tiistai 24. maaliskuuta 2009

Talon Mies

"Dippaa dai, dipidipidaidaa, dippaa dai, dipidipidaidaa"

laulaa laulava talonmies Sepi Kumpulainen. Meidän talon Mies ei laula kuin joskus salaa virsiä ja Elvistä ;o), mutta on kuulkaa muuten tosi nopea toimissaan. Vai mitä sanotte tästä?!




Talon Mies myös kokkaa (paremmin kuin minä), pesee pyykkiä, vaihtaa vaippoja, hoitaa ja leikkii lasten kanssa... On sillä puutteitakin, mutta ei nyt mainita niitä tässä. Siis MELKEIN valioyksilö! ;o)

Meidän neitokaiset arvostavat iskäänsä suuresti. Keskimmäinen halusi muistaa isäänsä nimipäivänä tammikuun alkupuolella ja teki tälle kortin, joka kertoo paljon sekä isän ulkonäöstä (Huomaa oranssit kengät, ovatkohan ne El Naturalistat?;o) että isän tärkeydestä:



Markus Majaluoma on kirjoittanut mainion lastenkirjan "Isä, rakennetaan maja!", joka jaksaa naurattaa joka kerta. Sitä on luettu uudestaan ja uudestaan ja siitä tykkää Mieskin.

- Hätäkeskus, päivää, sanoi ääni.
- Päivää, sanoi Ossi.
- Niin? Haloo, onko siellä ketään? ääni kysyi.
- On täällä, mutta ei muita kuin minä, sanoi Ossi.
- Ja mikä siellä on hätänä? ääni kysyi.
- Pitäisi ajaa tikasauto tänne meille, Ruiskukatu 7, Ossi sanoi.
- Millainen hätä siellä on?
- Annamarilla on kakkahätä. Mutta isä ei voi pyyhkiä, kun se roikkuu puussa.
- Jaaha, Annamari siis roikkuu puussa ja isä on kovasti hädissään.
- Eieiei, kuin päinvastoin, Ossi selvensi. - Isä roikkuu puussa ja Annamari on kakkahädissään. Eihän isä anna lasten koskaan puussa roikkua.
- Se on oikein se, sanoi ääni. - Mutta onko isä jo kauan roikkunut siellä... puussa?
- En tiedä, minulla ei ole kelloa... Minä käyn kysymässä isältä!

Ossi juoksi pihalle ja kiljui:
- Mitä kello on? Mitä kello on, isä!
- Minä... minä en enää kauan jaksa roikkua, isä vaikeroi, - ja kuka kumma kysyy kelloa tähän aikaan päivästä?
- No se täti haluaa tietää, kauanko olet roikkunut siellä, Ossi huusi.
- Mitä se kello nyt on, puoli kuusiko...
Katsoakseen kelloaan isä irrotti käden oksasta, ja silloin hän...

putosi...

putosi...

ja putosi...

Isä oli hengissä ja istui pehmeällä alustalla, kuin pilven päällä. Hän rutisteli lapsia ja huokaili:
- Ah ja voi ja taivaan pelastus. Jos en olisi pudonnut teidän purukasaanne, niin minun olisi käynyt hullusti. En enää ikinä moiti teitä. En ikinä kiellä ostamasta sahanpuruja. Minä rakastan teitä, ja olen teistä niin ylpeä!

(Majaluoma, Markus: Isä, rakennetaan maja!)
Ah ja voi, kuinka kuvaavaa!

Tähän lopuksi vielä kuva talon Miehelle jouluksi neulomistani perusvillasukista, jotka ovat ensimmäiset lajiaan. Saisi kuulemma neuloa useammatkin. Jostain syystä kaikki muut ovat päässeet osallisiksi neulomuksistani, mutta Miehelle ja itselle ei "ehdi" oikein neulomaan. Täytynee parantaa tapani. Ehkä tie Miehen sydämeen käykin jalkojen kautta!


Talon Miehen villasukat.
Ohje: Suuri Käsityö 8/2006, neuleohje nro 5
Lanka: Novita Isoveli Colori #862, n. 180 g
Puikot: Sukkapuikot nro 5,5

2 kommenttia:

villapeikko kirjoitti...

Tehokasta toimintaa :D

Isä-kirjat ovat meilläkin suosittuja, ollaan luettu kaikki ja toivon että niitä tulisi lisää.

Sirisan kirjoitti...

Villapeikko: Hihii, niin on. Meillä on vain tuo yksi Isä-kirja, mutta juuri netistä katselin, että niitähän on ilmestynyt vaikka kuinka monta. Täytyy laittaa toivomus-listalle!