Hyvä huono parempi

Löysin netissä seikkaillessani mahtavan ajatuksen, jonka haluan jakaa erityisesti kaikkien lapsellisten (sanan jokaisessa merkityksessä) ihmisten kanssa:

Vanhemmuudesta: ”Miten tullaan hyväksi isäksi tai hyväksi äidiksi? Tulemalla huonoksi isäksi ja huonoksi äidiksi. Kun ihminen tajuaa olevansa huono isä tai huono äiti, tilanne on hyvä. Kun vanhempi miettii tällaisia, se on merkki siitä, että hän on hyvä äiti tai isä, sillä huonot eivät edes mieti koko kysymystä. Anna itsellesi lupa olla huono isä tai huono äiti. Ei sillä ole väliä, että et osaa välillä kommunikoida, puhua ja ratkoa kaikkia ongelmia. Ei se mitään, että välillä suutut, väsyt ja ajattelet, että ei tästä mitään tule. Sinulla on lupa nukkua pitkään, kuorsata, lihoa, huutaa, suuttua, unohtaa asioita, polttaa ruoka pohjaan, laittaa väärät astiat tiskikoneeseen, ostaa kaupasta väärää ruokaa, röhöttää sohvalla ja antaa itsestäsi juuri sellainen kuva kuin oletkin. Nyt tarvitaan uusi pro huono isä ja pro huono äiti-liike, jossa vanhempia suojellaan kriisiavun tarjoajilta, sielunkaivelijoilta ja telaketjukallonkutistajilta, jotka jyräävät isät ja äidit. Isä ja äiti eivät saa olla edes huonoja isiä ja huonoja äitejä, vaikka juuri se olisi lapsen suojelemista. Juuri siinä olisi mukana lapsen näkökulma.”

Kiitos, Teuvo V. Riikonen! Pelastit päiväni!