Tunnustus ilman tunnustusta

Olen lueskellut mielenkiinnolla muiden blogeista "tunnustuksia", mutta koskapa en itse moista ole (optimisti ajattelee "vielä") saanut, rustaan tähän, mitä vastaisin, jos sellaisen saisin.

Tunnustan, että:

1. Olen innostujaluonne ja aina valmis kokeilemaan ja kehittelemään jotain uutta. Asioiden loppuunsaattaminen ei ole vahvimpia ominaisuuksiani. Olen kuitenkin opetellut sitä kovasti ja itse asiassa petraantunutkin asiassa kovasti.

2. Kuljen paljon avojaloin, myös talvella, vaikka vanhan talon lattiat ovatkin aika kylmät.

3. Olen hyvinkin spontaani, supliikki ja rohkea, joidenkin mielestä hauska, tutussa seurassa, mutta näyttämöllä spontaaniuteni katoaa kuin tuhka tuuleen.

4. Kuorsaan ja se nolottaa minua jopa niin paljon, etten uskalla nukkua yleisillä paikoilla, kuten junissa ja linja-autoissa, koska pelkään, että "hirnun" niin, että muut häiriintyvät/huvittuvat liikaa. Jos nukun samassa huoneessa muiden kuin perheenjäsenten kanssa, heräilen pitkin yötä tarkastamaan, etten kuorsaa. Pikku juttu, mutta muodostunut melkoiseksi probleemaksi, koska toisaalta taas olen aina ollut lapsellisen innostunut yökyläilystä ja siskonpedissä nukkumisesta.

5. Rakastan kaikenlaista käsillätekemistä. Haaveilen, että tulevaisuudessa saisin tehdä työtä, joka liittyy jotenkin tähän rakkauteeni.

6. Haaveilen lottovoitosta, vaikka en muista lototakaan.

7. Uskon Jeesukseen.

En laita tätä nyt kellekään eteenpäin, koska en ole haastetta/tunnustusta keneltäkään saanut. Mutta ken haluaa, mietiskelköön samanmoisia asioita itsestään, kaikenlaisia tunnustuksia on aina mielenkiintoista lukea. On helpompi ja hauskempi elää omien kummallisuuksiensa kanssa, kun tietää, että meillä jokaisella on ne omat ominaispiirteemme.

Hyvä mieli

Höyryävä glögimuki kera mantelilastujen ja rusinoiden, kaksi ruisvoileipää kera lauantaimakkaran, sinapin ja juuston, sohvannurkka, puikoilla keskimmäisen neuleliivi ja päällimmäisenä hyvä mieli.

Hyvä mieli siitä, että pikkusisko jyskytteli perjantai-illalla dieselveturin kyydissä tänne kotirannikolle auttaakseen minua laittamaan järjestystä meidän "Huvikumpuun", niin että elämä voisi olla hiukan vähemmän hyrskynmyrskyistä. Ja me onnistuimme siinä oikein mukavasti. Ikeasta ostetut valkoiset Bergsbo-vitriinikaapit passasivat hetken mallailun jälkeen oikein kivasti ruokailuhuoneen seinustalle, vanhan talon lattiat ja seinät kun ovat aina johonkin suuntaan vinksallaan. Muutama muukin huonekalu vaihtoi paikkaa ja sai uuden käyttötarkoituksen. Ja ennen kaikkea paljon turhaa ja tarpeetonta, enimmäkseen paperia, joutui roskikseen ja lehtienkeräykseen ja ehjää ja siistiä tavaraa, astioita ja sellaista, kirpputorille. Ensimmäisenä yönä urakoimme aamupuolikuuteen, toisena iltana otimme vähän rauhallisemmin ja sunnuntaina olimme jo ihan lepopäivän tarpeessa.

Paljon on vielä tässä huushollissa turhaa tavaraa ja tarpeellistakin, joka etsii vielä paikkaansa, mutta kyllä tämä tästä, luotan 10- ja 20-vuotissuunnitelmiini. Asia kerrallaan, pikku hiljaa... Nyt on hyvä mieli tästä.

Kiitos, pikkusisko! ♥♥♥

Villaliivin tekele keskimmäiselle. Puikoilla ja koukulla paljon muutakin, mutta olen ollut vähän laiska "blogaamaan". Ja haaveissa vielä enemmän. Jotain valmistakin on. Niistä lisää myöhemmin!