Pienen, tuntemattoman tytön sydäntäsärkevä huokaus:
"Kukaan ei rakasta mua. -- Mä haluaisin olla hiiri enkä ihminen. -- Ihmisenä ei oo kiva olla."
Kotona pääsi itku. Se tuli niin suoraan sydämestä. Olisin halunnut sanoa, että "Jeesus rakastaa sua." Sillä
"Sinä olet luonut minut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä (ja sinä) olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä.
Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani."
Ps. 139:13-18
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti