perjantai 29. toukokuuta 2009

Pala lapsuutta

Esikoisen viimeinen eskariaamu.



Rinnassa sekä ylpeyttä että haikeutta. Yksi vaihe lapsuudesta on väistämättä ohi.


Yksinään lentämään
ei kukaan opi ikänään
vaan yhdessä voi leikkiä
ja keksiä ja viljellä
ja rakentaa ja tavoittaa
melkein vaikka pilviä
yllä maan ja päällä pään
Linnunrataa liidellään.

-Kaarina Helakisa-

4 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Sari, voitko soittaa mulle, mulla olis asiaa!

Pikku-sisko

Sirisan kirjoitti...

No minähän soitan! ;o)

Annika kirjoitti...

Meilläkin vietettiin viimeistä eskaripäivää tässä taannoin. Tytär sanoi, että opea tulee iso ikävä. Uskomatonta, miten lapset kasvavat ja kehittyvät eskarivuoden aikana.

;o) kirjoitti...

terkkuja Kajaanista Muruille :o)