Maalaillen

Minä ja maalitela. Miehen vanha XXL-koon t-paita ja pyöräilyshortsit ajalta villi 80-luvun nuoruus. Vanhat kakkulat kaivettu naftaliinista, 90-luvun alun muotia. Tukka "ihanasti" saunan jälkeen pörröllään. Maalipurkkeja, pensseleitä, ruuvimeisseli ja emännänjatko. Siinä viime yön taisteluvarustus.


Yksi seinä punaisena, puolitoista valkoisena. Esikoisen huone edistyy...

Herkuttelua

Sain ystäviä vieraaksi. Halusin leipoa sen kunniaksi jotain hyvää ja päätin kokeilla Vaahteramäen lapset -blogin Annikan raparperirättänää ja Nurjat-blogin Jonnan suklaamuffinsseja. Ja täytyy sanoa, että turhaan eivät herkkujansa kehuneet. Onneksi ystäviä kävi useampi, minussa kun on tänä kesänä ilmennyt semmoinen pahemmanlaatuinen pyöristymisefekti (Ei, en ole raskaana!) ja liian herkulliset herkut sitä vain entisestään kiihdyttävät.

Raparperirättänää á la Sirisan.
En tiedä tuliko siitä ulkonäöllisesti semmoista kuin piti, mutta vei kielen mennessään, kera vaniljajäätelön.

Ehkä paras kokeilemani muffinssiresepti.

Liekö salaisuus Fazerin sinisessä suklaalevyssä, joka tuonne joukkoon on piilotettu?
Suosittelen!

Kiitos mahtavista resepteistä, blogisisaret!

Jänskää

Esikoinen on kahden yön kylässä paappalassa. (Miksi aina puhutaan vain mummoloista? Asuuhan siellä paappakin, ainakin useimmissa tapauksissa.)


Keskimmäinen puolestaan viettää yön isänsä kanssa kotipihalla teltassa. Raahasivat patjat ja petivaatteet ja vesipullon sekä ison kasan Marsupilameita telttaan ja tarkkasilmäinen voi huomata, että telttaan on vedetty myös sähköt, täytyyhän kunnon pesunkestävällä isätelttailijalla olla aina läppäri joukossa. ;o) Pipo päähän vaan, niin tarkenee!

Kotimiehinä siis vain minä ja kuopus, joka simahti jo pari tuntia sitten yläkertaan. Itse aion valvoa (taas!) ja nauttia illasta/yöstä neuleen ja teekupin kera ja miettiä vielä huomista maalausurakkaa. Esikoisesta tulee koululainen ihan muutaman viikon päästä ja saa sen kunniaksi oman huoneen. Väreiksi on valittu Tikkurilan Kaunis Koti -värilastusta "60. Rubus" värit 4737 ja 4739.

Hyvää yötä!

Sängyn pohjalta

Syyskesäflunssa iski ja tainnutti sängyn pohjalle. Ensimmäinen päivä meni ihan vaan nukkuessa. Onneksi mies on vielä lomalla ja hoiti niin ollen lapset ja huushollin. Tänään olo on jo vähän parempi. Tartuin ystävän Japanista tuliaisiksi tuomaan origamikirjaan ja -papereihin (mitä japanilaisilla ei olisi?!) ja ryhdyin taittelemaan esikoisen ja keskimmäisen kanssa kaikennäköisiä taitelmuksia. Ohjeet ovat japaniksi, mutta onneksi hyvin kuvitettu, niin että kieltä osaamattakin taittelu onnistuu. Vaatii hiukan aivotyötä, mutta onnistuu helposti maatenkin. Nyt siis vain, kaikki kanssasairastajat, origameja taittelemaan!

Hyvä huono parempi

Löysin netissä seikkaillessani mahtavan ajatuksen, jonka haluan jakaa erityisesti kaikkien lapsellisten (sanan jokaisessa merkityksessä) ihmisten kanssa:

Vanhemmuudesta: ”Miten tullaan hyväksi isäksi tai hyväksi äidiksi? Tulemalla huonoksi isäksi ja huonoksi äidiksi. Kun ihminen tajuaa olevansa huono isä tai huono äiti, tilanne on hyvä. Kun vanhempi miettii tällaisia, se on merkki siitä, että hän on hyvä äiti tai isä, sillä huonot eivät edes mieti koko kysymystä. Anna itsellesi lupa olla huono isä tai huono äiti. Ei sillä ole väliä, että et osaa välillä kommunikoida, puhua ja ratkoa kaikkia ongelmia. Ei se mitään, että välillä suutut, väsyt ja ajattelet, että ei tästä mitään tule. Sinulla on lupa nukkua pitkään, kuorsata, lihoa, huutaa, suuttua, unohtaa asioita, polttaa ruoka pohjaan, laittaa väärät astiat tiskikoneeseen, ostaa kaupasta väärää ruokaa, röhöttää sohvalla ja antaa itsestäsi juuri sellainen kuva kuin oletkin. Nyt tarvitaan uusi pro huono isä ja pro huono äiti-liike, jossa vanhempia suojellaan kriisiavun tarjoajilta, sielunkaivelijoilta ja telaketjukallonkutistajilta, jotka jyräävät isät ja äidit. Isä ja äiti eivät saa olla edes huonoja isiä ja huonoja äitejä, vaikka juuri se olisi lapsen suojelemista. Juuri siinä olisi mukana lapsen näkökulma.”

Kiitos, Teuvo V. Riikonen! Pelastit päiväni!

terveisin äiti

Luin kirjan. Lyhyen, mutta koskettavan. Itkin.

"Kun katson sinua
näen naisen joksi haluan tulla
vahvan ja rohkean
kauniin ja vapaan

Claire

P.S. Rakastan sinua."

Kuipers, Alice: terveisin äiti

Suosittelen.

Pelkkää juhlaa

Tänään...

... vietämme 16-vuotisensitapaamispäivää. Siitä on tasan 16 vuotta, kun tapasin rähjääntyneen puutalon rappusilla amerikansortsiasuisen miekkosen. Komea, päivettynyt miekkonen ilman paitaa, jalka kipsissä; kelläpä ei hoivavietti heräisi... ;o) Menin kahville ystävän kanssa ja sille kahvireissulle jäin. 16 vuotta sitten minä olin 16 ja miekkonen 22.

... on pikkusiskosen ja sen miehen 1. hääpäivä. Viettävät sitä Pariisissa. Onnellista hääpäivää, E ♥ L!

... tuorein, 5. yhteinen kummilapsemme sai Pyhässä Kasteessa nimen Sanni Siiri Helena. Pikkuneiti oli niiiiiiin pieni ja kaunis. Nukkui kummitädin (=minun) käsivarsilla lähes koko toimituksen ajan.


Pelkkää juhlaa elämä tänään siis!