Valo voittaa

Oi, mitkä talvilomakelit! Alkuviikosta tuuli ja tuiversi ja lunta tuli lisää, lisää ja vielä vähän lisää. Mutta sitten aurinko puuttui peliin, työnsi lumisateen ja tuiskutuulet jonnekin kauas pois ja on jo parin päivän ajan helottanut täydeltä taivaalta. Loistava keli ulkoilla. Eilen käytiin ystävän ja isompien lapsukaisten kanssa luistelemassa. Yritin kovasti harjoitella jarrutuksia, mutta huomaan, että minusta on tullut ylivarovainen, tasapaino on vähän hakusessa ja lapsuusajan notkeus on jonnekin kauas taakse jäänyttä aikaa. Mutta ihan kiva oli "liidellä" ympäri jäärataa ja verestää muistoja, ottaa kisaa ja hyppiä kilpaa vauhdista luistinradan lumipenkkoihin.

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa tänä talvena suksillekin. Suksimme tyttöjen kanssa metsän halki umpihangessa läheiselle golfkentälle. Edellämme siinä kohtaa missä latu yleensä menee kulki isot tassun jäljet. Mielikuvitus lähti tietysti heti laukkaamaan. Täälläpäin on nähty susi ja karhukin on joskus seikkaillut takametsissä. Mutta rohkeasti vain hiihtelimme eteenpäin, koska matka ei ollut pitkä. Aurinko paistoi valkoisille hangille ja etenimme tällaiselle rapakuntoiselle sopivaa mateluvauhtia eteenpäin.


Oikein nautinnollista! Ladulla kului aika kuin siivillä. Kotiin palattiin n. 2 ½ tunnin hiihtorupeaman jälkeen ja uteliaana käväisin netistä kurkkaamassa suden ja karhun jälkiä. Enpä oikein tiedä, ehkä se olikin vain yksinään kuljeksimaan lähtenyt koira, joka jälkensä oli lumeen jättänyt.


Valo ja kirkkaus ovat saaneet myös ompeluinnon syttymään. Tähän asti se on palanut vähän säästöliekillä. Löysin tässä päivänä muutamana antikvariaatista pari kivaa 60-70-luvun käsityökirjaa ja pakkohan niiden ohjeita oli päästä vähän kokeilemaan. Ensimmäisenä kokeiluun pääsi Christina Hedberg-Molinin vuonna 1967 tekemä kirja "Vi syr åt småbarnen", josta löytyi vaikka kuinka monta ihanaa lastenvaatekaavaa 1-5 -vuotiaille. Tuolle ajalle ominaisesti kaikki mekot ovat minimallia, niin että mekon alta vilajavat söpöt pitsipikkupöksyt.


Päädyin kokeilemaan ihan perusmekon kaavaa, ideana tehdä kesäinen juhlamekko kuopuksellemme pienillä pitsiyksityiskohdilla maustettuna. Ja siitä tuli kyllä ihan kiva, vaikka pää- ja kainaloaukkojen kanssa sainkin vähän kamppailla.

Kesäinen juhlamekko kuopukselle.

Kankaat muistaakseni Eurokankaan palalaarista.
Puuvillapitsi kirpputorilta.