Löytöretkellä

Tämä on ollut oikea löytöjen päivä.

Aivan ensimmäiseksi löysin itseni uimahallin punttisalilta hiukan jälkeen seitsemän aamulla (lomalla, vapaaehtoisesti!). Ystävä on hyvä ylipuhumaan. ;o) En ole nimittäin yhtään aamuihminen. Löysin (ehkä) vatsa- ja "käsi"lihakseni. Puntin päälle uimaan. Virkistävää, täytyy myöntää!

Moisten voimainponnistusten jälkeen ja kunniaksi nautin kahvit ja juusto-munavoileivän uimahallin kahviossa ja suuntasin löytöretkelle TilkkuSadun putiikkiin. Mukaan tarttui erinäisiä kangaspaloja, pari tekstiilitussia, herkullisen värisiä ompelulankoja sekä pikkuruisia nappeja puikoilla oleviin barbien vaatteisiin.

Löysin myös itsestäni sen verran itsekuria, että paaston aikaan nyt kun ollaan laskeutumassa, päätin aloittaa tästä päivästä pääsiäiseen kestävän karkkipaaston. Olen aivan mahdoton karkkihiiri ja nyt varsinkin imetysaikana karkkiin on tullut suorastaan himo. Totuuden nimessä karkista erossa pysytteleminen tuntuu olevan minulle välillä aivan ylivoimaista!

Päivällisajan lähestyessä löysin itsestäni myös kotikokin, joka loihti pesueelleen suussa sulavat pöperöt broilerin "mureasta leikkeestä" keltaisella kastikkeella ja riisillä kera porkkanaraasteen. "Hyvä ruoka, parempi mieli."

Illansuussa lähdin kuopuksen kanssa kaupungille missionani ostaa itselleni muutama pari uusia alusvaatteita. Niitä en sitten kyllä löytänyt, mutta paljon muuta iloitsemisen arvoista kylläkin.

Kotikaupunkimme Tiimari ja Suomalainen kirjakauppa ovat muuttamassa uusiin tiloihin ja molemmissa on hurja muuttoale käynnissä, Suomalaisessa -80 % jo alennetuista ja Tiimarissa -70 %. Suomalaisesta löysin kasapäin kivoja onnittelukortteja eri tilanteisiin, tarrakiinnitteisiä, läpinäkyviä muistotaskuja kaikenlaisten pikkumuistojen säilömiseen, Longman Pocket Activatorin, muovisia cd/dvd-taskuja, jotka aion sulloa täyteen pyöröpuikkoja, uusiopaperisia kirjekuoria, lahjanarua ja Tuija Lehtisen "Laura - Omat juttuni" täytettävän päiväkirjan jollekulle teini-ikäiselle ystävälle lahjoitettavaksi.

Olen itse asiassa tullut siihen tulokseen, että jo äitini aikoinaan harjoittama lahjojen hamstraaminen etukäteen on varsin fiksua. Mieluiten annan jotain itsetehtyä, mutta olen myös alkanut pikku hiljaa ostamaan kaikenlaista pientä, kivaa ja halpaa aina kun semmoista vastaan tulee, varastoon, että on sitten mistä valita, kun tulee omien ja lasten kaverisynttäreitä ym. tilanteita, kun olisi kiva antaa jotain. On mukava antaa jotain erityistä, miettiä, mistä lahjan saaja pitää ja yllättyy. Pakkaa vain olemaan niin, että jos lahjan ostaminen jää viime tinkaan, mitään kovin edullista ei löydy ja kaikki semmoinen, mitä haluaisi antaa, on aivan liian kallista. Jatkan siis äitini viitoittamalla tiellä!

Tiimarissa olin kuin Liisa Ihmemaassa. Syli ja kärryt täyttyivät pian kauniista pienistä puulaatikoista, joihin voi säilöä vaikka mitä ihanaa, sinkkiämpäristä, keltaisista kangaskantisista muistivihoista, sabluunoista, aaltopahvista, kirjoitusalustoista, värikylläisestä kankaisesta putkipenaalista, kipsisistä valkoisista ruusualustoista, hörhelökynistä (nekin lahjakaappiin), punaisista saviruukuista ja muovailumassasta, josta on tarkoitus muovailla erilaisia "elintarvikkeita" tyttöjen kotileikkiin ja maalata ne sitten mahdollisimman "todellisen" näköisiksi.

Ostosretken kruunasi Lindexistä noudettu Liberon ilmainen lahjapakkaus pikkuneidille sekä hurjaa vauhtia kasvavien isompien neitien sukka- ja sukkapöksyvaroihin löydetyt täydennykset, palloa, raitaa ja väriä, alekopasta tietenkin!

Onkohan tämä nyt vähän ristiriitaista? Paasto ja ostohysteria samassa pakkauksessa. Ehkä niinkin. Olen kuitenkin lapsellisen iloinen ja hyvällä mielellä kaikista päivän löydöistä. Ja uusista ystävistä, jotka ovat löytö sinänsä. Johdatusta kaikkineen, sanoisin.

Kuopuskin on tehnyt löytöjä, nimittäin omat pikku varpaansa sekä "istumalihaksensa" (pysyy hetken istuallaan ilman tukea). Tuntuu, että tämä puoli vuotta on mennyt aivan liitämällä. Pian pyllerö jo ryömii, kävelee ja juoksee. Esikoinenkin menee jo syksyllä kouluun ja keskimmäinen eskariin! Nyyh!

Löytöretkeä koko elämä.

PS. Lisään muutaman "löytökuvan" huomenissa. Nyt täytyy löytää uni!