Ruukkutomaattikaksoset, meidän kuistin ikkunalla. Olen oikeasti ylpeä ja iloinen niistä, koska yleensä tässä vaiheessa tomaatintaimeni ovat ehtineet jo ainakin katketa kerran, kuivahtaa alaosastaan ja venähtää tukikeppien ulottumattomiin ja yleensä myös pullukkaposket ovat kärsineet jonkinlaisia pintavaurioita.
Näistä kahdesta minä lupaan pitää hyvän huolen loppuun asti! Olen löytänyt kaltaiseni lyhyenlännän lajikkeen, jonka kanssa teen varmasti tuttavuutta myös ensi kesänä.
Tätä saavutusta juhlistaakseni taidankin vuokrata seuraavaksi elokuvaklassikon vuosikymmenen takaa, Paistetut vihreät tomaatit.
Hyv'yötä nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti