Olen lueskellut mielenkiinnolla muiden blogeista "tunnustuksia", mutta koskapa en itse moista ole (optimisti ajattelee "vielä") saanut, rustaan tähän, mitä vastaisin, jos sellaisen saisin.
Tunnustan, että:
1. Olen innostujaluonne ja aina valmis kokeilemaan ja kehittelemään jotain uutta. Asioiden loppuunsaattaminen ei ole vahvimpia ominaisuuksiani. Olen kuitenkin opetellut sitä kovasti ja itse asiassa petraantunutkin asiassa kovasti.
2. Kuljen paljon avojaloin, myös talvella, vaikka vanhan talon lattiat ovatkin aika kylmät.
3. Olen hyvinkin spontaani, supliikki ja rohkea, joidenkin mielestä hauska, tutussa seurassa, mutta näyttämöllä spontaaniuteni katoaa kuin tuhka tuuleen.
4. Kuorsaan ja se nolottaa minua jopa niin paljon, etten uskalla nukkua yleisillä paikoilla, kuten junissa ja linja-autoissa, koska pelkään, että "hirnun" niin, että muut häiriintyvät/huvittuvat liikaa. Jos nukun samassa huoneessa muiden kuin perheenjäsenten kanssa, heräilen pitkin yötä tarkastamaan, etten kuorsaa. Pikku juttu, mutta muodostunut melkoiseksi probleemaksi, koska toisaalta taas olen aina ollut lapsellisen innostunut yökyläilystä ja siskonpedissä nukkumisesta.
5. Rakastan kaikenlaista käsillätekemistä. Haaveilen, että tulevaisuudessa saisin tehdä työtä, joka liittyy jotenkin tähän rakkauteeni.
6. Haaveilen lottovoitosta, vaikka en muista lototakaan.
7. Uskon Jeesukseen.
En laita tätä nyt kellekään eteenpäin, koska en ole haastetta/tunnustusta keneltäkään saanut. Mutta ken haluaa, mietiskelköön samanmoisia asioita itsestään, kaikenlaisia tunnustuksia on aina mielenkiintoista lukea. On helpompi ja hauskempi elää omien kummallisuuksiensa kanssa, kun tietää, että meillä jokaisella on ne omat ominaispiirteemme.
4 kommenttia:
Sukulaisuussielusympatiseeraamiseni kasvoi taas usiamman sentin, kun luin tunnustuksiasi.
Mulla on myöskin toi äänekäsnukkumis-syndrooma.
Ja paljain jaloin kuljen, vaikka jalat ovat iltaisin, kuin pakasteesta otetut lahnat.
Yöksi olen pakoitettu turnustamaan pässinpökkimät niihin lahnoihin, muuten en kuorsaisi pihaustakaan.
Rakkaimmasta rakkaimmat terveiset sinne.
PS. Viivi oli kovasti tykästynyt huonekaveriinsa Minttuun.
Tulevatkin taas viikonlopuksi meille.
Hei Kaisa!
En ole (mukamas) aiemmin saanut vastattua. Helpottavaa kuulla sukulaissieluisuudesta, vaikkakin olen aikaisempien keskustelujen pohjalta jo sellaista aiemminkin uumoillut. Oli oikein hauska kuulla lahnoistasi ja muista itsellenikin tutuista ominaispiirteistä.
Ainakin yhtä rakkaat terveiset takaisin sinne meinasin laittaa Hyrsylänmutkaan, mutta sehän olikin Isonkyrön Tevajoen Yryselän Hälvän Vähällänevalla Letkutien päähän! Minttu lähettää terveisiä Viviannille! Ja siu!
Kaisa: Voi mitä kirjoitusvirheitä! Siis Isonkyrön Tervajoen Yryselän Hälvän Vähännevan Letkutien päähän! ;o)
Lähetä kommentti