Se ei tainnut olla Valentine, joka ilmassa aamupäivällä lenteli, kun minä harmista puhkuen imuroin ja puunasin huusholliamme miehekkään maatessa sohvalla sarjakuvakirjan kanssa. Mutta iltaa kohden puhinakin laantui laskiessani mäkeä lasten ja ystäväjoukon kera, jonka jälkeen tultiin sitten kaikki porukalla meille ystävänpäivää viettämään. Mies toimi tortillamestarina ja mehän söimme! Oli pitkästä aikaa hauskaa taas vain olla ja nauraa ja leikkiä.
Sain tekstiviestillä ystävältäni ystävänpäivärunon, jonka haluan vielä tähän raapustaa:
"Kerronpa Sinulle tarinan tään, se kuvaa kahta ystävää.
He kantoivat ruukkua keveää, oli täynnä se elämää elävää.
Oli ruukussa surut, ilot ja huolet, mutta ei hätää, ystävä kantoi puolet."
Hyvää ystävänpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti