...sammakolla koti oli kultainen...
On ilmoja pidellyt. Ja blogitaukoa. En ole vain kerta kaikkiaan jaksanut kirjoittaa, vaikka toki monta mainitsemisen arvoista asiaa elämässä onkin tapahtunut. Josko se tästä, ilmojen (ehkä) viiletessä.
Kesä on suihkinut suhisten syksyyn, tai siis syyskesään, eihän nyt vielä syksy ole. Kesä on kulunut perheen kanssa camping-elämää viettäessä, kotia myllertäessä, uidessa, kotimaata perheen ja ystävien kanssa kiertäessä, leireillessä, puutarhassa möyriessä ja ja... Yllättävän monta kirjaakin olen tänä kesänä ehtinyt lukea. Paljon on kesään mahtunut, näin jälkikäteen ajateltuna. Olen nauttinut vapaudesta, rypenyt välillä epätoivon syövereissä, puurtanut ja mennä viipottanut. Tunteita ja tuoksuja laidasta laitaan.
On taas se aika, kun pensaat punastelevat punaherukoita ja karviaisia ja mustaherukat myhäilevät taustalla. Vähän jo mustia tänään kuopuksen kanssa auringonpaisteessa keräilin ja toissapäivänä tyhjennettiin lasten kanssa raparperipuska ja taiottiin siitä raparperimehua ja -piirakkaa. Hyvää tuli, vaikka itse kehunkin! Omenoitakin näyttäisi tulevan ihan mukavasti, vaikkakin hiukan rupisia, tämä puutarhuri kun on vähän laiskanlainen harjoittamaan minkäännäköistä tuholais- ja tautitorjuntaa.
Kuopus täyttää kuun lopulla 2 vuotta. Taidanpa järjestää neidille puutarhajuhlat itsetehdyin antimin, oman pihan tuotteilla höystettynä, jos Luoja vain ilmoja syntymäpäivälle suo. Yritän aloittaa valmistelut ajoissa, niin että juhlia olisi loppuun asti ilo tehdä ja suunnitella ja säästyisin siltä ah! niin tutulta "viime tipalta". Siis yritän.
Perennapenkkiä olen vähän laajentanut ja uudistanut. Loppukesä on siihen hyvää aikaa, kun kukkatoreilta ja -turuilta löytää perennoja aleale-hintaan. Olen löytänyt joitakin jo kauan toivelistalla pysyneitä sekä monia uusiakin tuttavuuksia, suunnitellut ja sommitellut, kääntänyt maata, tonkinut rikkaruohoja, kärrännyt multaa, istuttanut ja kastellut. Ei kukkaloisto nyt vielä niin valtavalta näytä, mutta ehkä ensi kesänä jo, kun pääsevät kukin vuorollaan kukoistamaan.
Neulonutkin olen, enemmän kuin monena muuna kesänä, hihatinta ja mohairmyssyä keskimmäiselle ja virkannut lappuja tähän ihanuuteen. Tekeleistä kuvia eetteriin sitten joskus myöhemmin.
Semmoista. Edessä vielä yksi kokonainen vuosi kotosalla pikkuneidin kanssa. Sehän vain passaa, kun keskimmäinenkin aloittaa koulutiensä puolen kuun tienoilla. Kesä siis jatkukoon!
2 kommenttia:
Heippa!
Ihanaa, että teillä on ollut mukava kesä. Voi, sinäkin siis aloit tekemään neliöitä!! itselläni viimeisen laskujen mukaan jäljellä 157,tosin sinun työsi näyttää olevan paljon inhimillisempi ja koska olet nopea neulomaan niin uskon, että saat sen tuossa tuokiossa valmiiksi! Käytätkö samaa värimaailmaa?
Heippa Nana! Sullakin on blogi! Käynpä oikein ajan kanssa sitä lueskelemassa.
Mulla on neliöitä kasassa vasta alta kymmenen, mutta koukussa olen. Äsken sain keskimmäisen pipon valmiiksi ja nyt jatkan esikoisen rannekkeiden parissa. Heti kun illat pimenee, tämä into vain pahenee!
Peittoon ostin ihan ohjeen mukaiset värit, olivat niin kauniita ja täytyy sanoa, että neliöitä on kyllä kiva tehdä, kun värit vaihtuvat itsekseen ja jokainen neliö näyttää erilaiselta. Koukuttavaa!
Olis kyllä ehdottomasti "Kuuman ryhmän" kokoontumisen aika! Yritän laittaa sähköpostia meille kaikille ihan tässä lähiaikoina.
Siu! Nähdään!
Lähetä kommentti