja ystävien:

Itse tekemäni rannehelyt tytärten ranteisiin. Oranssivihreä ja anipunaturkoosi ranneke tehty raw-tekniikalla (yksirivisenä), ohje löytyy täältä.

Ystävien aikaansaannoksia. Kaunista!

Opettajattaremme oli taitava ja huippukärsivällinen. Ilta kääntyi jo yöksi, kun vihdoin lopetimme. Mutta hauskaa oli ja paljon opittiin. Suurkiitos myös loistavalle kokillemme!

Kotiin päästyä en malttanut mennä heti nukkumaan, vaan täytyi vielä vähän jatkaa. Netistä löytyy kasapäin kivoja helmeilyohjeita ja pakkohan minun oli päästä niitä kokeilemaan. Kokeilin ensin tätä ja sitten tätä. Ja pikkutunneillehan siinä tietysti meni...

Haaveissa myös tällaisia...

Opettajattaremme taidonnäytteitä.

Tänään...

2009-06-11T00:11:00.007+03:00

...heräsin aamuviideltä, laitoin aamupalan, eväät ja kahvitermoksen valmiiksi kahdelle rakkaalle, lähetin heidät etelään ja tuntia myöhemmin kolmannen rakkaan pohjoiseen.

...tuli viimein sade, jota maa on jo kauan huutanut. Ihana raikkaus!

...on juhlittu anopin 6-kymppisiä. Onnea, P.!

...kään en tehnyt puoliakaan niistä asioista, joita minun piti. Tein kuitenkin, siihen on tyytyminen.

...on juuri oikea aika muurahaisen lentää kuuhun ja tehdä siellä semmoinen taika, että namusia sataa suuhun! (Kirsi Kunnas) Kauhea makeannälkä!

...on oikeastaan jo eilen.

Pala lapsuutta

2009-05-29T08:26:00.005+03:00

Esikoisen viimeinen eskariaamu.

Rinnassa sekä ylpeyttä että haikeutta. Yksi vaihe lapsuudesta on väistämättä ohi.

Yksinään lentämään
ei kukaan opi ikänään
vaan yhdessä voi leikkiä
ja keksiä ja viljellä
ja rakentaa ja tavoittaa
melkein vaikka pilviä
yllä maan ja päällä pään
Linnunrataa liidellään.

-Kaarina Helakisa-

Jos olisin...

2009-05-25T23:44:00.005+03:00

Jos olisin kuukausi, olisin kesäkuu.
Jos olisin viikonpäivä, olisin perjantai.
Jos olisin kellonaika, olisin varttia vaille.
Jos olisin planeetta, olisin Pluto.
Jos olisin merieläin, olisin mursu.
Jos olisin suunta, se olisi eteenpäin.
Jos olisin huonekalu, olisin vanha, kulunut nojatuoli.
Jos olisin puu, olisin vaahtera.
Jos olisin kasvi, olisin timotei.
Jos olisin säätila, olisin pilvipouta.
Jos olisin soitin, olisin bongorummut.
Jos olisin eläin, olisin pyryharakka.
Jos olisin väri, olisin punainen.
Jos olisin vihannes, olisin porkkana.
Jos olisin ääni, olisin sateen ropina.
Jos olisin alkuaine, olisin helium.
Jos olisin automerkki, olisin rättisitikka.
Jos olisin laulu, olisin lastenlaulu.
Jos olisin elokuva, olisin jokin kyyneleitä nostattava rakkausdraama.
Jos olisin kirja, olisin elämänkertaromaani.
Jos olisin ruoka, olisin sinihomejuustopastakastike.
Jos olisin paikka, olisin Tallinnan vanha kaupunki.
Jos olisin numero, olisin kolmonen.
Jos olisin alkoholi, olisin joku hyvä täyteläinen punaviini.
Jos olisin makeinen, olisin vaahtokarkki.
Jos olisin musiikkia, olisin rimpsakkaa kansanmusiikkia.
Jos olisin puhelin, olisin semmoinen vanha kunnon pöytäpuhelin.
Jos olisin asunto/talo, olisin mummonmökki.
Jos olisin astia, olisin emalivati.
Jos olisin kirjain, olisin a.
Jos olisin oppiaine, olisin matematiikka.
Jos olisin julkkis, olisin silti melko tuntematon.
Jos olisin hyönteinen, olisin itikka, jolla olisi se rättisitikka.

Hiljaiseloa

2009-05-24T23:35:00.002+03:00

Kuopus sairaana. Mahapöpö iski. Mieli halajaisi puutarhaan. Ja neuloakin voisi. En kuitenkaan jaksa. Talo on hyrskyn myrskyn. Pesukone rullaa puhtaita lakanoita ja hiippailen pihamaalle niitä kori kainalossani kuivattelemaan. Kyllä tämä tästä, asia kerrallaan. Tärkeimmät ensin.

Sinä olet ihme

2009-05-18T12:41:00.004+03:00

Pienen, tuntemattoman tytön sydäntäsärkevä huokaus:

"Kukaan ei rakasta mua. -- Mä haluaisin olla hiiri enkä ihminen. -- Ihmisenä ei oo kiva olla."

Kotona pääsi itku. Se tuli niin suoraan sydämestä. Olisin halunnut sanoa, että "Jeesus rakastaa sua." Sillä

"Sinä olet luonut minut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä (ja sinä) olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä.

Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani."

Ps. 139:13-18

Äiti x 3

2009-05-10T22:48:00.009+03:00

Minut "herätettiin" tähän äitienpäivään sänkyyn kannetun aamupalatarjottimen ja keskimmäisen lurauttaman laulun kera.

Aamupalasta vastasi esikoinen isänsä hyvällä avustuksella. Tarjottimelle oli aseteltu neitokaisen suunnittelemat pikkelsi-kurkku-juustovoileivät, lasi vettä ja kuppi kuumaa kahvia kaikilla herkuilla (maitoa ja sokeria, paljon), neidin itsensä kuorima omena sekä mandariini. Nautin siis aamupalani kolmen pienen kaunokaiseni sekä yhden ison komistuksen ympäröiminä ja olin onnellinen.

Kaksi vanhinta olivat valmistaneet minulle eskarissa ja kerhossa hienot lahjat ja kortit: esikoinen kaulakorun ja sydänkortin, keskimmäinen hienon keksipurkin itseleipomine kekseineen ja sydänkukkakimppukortteineen.

Esikoisen kortissa luki:

Äitini on
kiva
mukava kun se askartelee meidän kanssa
taitava opettamaan kutomista ja virkkaamista
ennen käynyt sukeltamassa, se on silti vielä Delfiini
hyvä lukemaan
kiva, kun se pelaa meidän kanssa

Kuopus ei vielä niin äitienpäivästä perustanut, viettää sitä kai lähes tulkoon joka päivä, oli vain oma ihana itsensä valloittavine hymyineen ja jokelluksineen.

Päivällä käytiin syömässä vielä herkullinen lounas mummeleiden kera ja illalla kirkonmenojen jälkeen nautittiin kirkkokaffeet täytekakun kera.

Voisko olla parempaa?!

Pieniä asioita, hyvä mieli

2009-05-01T15:25:00.000+03:00

Klara vappen!

Vinkki vekku ja vallu

2009-04-18T23:41:00.024+03:00

...piitu; sinikka ja mauri, soittajan lapset; rouva ja sirkka säilä; rouva ja kirsti linssi; ilona verka, vaatturin tytär; torsti kotka, lentäjän poika; tiplu; penni ja jekku...

Ensimmäinen mielleyhtymä: Hullunkuriset perheet. Aivan oikein, mutta kyse on kuitenkin tästä:

Huhu on kauan kulkenut: RONDONELLA tulee... Tuli jo. Uusi käsityölehti on syntynyt ajan henkeen. Se on tullut paremman palvelun vuoksi. RONDONELLA ei tuo kauniita haavekuvia. Se tarjoaa viimeisintä muotia, ajanmukaista ja käyttökelpoista. Oikein mitoitettuna ja kokeiltuna. Valmistettavaksi ja paljon pidettäväksi...

Rondonella 1/1970, Villayhtymä Oy. Vuosikerta(4 numeroa) 6:- (mk), irtonumerot 1:50.

Pulpukka, Liinalintu, Käpylintu, Sinirinta, Punapulmu, Tarantella, Kellukka, Muskula, Turlututu...

VN - VIRKKAUS- JA NEULETYÖT N:o 2 1969, Neovius Oy.

Leppäkerttu, Korento, Kehrääjä, Kimalainen, Pörriäinen, Kerttuli, Kalasiris, Pipsa, Hymy, Nauru, Nyyhky; Virkku, Kosmos, Lepo, Hupi, Kuje...

Eevan käsityöt Syksy 1965 - N:0 3, Kustannus Oy Eeva.

Nuhanenä, Toimelias, Jöröjukka, Nykerö, Pulmunen, Ruusunen, Pulmunen, Punahilkka, Äiti-kulta, Pikkarainen, Muru ja Nökö, Pompo, Nykerö...

Ahkeraliisa - suuri neulemallio 1/1965. Vuosikerta 10:- (mk) (5 numeroa). Irtonumerot 2.50:-.

Kodin neuvokki 13: Vauvan pukimet. 1965.

Hauskoja neulemallinimiä. Ihania malleja ja värejä. Mahtavia kuvia. Niiiiiin nostalgista!

Uusia aarteitani, jotka löysin anopin kätköistä ja adoptoin meille. Ehkä ihan pakko neuloa/ommella jotain näistä.

Ihan pihalla

2009-04-15T22:17:00.013+03:00

K.E.V.Ä.T.

Ihanaa!

Äiti ja täti piipahtivat. Kahvi- ja teettelemisten jälkeen suuntasimme pihalle nauttimaan ihanasta kevätpäivästä. Kuopus simahti vaunuihin ja me muut tartuimme haravan varteen ja ryhdyimme kevättalkoisiin, noin niin kuin ihan ex tempore.

Parisen tuntia siinä hääräsimme, suvun naiset kolmessa polvessa ja mukavasti saatiin aikaiseksi. Täti opasti kompostin käytössä ja haravoi ja kärräsi tyttöjen avustuksella lehtiä kompostiin, äiti haravoi ja minä hyppelin ympäri pihamaata vaihdellen sahan ja haravan välillä. Saldo: Puoli pihaa haravoitu ja pihan reunaa rumentaneet "roskapuut" kaadettu.

Mullan joukosta valoa kohti kurkottelevat jo kovasti tulppaanin ja narsissin alut. Ah ja voih!

Pienet työmyyrät olivat kovasti innoissaan pihatouhuista ja esittivät "vienon" toiveen ulkona syömisestä. No, eihän siinä auttanut muu kuin ottaa tarjotin käteen ja kattaa päivällinen pihalle. Ulkoruokkimiskausi on nyt siis virallisesti avattu! Ja kyllä maistui! Pääsiäisen rippeistä loihtimani naudanpaisti-kananmuna-nuudelit tekivät kauppansa. Tosiasiahan on, että ruoka maistuu aina hyvältä ulkona...

Onnellisesti pihalla!

Pääsiäisriemua!

2009-04-12T18:47:00.006+03:00

Hän on ylösnoussut!

Väri-ilottelua

2009-03-26T10:26:00.001+02:00

Lankaa, lankaa, enemmän lankaa! Helsingin Kädentaitomessuilta Wanhassa Satamassa miehen sisko (jonka jostain syystä useammin kuin kerran olen esitellyn veljenvaimoksi, hälyttävää sinänsä;o) kävi hamstraamassa minulle muutaman vyyhden lankoja. Kuvassa petroolinvärinen Araucania Nature Wool #361, vihreä Araucania Patagonia #582, keltaoranssi Araucania Patagonia #714 sekä rusehtava oranssi Araucania Patagonia #583 Titityy:stä ja uloimpana oikealla Kauhavan Kangas-Aitan sammalenvihreä Esito-lenkkimohair #327.

Pikkusisko täytti maanantaina 31 v. Onnea! Sen kunniaksi koukulla jotain pientä kivaa "kukallista". Ei voi kertoa enempää! Uteliaat (paitsi pikkusisko) voivat käydä kurkkaamassa Ravelrystä, mitä oikein on tekeillä. Armahin pikkusisko, postia tulossa siis, kunhan tämä tästä valmistuu!

Kivat mekkotakit, jotka tätini oli teettänyt isommille tytöille vanhoista Marimekon kankaista. Kiitos, R.!

Sienikuosia kuopuksen "aivan ihanasta" H&M:n collegehupparista, jonka tätinsä oli löytänyt kirpparilta.

Anopilta toissa päivänä saamani sormikkaat, joista piti alun perin tulla lapaset. ;o) Sain itse valita värit.

Puikoilla järjestyksessään toinen vauvannuttu Etiopiaan. Lankana Novitan Tennessee #352, pyöröpuikot nro 3,5. Nutun suunnittelija Pirkko Tuppurainen, toteutus pyöröneuleena Ixun blogista.

Hmmm... Varsin vihervoittoista... Kevättä rinnassa!

Talon Mies

2009-03-24T22:15:00.003+02:00

"Dippaa dai, dipidipidaidaa, dippaa dai, dipidipidaidaa"

laulaa laulava talonmies Sepi Kumpulainen. Meidän talon Mies ei laula kuin joskus salaa virsiä ja Elvistä ;o), mutta on kuulkaa muuten tosi nopea toimissaan. Vai mitä sanotte tästä?!

Talon Mies myös kokkaa (paremmin kuin minä), pesee pyykkiä, vaihtaa vaippoja, hoitaa ja leikkii lasten kanssa... On sillä puutteitakin, mutta ei nyt mainita niitä tässä. Siis MELKEIN valioyksilö! ;o)

Meidän neitokaiset arvostavat iskäänsä suuresti. Keskimmäinen halusi muistaa isäänsä nimipäivänä tammikuun alkupuolella ja teki tälle kortin, joka kertoo paljon sekä isän ulkonäöstä (Huomaa oranssit kengät, ovatkohan ne El Naturalistat?;o) että isän tärkeydestä:

Markus Majaluom a on kirjoittanut mainion lastenkirjan "Isä, rakennetaan maja!", joka jaksaa naurattaa joka kerta. Sitä on luettu uudestaan ja uudestaan ja siitä tykkää Mieskin.

- Hätäkeskus, päivää, sanoi ääni.
- Päivää, sanoi Ossi.
- Niin? Haloo, onko siellä ketään? ääni kysyi.
- On täällä, mutta ei muita kuin minä, sanoi Ossi.
- Ja mikä siellä on hätänä? ääni kysyi.
- Pitäisi ajaa tikasauto tänne meille, Ruiskukatu 7, Ossi sanoi.
- Millainen hätä siellä on?
- Annamarilla on kakkahätä. Mutta isä ei voi pyyhkiä, kun se roikkuu puussa.
- Jaaha, Annamari siis roikkuu puussa ja isä on kovasti hädissään.
- Eieiei, kuin päinvastoin, Ossi selvensi. - Isä roikkuu puussa ja Annamari on kakkahädissään. Eihän isä anna lasten koskaan puussa roikkua.
- Se on oikein se, sanoi ääni. - Mutta onko isä jo kauan roikkunut siellä... puussa?
- En tiedä, minulla ei ole kelloa... Minä käyn kysymässä isältä!

Ossi juoksi pihalle ja kiljui:
- Mitä kello on? Mitä kello on, isä!
- Minä... minä en enää kauan jaksa roikkua, isä vaikeroi, - ja kuka kumma kysyy kelloa tähän aikaan päivästä?
- No se täti haluaa tietää, kauanko olet roikkunut siellä, Ossi huusi.
- Mitä se kello nyt on, puoli kuusiko...
Katsoakseen kelloaan isä irrotti käden oksasta, ja silloin hän...

putosi...

putosi...

ja putosi...

Isä oli hengissä ja istui pehmeällä alustalla, kuin pilven päällä. Hän rutisteli lapsia ja huokaili:
- Ah ja voi ja taivaan pelastus. Jos en olisi pudonnut teidän purukasaanne, niin minun olisi käynyt hullusti. En enää ikinä moiti teitä. En ikinä kiellä ostamasta sahanpuruja. Minä rakastan teitä, ja olen teistä niin ylpeä!

(Majaluoma, Markus: Isä, rakennetaan maja!)

Ah ja voi, kuinka kuvaavaa!

Tähän lopuksi vielä kuva talon Miehelle jouluksi neulomistani perusvillasukista, jotka ovat ensimmäiset lajiaan. Saisi kuulemma neuloa useammatkin. Jostain syystä kaikki muut ovat päässeet osallisiksi neulomuksistani, mutta Miehelle ja itselle ei "ehdi" oikein neulomaan. Täytynee parantaa tapani. Ehkä tie Miehen sydämeen käykin jalkojen kautta!

Talon Miehen villasukat.
Ohje: Suuri Käsityö 8/2006, neuleohje nro 5
Lanka: Novita Isoveli Colori #862, n. 180 g
Puikot: Sukkapuikot nro 5,5

Paistaa se päivä risukasaankin...

2009-03-17T13:37:00.006+02:00

Nukutaan nykyään ikkunaverho auki. Ihana herätä luonnonvaloon aamulla. Onneksi ollaankin jo hyvää vauhtia valoa ja kesää kohti menossa.

Ostin ensimmäiset pikkunarsissit kuistin ikkunalautoja koristamaan. Vielä ne pitää yöksi nostaa sisälle turvaan, mutta koristavat ja piristävät niin ihanasti päiväsaikaan vielä niin valkoista maisemaa.

Narsisseja nuuskimaan halajaa pienen pieni nallekin, jonka tekaisin eilen. Idean sain siis JaanaMaa-blogista. Nalle matkaa parin päivän päästä Japaniin ystävääni ja keskimmäisen kummitätöstä viihdyttämään ja koti-ikävää lievittämään, mutta ennen matkalaukkuun sukeltamista sille täytyisi keksiä sopiva nimi. Ehdotuksia?!

Kukkuu!

Henri the knitted bear.
Ohje: Rachel Borello
Lanka: Pirta Atlanta (jostain äidin kätköistä) n. 15 g
Puikot: sukkapuikot nro 3,5 (joista yksi taisi olla 3 ;o)

Lennän matalallal-la-la

2009-03-14T22:06:00.009+02:00

Kauan ja hartaasti odotettu Neulontai. Talo täynnä vipinää. "Kuuma ryhmä" tällä kertaa: puikoissa viisi innokasta naista (saimme kaksi uutta jäsentä :O), joukossa 7 lasta ikähaitarilla 6 kk - 10 vuotta. Etiopian nuttuja, villasukkia, slipoveria... Kahvia, teetä, leipää ja sirkushuveja... Sanaa, rukousta ja leppoista yhdessäoloa... Kivaa oli, iltaan asti. Oma neulesaldoni vain jäi melko olemattomaksi, siinä kun juoksentelin keittiön ja olohuoneen väliä kuopus kainalossa. Varmasti aika monta turhaa askelta, on vain minulle jotenkin niin ominaista tuo ympäriinsä ravaaminen. ;o)

Tiskit on tiskattu ja paikat siistitty. Talo on hiljainen. Ajatukset pyörivät päässä. Jotenkin mieli vetää kaikesta huolimatta matalaksi. Paavali kiteyttäköön ajatukseni tähän yhteen lauseeseen:

"Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." (Room. 7:18-19)

Mutta onneksi:

Jumala voi ~ Silloinkin kun ei sateen jälkeen aurinko paista ~ Jumala voi ~ kun saapuvat myrskyt, kun on kulku vaikeanlaista ~ Jumala voi ~ kun jaksa en yrittää enää itse ollenkaan ~ Jumala voi ~ Hän pyyntöni kuulee, kokea saan rakkauttaan... (Mikko Nikula, MGtH)

Näin nyt. Huomenna taas uusi päivä, uudet kujeet.

Tra-lal-la-la-la-lei...

2009-03-13T21:58:00.009+02:00

... huomenna on Neulontai! "Kuuma ryhmä" kokoontuu tällä kertaa meillä.

Leivät on leivottu. Kokeilin viimeisimmän Me-le hden (nro 3/2009) tsatsikisämpylöitä ja lisäksi tein samaisen lehden jo aiemmin hyväksi ja herkulliseksi havaitsemaani hiutaleista peltileipää sekä Ma rtan kesäkir jan ohjeella pikapullakakkua, joka on muuten tosi nopea ja hyvä vaihtoehto, jos ei ehdi ihan rehellisiä pullapullia pyöräyttämään. Tuo Martan kesäkirja, samoin kuin Marttojen Penninvenyttäjän keittokirja ovat muuten tosi oivallisia opuksia sekä minunlaisilleni uusavuttomuudesta kohti uusavullisuutta suunnistaville että kokeneemmillekin kokkaajille ja leipureille. Niissä on ruoanlaitto- ja leivontareseptien lisäksi kaikenlaista muutakin hauskaa ja hyödyllistä vinkkiä kokeiltavaksi ja sovellettavaksi. Suosittelen!

Tsatsikisämpylöitä.

Rouheista peltileipää.

Sydämenmuotoinen pikapullakakku.
Joku ryökäle kävi jo nappaamassa siitä palasen tai niitä ryökäleitä taisi kyllä olla useampikin. Tunnustan!

Näitä me siis huomenna mutustelemme ja hörpimme kahvia ja teetä ja neulomme/virkkaamme/rukoilemme/höpötämme niin vimmatusti, niiiin kaun kuin vain jaksetaan. Ihanaa!

Hyvää yötä, Jeesus myötä, eikä unohdeta lähetystyötä! (Punaisesta nutusta loppui lanka kesken aivan viime senteillä, nyt on uusi kerä hankittu ja huomenna kutaisen sen vihdoin loppuun!)

Kasvun ihmeitä

2009-03-12T12:45:00.012+02:00

Laitoimme eilen illan suussa "isojen" tyttöjen kanssa paprikan siemeniä kananmunakennoihin kasvamaan. Ihan vaan kaupan paprikasta, taisi olla israelilaista sellaista, rapsuteltiin siemenet ja laitettiin multiin. Keskimmäinen, meidän kotikutoinen runonlaulajamme, laulaa luikautti niille vielä kasvulaulun, jota en saanut ihan kokonaan ylös, mutta siinä laulettiin "ihanasta vihanneksesta" ja se alkoi näin: "Toivoisin, että kasvaisitte, pienet palleroiset...".

Paprikan siemeniä munakennossa.
Ylärivi on esikoisen ja alarivi keskimmäisen. Niitä nyt sitten yritetään muistaa kastella päivittäin.

Kuopuskin kasvaa aivan silmissä. Oppi, sisukas tyttö kun on, toissailtana ryömimään, vaikka ikää on vasta reilut 6 kuukautta. Ja toimittaa "kthy, kthy" tutti suussa minkä kerkiää.

"Pois tieltä risut ja männynkävyt!"

Neulottavien mallienkin pino vain kasvaa. Niin paljon kaikkea ihanaa! Viimeisin löytö on JaanaMaa-blogin kautta Ravelrystä löytämäni Henri-nalle, joka on ehkä aivan pakko (ja nopea!) tehdä. Mutta nyt on ensin kuitenkin ihan pakko saada valmiiksi ensimmäinen Etiopian nuttu ja kuopuksen tonttutakki, joka on vielä hihoja ja napitettua nirkkoreunaa vaille!

Ensimmäinen vauvannuttu Etiopiaan loppusuoralla.
Malli: Pirkko Tuppurainen
Lanka: Novita Tennessee #526, 100 g
Puikot: Nro 4 pyöröt

Kuopuksen Tomten, edelleen kesken.

Samaan tulokseen tulin, kuin moni muukin Tomtenin tekijä, että suoraan ohjeen mukaan tehtynä hupusta olisi tullut aivan liian pieni. Huppua kuopukselle mallailin ja päädyin samaan lopputulokseen kuin Villapeikko ja neuloin huppuun 28 "ridgen" sijaan 40 "ridgeä".

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän raporttini täältä kasvun ihmeiden ääreltä.

Tuu, tuu, mukaan sä tuu...

2009-03-11T16:20:00.005+02:00

Löysin tämmöisen kivan haasteen Vihervaarannelin blogista. Kokeillaan!

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.

Kuis ois? Kiva jos tuut!

Meidän kotona...

2009-03-10T11:50:00.008+02:00

asuu tämmöinen "otus".

Sen ylähampaiden välissä on tuulen mentävä rako (toinenkin hammas tipahti!) ja se tykkää kovasti värkkäillä kaikenlaista.

Vaikka tällaista:

Tai tällaista:

Se on hurjan rakas otus!

Eräänlainen määritelmä minusta

2009-03-08T11:47:00.012+02:00

Tein kuntotestin, kulttuurikuntotestin. Sysäyksen moiseen sain Helinän blogista. Tässä muutamia otteita testituloksista (varsinainen testitulosnivaska oli kokonaista 4 sivua pitkä). Kuvaavat minua joiltakin osin yllättävän hyvin (kohdat kursiivilla).

Psst. Jos tämä olisi ollut oikea kuntotesti, tulos olisi varmaan ollut aika lailla samaa luokkaa, jos ei huonompikin. Mutta tästäkin on suunta vain ylöspäin! :O)

PSSSSt. Mikseiköhän testissä muuten ollenkaan käsitellä kätten töitä yhtenä kulttuurin muotona? Mielestäni nekin ovat kulttuuria. Pisteeni olisivat varmasti kasvaneet roimasti. Vai lasketaanko ne muodin osa-alueeseen? Ovatko ne ylipäänsä kulttuuria sinun mielestäsi?

Olisi kiva päästä urkkimaan muidenkin testituloksia.

------------------------------

Testi tehty 08.03.2009 - 11:42

KUNTOTESTIN TULOKSET

Onneksi olkoon. Olette nyt suorittanut Kulttuurikuntotestin. Seuraavassa todetaan teidän tuloksenne.

IKÄ:
17-39 vuotta

KULTTUURIKUNTOPISTEESI:
6.46

Olette harjaantunut.
Kulttuurikuntotasonne on likimain tyydyttävä. Teille suositellaan kulttuurikunnon rauhallista, mutta määrätietoista kohentamista.

KULTTUURIKUNTOPOTENTIAALI:
Vastauksienne perusteella laskettu Kulttuurikuntopotentiaalinne on kohtalainen. Ihan hyvää elämää siis.

TEIDÄN ELÄMÄNTILANTEENNE:
Olette kehitysvaiheessa, jossa teillä on muutakin mietittävää kuin kulttuuriin liittyvät asiat. Pienten lasten kanssa elävänä teillä on kuitenkin arvokas mahdollisuus perehtyä kulttuuriin lapsuuden näkökulmasta. Teillä on tilaisuus välittää kulttuuriin liittyviä arvojanne lapsillenne sekä myös itse saada iloa, energiaa ja kenties koskettaviakin oivalluksia lastenkulttuurin moni-ilmeisestä kirjosta. Teidän on samalla myös syytä muistaa säilyttää kosketuspinta aikuisuuden maailmaan, ja kulttuuri tarjoaa tässäkin teille hyvän mahdollisuuden. Ongelmaksi elämäntilanteessanne saattaa muodostua aika ja sen puute. Joillakin paikkakunnilla on kuitenkin järjestetty esimerkiksi lastanhoitopalveluita kulttuuripalveluiden yhteyteen.

HARRASTATTE KULTTUURIA 8 TAVALLA:
Kirjallisuus, musiikki, kuvataide, tanssi, teatteri, elokuvat, muoti ja radion tai
television kulttuuriohjelmat, kuunnelmat, dokumentit ovat kulttuuriharrastuksianne mutta vietätte aikaa niiden parissa varsin harvoin.

SOSIAALISELTA KANNALTA KULTTUURIHARRASTUKSENNE ON:
Kulttuurin harrastamiseen liittyvät ihmiskontaktit ovat teillä merkittäviä. Kontaktien kautta teillä on ehkä myös mahdollista jollakin tapaa kehittyä suhteessanne harrastukseenne.

PERSOONALLISUUSPIIRTEITTENNE POHJALTA EHDOTAMME TEILLE TUTUSTUMISTA ESIMERKIKSI:
Olette henkilö, joka nauttii toiminnasta. Kaipaatte elämäänne vaihtelua ja hauskuutta, sekä vapautta poukkoilla omalla tavallanne asiasta ja paikasta toiseen.Teitä voivat kiinnostaa esimerkiksi vauhdikkaat tai hauskat elokuvat, fyysisemmät kulttuurin lajit kuten esimerkiksi tanssi tai teatteri. Tosin te ette ehkä niinkään ole kiinnostunut katselemaan kun muut tekevät sitä – te haluatte itse osallistua. Myös monet kevyen musiikin lajit saattaisivat kiinnostaa teitä. Jos luette, luette mieluiten lyhyitä ja hauskoja juttuja, sellaisia kuten Daniil Harmsin Sattumia.

SUOSITTELEMME, ETTÄ JUURI SIKSI KOKEILISITTE YLLÄMAINITTUJA LAJEJA ENNAKKOLUULOTTOMASTI:
Uskomme, että korkea henkinen kapasiteettinne (HIH!) antaa teille mahdollisuudet löytää juuri teidän elämäänne sopivat tavat ottaa yllämainitut suositukset huomioon sillä tavalla kuin se teille sopii. Ennemmin tai myöhemmin te löydätte teille oikean tien, tai useita sellaisia.

YLIPÄÄTÄÄN ELÄMÄNNE MERKITYS:
Te olette intohimoinen etsijä, joka haluaa ottaa selvää, mistä elämässä on kyse. Juuri siinä kulttuuri tarjoaa teille monia ja keskenään ristiriitaisiakin mahdollisuuksia. Kulttuurin avulla voitte löytää elämän tarkoituksen, tai monta sellaista.

PAIKKA, AIKA JA LÄÄKÄRIN ALLEKIRJOITUS:
Helsinki,
08.03.2009,
Tohtori Kulttuurikunto

MUIHIN TESTIN TEHNEISIIN VERRATTUNA KULTTUURIKUNTONNE ON:
Muihin testin tehneisiin verrattuna teidän kulttuurikuntonne on huonompi.

Käsillä

2009-03-07T19:31:00.006+02:00

Se on jännittävää, kuinka ihminen voi muuttua... Ja ihanaa, että niin tosiaan tapahtuu!

Minusta piti joskus tulla ympäri maailmaa matkusteleva bisnesnainen ja tänä päivänä olen hyvin kotona viihtyvä kotiäiti, joka ei viihdy lainkaan lentokoneessa, nyprää ja näprää kaikenlaista, käy elämän- ja kotitalouskoulua ihan näin kotioloissa. En ole todellakaan mikään talousihme kummassakaan merkityksessä. Kotitöistä olen pikkuhiljaa oppinut pitämään, tai jos kyse on siivoamisesta, sitä en ilmeisesti opi koskaan rakastamaan, mutta kehitystä tapahtuu koko ajan, vaikkakin ehkä hitaan puoleisesti. Toivoa siis on!

Olen entistä enemmän ruvennut arvostamaan kaikkea käsillä tekemistä, itse tehtyä ja kasvatettua. Sitä, että ihmiset näkevät vaivaa jonkin asian eteen ja käyttävät lahjojaan.

Rakkaita ruuminosia kun tässä viime aikoina olen esitellyt, täytynee rakastaa itseäänkin sen verran, että vuoroon pääsevät omat kätöseni, joista olen kovin kiitollinen. Ilman käsiä jäisi moni asia tekemättä, tai ainakin tekeminen olisi paljon vaikeampaa!

Käsillä tehtyä:

Ostimme ystävän kanssa kumpainenkin uuden ompelukoneen, kun "Oli niin hyvä tarjous!". Pitihän sitä päästä kokeilemaan ja ensitöikseni ompelin tytöille muutaman hernepussin ja pienen pussukan, ihan omasta päästä surruttelin ilman sen kummempia mittailuja ja saumojen silittämisiä. Hyvin tyypillistä minulle! Ihan kivat tuli, varsinkin kun on kivat kankaat.

Samaisen ystävän innostamana olen innostunut leipomaan. Sekin taito, jota olen aiemmin hyvin harvakseltaan harjoittanut. Tuossa oikealla elämäni ensimmäiset kokonaan itse tehdyt korvapuustit ja vasemmalla hiutaleista peltileipää, jonka reseptin löysin uusimmasta Me-lehdestä. Resepti löytyy myös netistä täältä. Olen tehnyt itseni kanssa sellaisen periaatepäätöksen, että jos ja kun vain mahdollista, teen kaiken vaalean leivän itse. Ruisleipää en ala tekemään. Se vain on niin paljon parempaa kaupasta ostettuna tai niiden tekemänä, jotka todella sen osaavat! Mutta katsotaan... Toivotaan, että leipomisinnostus kestää vielä pitkään!

Tässä jonkinasteisessa mielenhäiriössäni, jota kylläkin toivon pysyväksi, päätin myös, että ryhdyn Piltin ja Bonan kilpailijaksi ja valmistan juuri ½ vuotta täyttäneen kuopuksen pöperöt itse. Isompien tyttöjen kanssa homma meni enemmän juuri tuolle Bona/Piltti-linjalle, eikä siinä mitään, hyvää ja ravitsevaa ruokaa nekin, mutta otetaan nyt kaikki irti tästä innostuksesta niin kauan kuin intoa riittää! Rivien välistä ehkä paistaa, että olen HIUKAN skeptinen itseni suhteen, mutta kun olen jo reilut 32 vuotta itseni kanssa elänyt, en uskalla hehkuttaa liikaa, josko siinä käykin niin, että innostus taas pikkuhiljaa hiipuu. Mutta olen iloinen ja innoissani siitä mitä minulla on ja olen nyt. Ja EI, en asettele aina pöperöitä noin "kuvauksellisesti" lautaselle! ;o)

Käsillä minä tietysti myös leikin ja liekuttelen lapsia, laitan ruokaa, heilutan rättiä, halaan lapsia ja välillä ukkostakin ;o), lohdutan, niistän nenää, pesen pyllyä, nyprään ja näprään kaikenlaista. Ja kaiken liikenevän ajan neulon. Se vaan on niin kivaa!

Pienoisella ylpeydellä, lähinnä itselleni, noita kuvia esittelen. Olen siis edelleen kehityskelpoinen! Mutta se siivous... Kyllähän minä siivoan, mutta kun se järjestys säilyy niin vähän aikaa ja siivottavaa on niin paljon, ettei tiedä mistä aina aloittaisi. Enkä kyllä jaksa enkä haluakaan koko ajan luudan varressa heilua. (Olen oikeasti LAISKA!) Kun saisi kaikki ympäri taloa liehuvat tavarat järjestettyä niin, että jokaiselle olisi paikkansa, niin ehkä se siitä. Turhat tavarat kirpputorille, rikkinäiset ja kenellekään tarpeettomat kaatopaikalle jne. No, ainakin ukkoseni mielestä olen tosi hyvä tekemään pikasiivoja. ;o)

Ikävä kyllä kädet omaavat myös sellaisia ominaisuuksia kuin laiskuus, ajoittainen välinpitämättömyys, itsekkyys jne. Mutta tänään hehkutellaan!

Täällä joululaulut soi, vaikka ollaan menossa kohti kesää. Keskimmäinen on niihin erityisen mielistynyt. Gloria in excelsis deo!

Pienet varpaat

2009-03-02T13:41:00.008+02:00

Toinen rakas ruumiinosa...

Kuopuksen varpaat au naturel

sekä pienet sukat pienten varpaiden lämmittäjinä.

Kuopuksen junasukat.
Ohje: tuntematon, lue sukkien tarina ohjesivulta.
Lanka: Garnstudio Drops Alpaca #0100 luonnonvalkoinen (vajaa kerä)
Puikot: nro 3

Erään toisen pikkuisen junasukista ensimmäinen samojen pienten varpaiden peittona (lainavarpaat siis!). Tuli ehkä vähän liian tiukka ½-vuotiaalle, kun tein ohjeen mukaisilla puikoilla, mutta vastasyntyneelle toivottavasti mahtuu.

Pikkuisen pienemmän pienemmät junasukat.
Ohje: tuntematon, lue sukkien tarina ohjesivulta.
Lanka: Garnstudio Drops Alpaca #3770 tumma roosa (vajaa kerä)
Puikot: nro 2,5

Rakas selkä

2009-03-01T23:18:00.006+02:00

Juuri nyt ei ole oikein mitään sanomista. Mutta haluan näyttää teille rakkaan ihmisen selän, jonka on verhonnut yli-innokkaan valokuvaajan käskystä joululahjaksi saamaansa huiviin:

Pikkusiskon Neliapila-kolmiohuivi.
Ohje: Kauhavan Kangas-Aitta Oy, Meira Heikkilä.
Lanka: Kauhavan Kangas-Aitan Esito-lenkkimohair #322 vihreä
Puikot: nro 15

Selkä piti huivista.

Nuttuja etiopialaisille vauvoille

2009-02-28T00:22:00.012+02:00

Edit (5.2.2010):

Koskapa Nuttuja etiopialaisille vauvoille -haaste on levinnyt ilokseni tosi laajalle blogistaniaan ja usein linkitetty blogiini, katson velvollisuudekseni päivittää uusimmat tiedot vihdoin myös tänne:

Virallinen nuttusivu sekä ajankohtaista tietoa projektista ja nuttujen uuden lähetysosoitteen ja -ohjeen löytyy sivulta http://www.tuppurainen.fi/blogit/category/nuttu/.

Liity ihmeessä myös Facebookin Nuttu-ryhmään!

Lisätietoja nutuista voit tiedustella Pirkko Tuppuraiselta, pirkko.tuppurainen@sekl.fi.

Nuttuterveisin, Sirisan

------------------------------------------------------------------

Nyt kun Martat kutovat villasukkia juhlavuotensa aikana syntyville "kotimaisille" vauvoille, haastan sinut, hyvä lukijani, mukaan nuttuprojektiin, jonka kohteena ovat etiopialaisessa Airan sairaalassa syntyvät vauvat. Löysin haasteen lähetysaikakauslehti Vie Sanomasta ja olen ollut sähköpostitse yhteydessä Airan sairaalassa työskennelleeseen Pirkko Tuppuraiseen. Hän on luvannut toimia yhteyshenkilönä ja huolehtia nuttujen toimittamisesta eteenpäin sairaalaan ja vauvaperheisiin. "Kuuma ryhmä" aikoo ryhtyä urakoimaan nuttuja, toivottavasti sinäkin innostut asiasta!

Sitten varsinaiseen haasteeseen:

KUDO NUTTU ETIOPIALAISELLE VAUVALLE

Etiopiassa, Airan sairaalassa, otetaan mielellään vastaan vauvoille ja erityisesti keskosvauvoille kudottuja villanuttuja. Jos nuttuja olisi tarpeeksi paljon, vauvat saisivat oman nuttunsa mukaan kotiin lähtiessään. Nutun kutomiseen ei kulu paljon aikaa ja ohje on helppo. Seuraavan ohjeen on suunnitellut lähetystyöntekijä Pirkko Tuppurainen Nalle-langalla kudottavaksi (muita lankavaihtoehtoja esim. Novitan Wool ja Tenneesee). Sen teko sujuu niiltäkin, jotka eivät ole aikaisemmin paljon kutoneet.

kuva: Helena Räisänen

Ohje:

Luodaan 70 silmukkaa.
Kudotaan kaksi oikein kaksi nurin yhteensä 22 cm.
Sen jälkeen kudotaan aina oikein neulosta 24 silmukalla puikon alusta, kaksi oikein kaksi nurin 22 silmukalla puikon keskeltä ja aina oikein 24 silmukalla puikon lopusta, yhteensä 3 cm.
Kolmen sentin jälkeen päätetään keskimmäiset 22 silmukkaa ja kudotaan kumpikin olka erikseen aina oikein neuletta, kumpaakin noin kuusi cm.
Seuraavalla kerroksella kudotaan puikon alussa olevat 24 silmukkaa oikein. Sen jälkeen luodaan 22 uutta silmukkaa keskelle ja kudotaan taas puikon viimeiset 24 silmukkaa oikein.
Seuraavilla kerroksilla kudotaan puikon reunoilla olevat 24 silmukkaa aina oikein, ja keskellä olevat uudet 22 silmukkaa kaksi oikein kaksi nurin, yhteensä 3 cm.
Sitten siirrytään kutomaan koko puikollinen kaksi oikein kaksi nurin neuletta, jota tehdään taas 22 cm.
Tuloksena on pitkä pätkä neuletta, jossa on nelikulmainen pääaukko keskellä.
Viimeiseksi ommellaan sivusaumat yhteen. Käsille jätetään sopivan kokoiset aukot.

(Edit 5.2.2010)

PSST. Jos haluat tehdä nutun mieluummin pyörönä, täältä löytyy siihen hyvä ohje.

HUOM! Nuttujen uuden lähetysosoitteen ja -ohjeen löydät täältä.

PS. Pakkaa tarkalleen kilon tai kahden kilon paketti, jos nuttuja on enemmän. Lähetä aina Economy -pakettina. Paketteja ei tarvitse kirjata. Näin pääset halvemmalla.

Lähteet: Vie Sanoma 1/2009, Pirkko Tuppurainen

Löytöretkeily jatkuu...

2009-02-24T18:11:00.008+02:00

Tuossa alla muutama kuva eilisen löydöistä. "Löytöni" nähtyään ystävänikin löytöretkivietti heräsi ja hänelle tuli kova kiire kaupunkiin. Ystäväämme Peppi Pitkätossua siteeraten:

"Aina jotain löytyy. Mutta nyt on pidettävä kiirettä, jotteivät toiset löytöretkeilijät tule ja vie kaikkia tämän seudun kultakimpaleita." ("Peppi leikkii löytöretkeilijää ja joutuu tappeluun" Astrid Lindgrenin kirjasta Peppi Pitkätossu)

Ystävä kallis, ethän joudu kuitenkaan tappeluun! ;o)

Löytöretkellä

2009-02-23T23:36:00.006+02:00

Tämä on ollut oikea löytöjen päivä.

Aivan ensimmäiseksi löysin itseni uimahallin punttisalilta hiukan jälkeen seitsemän aamulla (lomalla, vapaaehtoisesti!). Ystävä on hyvä ylipuhumaan. ;o) En ole nimittäin yhtään aamuihminen. Löysin (ehkä) vatsa- ja "käsi"lihakseni. Puntin päälle uimaan. Virkistävää, täytyy myöntää!

Moisten voimainponnistusten jälkeen ja kunniaksi nautin kahvit ja juusto-munavoileivän uimahallin kahviossa ja suuntasin löytöretkelle TilkkuSadun putiikkiin. Mukaan tarttui erinäisiä kangaspaloja, pari tekstiilitussia, herkullisen värisiä ompelulankoja sekä pikkuruisia nappeja puikoilla oleviin barbien vaatteisiin.

Löysin myös itsestäni sen verran itsekuria, että paaston aikaan nyt kun ollaan laskeutumassa, päätin aloittaa tästä päivästä pääsiäiseen kestävän karkkipaaston. Olen aivan mahdoton karkkihiiri ja nyt varsinkin imetysaikana karkkiin on tullut suorastaan himo. Totuuden nimessä karkista erossa pysytteleminen tuntuu olevan minulle välillä aivan ylivoimaista!

Päivällisajan lähestyessä löysin itsestäni myös kotikokin, joka loihti pesueelleen suussa sulavat pöperöt broilerin "mureasta leikkeestä" keltaisella kastikkeella ja riisillä kera porkkanaraasteen. "Hyvä ruoka, parempi mieli."

Illansuussa lähdin kuopuksen kanssa kaupungille missionani ostaa itselleni muutama pari uusia alusvaatteita. Niitä en sitten kyllä löytänyt, mutta paljon muuta iloitsemisen arvoista kylläkin.

Kotikaupunkimme Tiimari ja Suomalainen kirjakauppa ovat muuttamassa uusiin tiloihin ja molemmissa on hurja muuttoale käynnissä, Suomalaisessa -80 % jo alennetuista ja Tiimarissa -70 %. Suomalaisesta löysin kasapäin kivoja onnittelukortteja eri tilanteisiin, tarrakiinnitteisiä, läpinäkyviä muistotaskuja kaikenlaisten pikkumuistojen säilömiseen, Longman Pocket Activatorin, muovisia cd/dvd-taskuja, jotka aion sulloa täyteen pyöröpuikkoja, uusiopaperisia kirjekuoria, lahjanarua ja Tuija Lehtisen "Laura - Omat juttuni" täytettävän päiväkirjan jollekulle teini-ikäiselle ystävälle lahjoitettavaksi.

Olen itse asiassa tullut siihen tulokseen, että jo äitini aikoinaan harjoittama lahjojen hamstraaminen etukäteen on varsin fiksua. Mieluiten annan jotain itsetehtyä, mutta olen myös alkanut pikku hiljaa ostamaan kaikenlaista pientä, kivaa ja halpaa aina kun semmoista vastaan tulee, varastoon, että on sitten mistä valita, kun tulee omien ja lasten kaverisynttäreitä ym. tilanteita, kun olisi kiva antaa jotain. On mukava antaa jotain erityistä, miettiä, mistä lahjan saaja pitää ja yllättyy. Pakkaa vain olemaan niin, että jos lahjan ostaminen jää viime tinkaan, mitään kovin edullista ei löydy ja kaikki semmoinen, mitä haluaisi antaa, on aivan liian kallista. Jatkan siis äitini viitoittamalla tiellä!

Tiimarissa olin kuin Liisa Ihmemaassa. Syli ja kärryt täyttyivät pian kauniista pienistä puulaatikoista, joihin voi säilöä vaikka mitä ihanaa, sinkkiämpäristä, keltaisista kangaskantisista muistivihoista, sabluunoista, aaltopahvista, kirjoitusalustoista, värikylläisestä kankaisesta putkipenaalista, kipsisistä valkoisista ruusualustoista, hörhelökynistä (nekin lahjakaappiin), punaisista saviruukuista ja muovailumassasta, josta on tarkoitus muovailla erilaisia "elintarvikkeita" tyttöjen kotileikkiin ja maalata ne sitten mahdollisimman "todellisen" näköisiksi.

Ostosretken kruunasi Lindexistä noudettu Liberon ilmainen lahjapakkaus pikkuneidille sekä hurjaa vauhtia kasvavien isompien neitien sukka- ja sukkapöksyvaroihin löydetyt täydennykset, palloa, raitaa ja väriä, alekopasta tietenkin!

Onkohan tämä nyt vähän ristiriitaista? Paasto ja ostohysteria samassa pakkauksessa. Ehkä niinkin. Olen kuitenkin lapsellisen iloinen ja hyvällä mielellä kaikista päivän löydöistä. Ja uusista ystävistä, jotka ovat löytö sinänsä. Johdatusta kaikkineen, sanoisin.

Kuopuskin on tehnyt löytöjä, nimittäin omat pikku varpaansa sekä "istumalihaksensa" (pysyy hetken istuallaan ilman tukea). Tuntuu, että tämä puoli vuotta on mennyt aivan liitämällä. Pian pyllerö jo ryömii, kävelee ja juoksee. Esikoinenkin menee jo syksyllä kouluun ja keskimmäinen eskariin! Nyyh!

Löytöretkeä koko elämä.

PS. Lisään muutaman "löytökuvan" huomenissa. Nyt täytyy löytää uni!

Liu lau laskiaista!

2009-02-22T14:00:00.004+02:00

Täällä sairastellaan. Esikoisella ja kuopuksella on "plunssaa" ja kuopuksen massuparka ripuloi. Lasketellaan siis vain näin kuvien kautta. Ja Tomten edistyy...

Pitkiä pellavia jne.

Puikot suihkien

2009-02-21T23:09:00.007+02:00

Tänään on/oli siis neulontai. Istuimme ja neuloimme, söimme ja puhuimme, 6 ½ tuntia. Aika hyvä saavutus!

Illan aikana sain valmiiksi yhden tumman roosan värisen "j unasukan" ja kuopuksen Tomteniakin taas muutaman kerroksen eteenpäin. Sen verran blondi minä vain olen, että neulominen ja puhuminen yhtä aikaa ei oikein tahdo sujua. Sen verran monta kertaa jouduin työtä purkamaan ja ohjetta tavaamaan ;o). Mutta mitä pienistä, kun saa nauttia noin korkeatasoisesta seurasta!

Kuopuksen keskeneräinen "Modular Tomten Jacket" (Ravelry-linkki).
Ohje: Elizabeth Zimmermann "Knitting without Tears"
Lanka: Garnstudio Drops Karisma Superwash
Puikot: Nro 4

6-vee esikoinenkin on innostunut kutomisesta. (En nyt oikein osaa päättää kudonko vai neulonko. Kutominen on jotenkin luontevampaa!). Ensin oppi virkkaamaan, ketju- ja kiinteitä silmukoita ja tässä päivänä muutamana pyysi, että opetan hänet kutomaankin. Hetken asiaa pähkittyään pääsi jyvälle ja nyt petroolin värisestä Novita Jengasta on kuulemma luvassa kaulaliina neidille itselleen. Hieno homma!

PS. Lisää kuvia aiemmin valmistuneista neuleista ja "vanhaa" blogiani pääset näkemään ja lukemaan täältä.

Oodi neulontaille

2009-02-20T23:01:00.015+02:00

Ihanaa, huomenna on neulontai!

Se tarkoittaa, että minä ja melkein kaksi kourallista naisia kokoonnumme jälleen kutinimemme (kirjoitetaankohan se noin? ;o) yhteen, tällä kertaa Sannan luo ja kudomme (=neulomme), virkkaamme, mitä kukin nyt haluaa tehdäkään, puhumme, juomme kahvia tai teetä ja puhumme. Ollaan ja tehdään tuntikaupalla yhdessä.

Juttu on vielä tuore. Olemme kokoontuneet tähän mennessä erilaisilla kokoonpanoilla toistemme kodeissa ehkä n. 5-6 kertaa, pyrkimyksenä tavata n. 2 viikon välein lauantaisin, kun on aikaa ja ainakin minulle omasta "kuumasta ryhmästämme" on tullut tosi tärkeä juttu. Ryhmän naiset ovat tärkeitä. Heidän kanssaan saan vapaasti olla ja jakaa, oli aiheena sitten neuleet, perhe tai elämä yleensä, rukoilla, nauraa ja itkeäkin, jos on tarvis. Ja neulominen on tärkeätä. Minusta on tullut pikku hiljaa hiipimällä melkoinen neuleaddikti ja tässä seurassa tämä "sairaus" ei ainakaan parane. ;o) Ihanaa olla kotiäiti! Ihanaa, kun on aikaa tehdä käsitöitä(kin), toteuttaa itseään, tehdä omin käsin, oppia uutta, nähdä työnsä tulos! Ihanaa, kun on joukko samanmielisiä, hassuja ja hulluja naisia ympärillä!

Ihanaa, kun on neulontai!

Anopin eli "mumman" monivärinen pipo.
Ohje: Novita Syksy 2005, nro 50
Lanka: Novita Isoveli Colori, väri 844, n. 80 g
Puikot: nro 6

Hyvää ystävänpäivää!

2009-02-15T00:20:00.006+02:00

Se ei tainnut olla Valentine, joka ilmassa aamupäivällä lenteli, kun minä harmista puhkuen imuroin ja puunasin huusholliamme miehekkään maatessa sohvalla sarjakuvakirjan kanssa. Mutta iltaa kohden puhinakin laantui laskiessani mäkeä lasten ja ystäväjoukon kera, jonka jälkeen tultiin sitten kaikki porukalla meille ystävänpäivää viettämään. Mies toimi tortillamestarina ja mehän söimme! Oli pitkästä aikaa hauskaa taas vain olla ja nauraa ja leikkiä.

Sain tekstiviestillä ystävältäni ystävänpäivärunon, jonka haluan vielä tähän raapustaa:

"Kerronpa Sinulle tarinan tään, se kuvaa kahta ystävää.
He kantoivat ruukkua keveää, oli täynnä se elämää elävää.
Oli ruukussa surut, ilot ja huolet, mutta ei hätää, ystävä kantoi puolet."

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvätapaisia

2009-02-11T23:56:00.015+02:00

Nyt tarvitaan porkkana! Viime aikoina esikoisella ja keskimmäisellä on "mopo keulinut" kerran jos toisenkin, milloin mistäkin asiasta ja äiti ja isä ovat joutuneet turvautumaan erilaisiin sanktioihin, kuten "kaverikieltoon" ja "tietsikkapeli- ja videokieltoon". Näin tähän ruudulle kirjoitettuna näyttävät kamalan kielteisiltä ja ikäviltä jutuilta, mutta semmoisiahan rangaistusten vähän niinkuin kuuluu ollakin. Tämmöisiin ratkaisuihin päädytään mm. silloin kun ei tulla kavereiden luota sovittuun aikaan pois tai tehdään muita omapäisiä ratkaisuja, kuten jäädään muina miehinä kaverin saattoreissulta kaverille leikkimään tai hukataan ja rikotaan leluja tai pelejä pelkkää huolimattomuutta, joskus tahallaankin. Keskimmäinen keksi mm. nuolla (!!!) cd-levyjä ja liimata ja "luistella" niillä sitten pitkin ikkunaa. Samoin useammasta kuin yhdestä pelistä on erinäisiä osia hukassa, kun niitä ei heti pelaamisen jälkeen olekaan palautettu suoraan laatikkoon. Sopimuksista kiinni pitäminen on joskus tosi vaikeaa eikä keskinäinen kanssakäyminenkään aina ole ihan mutkatonta. Tuttu juttu?!

Se porkkana... Ainaiseen sanktioiden keksimiseen kyllästyneenä päätin vaihteeksi ottaa käyttöön klassisen "hyvän käytöksen listan", johon aina hyvin käyttäytyessään/sopimusta noudattessaan saa yhden tarran ja 30 tarraa kerättyään saa sitten valita kaupasta mieleisensä tehtäväkirjan (esikoisen toive). Yhdessä mietittiin, mitä hyvään käytökseen kuuluu ja kerrattiin meidän perheen yhteisiä pelisääntöjä. Lopuksi allekirjoitimme jokainen listan juhlallisesti asiaan sitoutumisen merkiksi.

Lista otettiin innolla vastaan ja tarrojakin on jo parin päivän aikana kertynyt ihan mukavasti. "Sopimusrikkomukset" ovat vähentyneet huomattavasti. Mikä hauskinta, esikoinen päätti, että myös äidillä ja isällä on vähän preppaamista ja teki meitä varten oman listan, johon pääsi mukaan myös pikkusisko (5 kk). Sitä en ole vielä kysynyt, mitä me saamme, sitten kun 30 tarraa on tienattu, mutta tähän mennessä meillekin on tarroja kertynyt ihan mukavasti mm. "siks kun te ootte niin kivoja".

Meillä on nyt siis koko perheen yhteinen projekti, saas nähdä kuinka hyvätapaisia meistä vielä tulee! Tarrojen kerääminen yhdessä on tosi nastaa! :o)

Irtiottoja

2009-02-05T22:50:00.008+02:00

Eilen tein päätöksen... Ystäväni Kaisan innoittamana, hänen siitä kuitenkaan tietämättä, tein "Kaisat" ja kolautin "naamakirjan" (=Facebookin) kannet omalta osaltani kiinni. En siellä toki kovin kauaa ehtinyt seikkailemaankaan.

Meistä tuli sinut viime joulukuussa, ehkä liiankin sinut. Kolmen pienen lapsen äitinä päiväsaikaan ei omaa aikaa tiettävästi juuri ole ja koska semmoista kuitenkin tarvitsen, otin sen illalla ja yöllä. Niinpä sitten roikuin yökaudet neule toisessa kädessä kurkkimassa kavereiden "seiniä". Väliaikaisratkaisuna varmasti ihan ok, mutta kun yhä useammin peilistä minua tervehti varsin kalpean ja väsyneen näköinen reilu kolmikymppinen nainen ja kun ukkosenikin asiasta ryhtyi huomauttelemaan, siis valvomisesta, ei seinien kurkkimisesta, kypsyin tähän päätökseen. Lisäksi keittoon on ehkä ripoteltu myös pieni ripaus mustasukkaisuutta, sellaista terveellistä sellaista, jota luultavasti lähes jokainen avionainen saattaa kokea joutuessaan jakamaan tietoisesti miehensä liian monen naispuolisen kaverin kanssa (vaikka kavereiden kerääminenhän koko homman tarkoitus tietysti onkin!). Tällä elämänkokemuksella, joka minulla itsestäni on, tiedän myöskin, että minun on valtavan vaikea lopettaa mitään kivaa ajoissa.

Tältä pohjalta päätös lähti ja vein sen loppuun asti. Loppusanat kirjoitettiin illansuussa 4.2. A.D. 2009. Sen jälkeen tyhjäsin tietoni ja suljin kirjan viimeisen kerran.

Tässä sitä nyt ollaan, ilman Facebookia ja "verkostoa"! Tänä iltana koneelle kirjautuessani ei kuitenkaan tuntunut yhtään pahalta ilman. On kuitenkin yksi kirja, johon minäkin haluan kuulua, edelleen ystävääni Kaisaa lainaten:

"Yksi kirja on, mihinkä ehdottomasti haluan kuulua edelleen ja aina. Nimittäin lifebookiin, elämänkirjaan. Siihen kirjoitetaan nimi, kun pyytää syntejään anteeksi ja Jeesusta sydämeen. Liity siihen sinäkin, ellet vielä ole." (Uusi tie, 5.2.2009: Tien poskesta, Kaisa J.)

Oma rakas vuode ja yöunet, täältä tullaan! Olen ylpeä sinusta, rakas pieni ihminen!

Nurja ei tarkoita kurjaa

2009-02-01T14:57:00.011+02:00

Kokeillaanpas!

Halu on, tahto kyllä, mutta katsotaan, tuleeko tästä mitään?!