Hätääntynyt talitintti

Kuva: Reino Toivanen
http://www.telemail.fi/reino.toivanen/kuvagalleria/kuvagalleria/slides/talitintti.html

Toimenkuvani reissumiehen vaimona, äitinä, rakastajattarena (sen saman reissumiehen), taloudenhoitajana, talonmiehenä, autonkuljettajana, kylvettäjänä, sairaanhoitajana, kyyneltenkuivaajana jne. jne. laajenee entisestään. Tänä aamuna sain lisätä "meriittilistaani" yhden uuden tehtävän: eläintenpelastaja, tai tässä tapauksessa eläimen, koska pelastettavia oli vain yksi.

Tuuletusikkunan hyttysverkon pienestä reiästä itsensä sisälle änkenyt hätääntynyt talitintti.

Olimme keskimmäisen ja kuopuksen kanssa viittä vaille valmiina kouluun lähtöön, kun pinkaisin vielä viime tingassa yläkertaan hakemaan jotain. Ylätasanteelle päästyäni ihmettelin vaimeaa piipitystä, jonka paikallistin keskimmäisen huoneeseen ja oven avattuani tapasin pienen suin päin ympäri huonetta räpiköivän taltintin, joka yritti epätoivoisesti päästä takaisin vapauteen. Kaveri tsemppasi ikkunan ulkopuolella. Ei muuta kuin ovi äkkiä kiinni ja pelastustoimiin! Hyttysverkko on melko lailla kiinteä, joten sitä kautta tinttiä en olisi ulos saanut, koskapa hätäännyksissään lintunen ei varmastikaan olisi enää osannut sisääntuloreittiään käyttää. Ei auttanut muu kuin lähteä etsimään ikkuna-avainta, joka ei tietenkään ollut siellä missä sen pitäisi olla, joten suuntasin miekkosen työkalupakille ja kaivoin sieltä järeimmän talttapääruuvimeisselin, jonka löysin ja marssin takaisin yläkertaan. Se tepsi. Ison ikkunan salvat pyörähtivät auki ja raikas ulkoilma tulvahti huoneeseen. Avasin ikkunan sepposen selälleen ja yritin ystävällisesti jaella pelastautumisneuvoja neiti Tintille, joka oli kuitenkin ehtinyt kehittää itselleen pienoisen paniikkikohtauksen eikä meinannut millään ymmärtää pelastautumistiemerkintöjäni. Siellä se vain avuttomana istui keskimmäisen vaatekaapin päällä ja teki hätääntyneitä pyrähdyksiä ympäri huonetta. Ei auttanut muu kuin vähän säikytellä jo ennestään säikkyä lintusta ja vihdoin tintti tajusi lentää vapauteen. Ystävät ottivat lintusen iloiten vastaan.

Käyttäydyn itse monesti ihan samalla tavalla. "...olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla." (Ps. 102:7-8) Eksyn ja hätäännyn, tunnen olevani aivan yksin enkä näe pelastustietä. Tietä, joka saattaa olla aivan selkeä, mutta jota en vain pysty/suostu hätäännykseltäni näkemään. Tai sitten se saattaa olla vähän piilossa, mutta löytyy kyllä, kun vain jaksan uskoa ja luottaa. Mutta Tie on olemassa, minua varten. Hengitän syvään, rukoilen, rauhoitun (ainakin yritän!) ja otan ensimmäisen haparoivan askeleen takaisin Tielle, minun tielleni.

Mielenkiintoista, mitä kaikkea pieni talitintti voi meille kertoa ja opettaa.