Viisi tunnustusta

Kovin nihkeää tämä comebackin teko. Siispä siirryn tunnustuslinjalle. Idean sain Leena Lumelta, joka on kyllä esimerkillisen aktiivinen blogin kirjoittaja. Jos tykkäät lukemisesta, kurkkaa ihmeessä hänen blogiinsa.

Mutta siis, tässä ne nyt siis ovat, (seitsemän kertaa) viisi tunnustusta:

1. Viisi asiaa joita tarvitsen päivittäin: 

oma aika, huomio, hassuttelu, rukous, motivaatio

2. Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:

Kuipers, Alice: terveisin äiti 

Tiihinen, Mimmu: Sokerista, kukkasista 

Mattsson, Gunnar: Prinssi 

Noble, Elizabeth: Kirjeitä tyttärille 

Raamattu

3. Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta:

kaunis ja minua pukeva mekko 

korkokengät 

kaappeja 

käsityö- ja askartelutarvikkeita 

rahaa remonttia varten

4. Viisi paikkaa, joihin haluan matkustaa: 

Israel, Islanti, Ranska, Italia ja Japani

5. Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua: 

innostuva, ailahteleva, iloinen, omistautuva, hiukan hullu

6. Viisi lempiruokaani:

mantelikala tartarkastikkeella 

koulun hernekeitto 

pyttipannu 

broilerimurekepihvit ja kermaviilikastike

paistettu maksalaatikko keitettyjen perunoiden kera

7. Viisi elämänohjetta, jotka haluan jakaa kanssasi:

”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Raamattu, Matt. 12:34 

”Sometimes your only available transportation is a leap of faith.” Margaret Shepard 

“Yksi tärkeimmistä matkoista, jonka ihminen voi tehdä, on mennä toista puolitiehen vastaan.” 

”Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit.” Parker Robinson 

”Se, jolla on sydäntä, tulee toimeen huonommallakin päällä.” Jukka Parkkinen

Mitä sinä tunnustat? 

"Elämä on seikkailu"

Länge sen sist!

Minttumaan Mintun innoittamana palasin tänne roskisrunouden rohkaisemana.

Tässä ajatusteni virtaa tänään:

Kuulemisiin ja seikkailemisiin!

PS. Kortti on tehty eläkkeelle jäävälle työkaverille.

Ajatusten virtaa

Viime päivinä olen ajatellut paljon, liikaa. Ajatuksia on herättänyt myös tämä runo, jonka olen jo joku aika sitten löytänyt Käsveskan kätköistä -blogista.

Ihminen haluaa olla rakastettu,
sen puuttuessa ihailtu,
sen puuttuessa pelätty,
sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.

Ihminen haluaa herättää toisissa 

jonkinlaisia tunteita.
Sielu jäätyy tyhjiössä ja 

haluaa yhteyttä toisiin 

hinnalla millä hyvänsä.

Hjalmar Söderberg 1905

Matalalento jatkuu. Mutta siitä on hyvä pyrähtää aina hetkittäin uljaaseen lentoon.

ABC...

Aakkostin asioita elämästäni. Tässä siis vapaasti tajunnanvirtaa mukaellen -
minun ELÄMÄNI AAKKOSET.Tänään.

ANTEEKSI.

BÖÖ! Yllätykset (kivat sellaiset) ovat elämän suola, tai ainakin hyvä lisämauste.

CAFÉ Unelma. Vielä toteutumaton unelma.

DIEETTI. Onnistuin, ensimmäisen kerran elämässäni! Onnellinen siitä.

EX TEMPORE. Parhaimmat asiat elämässä tapahtuvat usein suunnittelematta.

FACEBOOK. Helppo tapa pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia, jakaa ajatuksia ja asioita toisten kanssa. Toimii myös päiväkirjana. Lyhentää välimatkoja ja helpottaa sosiaalista kanssakäymistä.

GIRLPOWER. Sitä meidän perheestä löytyy. Mies on joskus helisemässä neljän naisensa kanssa. Ihania tyttöjä! Minäkin. :)

HUOMIONKIPEYS. Helmasyntini ja heikkouteni.

IHME. Parhaita ovat arjen pienet ihmeet. Minäkin olen ihme. Ja sinä.

JEESUS. Uskon ja tarvitsen. Minusta kun ei ole itse itseäni pelastamaan.

KÄDET. Niillä voi tehdä vaikka mitä kaunista, mutta myös rumaa. Kätten taidot – kaikenlaiset – niitä minä arvostan.

LAHJAT. Niitä on kiva tehdä ja antaa. Ja saada.

MARTTA. "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." (Luuk. 10:41) Kaunis nimi, joka myös Martta-aatteeseen yhdistetään.

NAURU. Pidentää ikää. Sulostuttaa tylsänkin päivän.

OULU. Syntymäkaupunkini. Minussa asuu aina pieni oululainen.

PUUTARHA. Terapiaa ruumiille ja sielulle.

QUE? = Mitä? En ole utelias, mutta tiedonhaluinen. :)

RUUT. Esikuvani Raamatussa.RAKKAUS. "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile..." (1. Kor. 13:4) Jo 18 yhteistä vuotta takana Miehen kanssa, toivottavasti vähintään yhtä monta edessäpäin.

SAMMAKOT. Hyppivät suustani tämän tästä.

TOIVO. Asuu minussa. Samoin kuin epätoivo.

UJOUS. Ongelma toisinaan.

VAPAUS. Se on hieno asia se.

WAU! Positiivista palautetta ei voi koskaan antaa liikaa.

X = Tuntematon tekijä. XXX = Suukkoja.

YÖ. En vain osaa mennä ajoissa nukkumaan. YSTÄVÄT. Rukousvastaus.

ZUMBA. Kiva liikuntamuoto. Sopii mun pirtaan.

Å = ruotsalainen o. Olen aina tykännyt Ruotsista ja ruotsin kielestä. Joskus olen varsinainen ÅSNA.

ÄITIYS. Ihana ja vaativa (kunnia)tehtävä. Antaa ja ottaa.

Ö -  Siskonpeti ja ÖISET KESKUSTELUT ystävän kanssa. Niistä minä tykkään!

Kesän ensimmäinen

Auringon pilkahduksia. Kesän ensimmäinen piirakka oman pihan raparpereista. Maljakossa päivittäin tuore luonnonkukkakimppu keskimmäisen toimesta. Paljon ajatuksia, toiveita ja odotuksia.

 Niistä on alkukesän päivät tehty.

Hätääntynyt talitintti

Kuva: Reino Toivanen
http://www.telemail.fi/reino.toivanen/kuvagalleria/kuvagalleria/slides/talitintti.html

Toimenkuvani reissumiehen vaimona, äitinä, rakastajattarena (sen saman reissumiehen), taloudenhoitajana, talonmiehenä, autonkuljettajana, kylvettäjänä, sairaanhoitajana, kyyneltenkuivaajana jne. jne. laajenee entisestään. Tänä aamuna sain lisätä "meriittilistaani" yhden uuden tehtävän: eläintenpelastaja, tai tässä tapauksessa eläimen, koska pelastettavia oli vain yksi.

Tuuletusikkunan hyttysverkon pienestä reiästä itsensä sisälle änkenyt hätääntynyt talitintti.

Olimme keskimmäisen ja kuopuksen kanssa viittä vaille valmiina kouluun lähtöön, kun pinkaisin vielä viime tingassa yläkertaan hakemaan jotain. Ylätasanteelle päästyäni ihmettelin vaimeaa piipitystä, jonka paikallistin keskimmäisen huoneeseen ja oven avattuani tapasin pienen suin päin ympäri huonetta räpiköivän taltintin, joka yritti epätoivoisesti päästä takaisin vapauteen. Kaveri tsemppasi ikkunan ulkopuolella. Ei muuta kuin ovi äkkiä kiinni ja pelastustoimiin! Hyttysverkko on melko lailla kiinteä, joten sitä kautta tinttiä en olisi ulos saanut, koskapa hätäännyksissään lintunen ei varmastikaan olisi enää osannut sisääntuloreittiään käyttää. Ei auttanut muu kuin lähteä etsimään ikkuna-avainta, joka ei tietenkään ollut siellä missä sen pitäisi olla, joten suuntasin miekkosen työkalupakille ja kaivoin sieltä järeimmän talttapääruuvimeisselin, jonka löysin ja marssin takaisin yläkertaan. Se tepsi. Ison ikkunan salvat pyörähtivät auki ja raikas ulkoilma tulvahti huoneeseen. Avasin ikkunan sepposen selälleen ja yritin ystävällisesti jaella pelastautumisneuvoja neiti Tintille, joka oli kuitenkin ehtinyt kehittää itselleen pienoisen paniikkikohtauksen eikä meinannut millään ymmärtää pelastautumistiemerkintöjäni. Siellä se vain avuttomana istui keskimmäisen vaatekaapin päällä ja teki hätääntyneitä pyrähdyksiä ympäri huonetta. Ei auttanut muu kuin vähän säikytellä jo ennestään säikkyä lintusta ja vihdoin tintti tajusi lentää vapauteen. Ystävät ottivat lintusen iloiten vastaan.

Käyttäydyn itse monesti ihan samalla tavalla. "...olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla." (Ps. 102:7-8) Eksyn ja hätäännyn, tunnen olevani aivan yksin enkä näe pelastustietä. Tietä, joka saattaa olla aivan selkeä, mutta jota en vain pysty/suostu hätäännykseltäni näkemään. Tai sitten se saattaa olla vähän piilossa, mutta löytyy kyllä, kun vain jaksan uskoa ja luottaa. Mutta Tie on olemassa, minua varten. Hengitän syvään, rukoilen, rauhoitun (ainakin yritän!) ja otan ensimmäisen haparoivan askeleen takaisin Tielle, minun tielleni.

Mielenkiintoista, mitä kaikkea pieni talitintti voi meille kertoa ja opettaa.

Yhdennäköisyyttä(kö?)

Vaahteramäen Annika haastoi blogissaan mukaan muistuttamisleikkiin. Muistui samassa mieleen, että joku minulle tuntemattomaksi jäänyt mieshenkilö (oletan?!), nimimerkki "Lähes anonyymi", aikoinaan jätti meidän perheen kotisivujen vieraskirjaan tällaisen viestin (osoitettu miehelleni, hiukan sensuroitu :o)

Kaikessa rauhassa etsin hyvää ja halpaa sukelluslamppua netistä ja sitten törmäsin tähän sivuun....

No joka tapauksessa oot menny Christina Applegaten kanssa naimisiin.

Mitä eroa, ei mitään.

Viestin lopussa oli linkki näihin kuviin:

Joten kai minä sitten muistutan Christina Applegatea, tai ainakin muistutin melkein 13 vuotta ja 15 kiloa sitten. (Esikoinen tässä vieressä kyllä sanoo, ettei meissä ole mitään yhdennäköisyyttä.)

Voi, onko siitä jo niin kauan?!

Juuri nyt

KAIPAAN.

Kauneutta.
Erityisyyttä ja merkityksellisyyttä.
Sitä jotain.

Vaikka minullahan on se jokin ja kaikki,
tässä ja nyt.

Ehkä sittenkin, kaikkein eniten,
TAITOA NÄHDÄ.

Kevättä rinnassa

Lapset häärivät innoissaan lapioiden kanssa pihamaalla ja kertovat keskimmäisen sanoja lainatakseni kaivavansa "kevättä esiin". Huomaan, että minunkin rintaani kevät hiljalleen hiipii, mutta vaikutus on jotenkin nurinkurinen. Luulisi, että kun valo lisääntyy ja päivät pitenevät, piristyisi, mutta sen sijaan tuntuukin, että kevätväsymys on saamassa minusta vallan. Ilmassa on vähän sellaista tappiomielialaa ja sen selättämiseksi olenkin tarttunut entistä useammin kutimiin ja ompelukoneeseen ja surautellut/suihkinut jotakin uutta ja kivaa omaksi ja toisten iloksi.

Hello Kitty -kassi keskimmäisen ystävälle 6-vuotislahjaksi.
Ohje: Suuri Käsityö 6-7/2007, s. 45.
Krumeluurit omasta päästä, muuten orjallisesti ohjetta noudattaen.
Malli: Teija Kolehmainen.
Tarvikkeet: Ikean paksu puuvillainen kangaspalan jämä, punaista ja viininpunaista puuvillapitsiä, Hello Kitty -silityskuva H&M:stä, lakanakangasta, aniliininpunaista ompelulankaa. Kaikki tarvikkeet omista kätköistä.

Rinsessapussi samaisen keskimmäisen toiselle 6-vuotiaalle ystävälle.
Ohje: Suuri Käsityö 9/2006, nr 19 "Kuukauden kassi".
Koristelin vähän pitsillä, nauhalla ja ballerinakuvalla, että tuli rinsessaisempi.
Malli: Meri Tuuli Laine
Tarvikkeet: Lilaa lakanakangasta, valkoista ompelulankaa, tukikangasta, valkoista joustopitsiä, vaaleanpunavalkoruudullista nauhaa sekä Maarit Ailion piirtämä ballerinaprinsessa-painokuva viime viikonlopun Kädentaitomessuilta.

Ompelukset olen tehnyt lähinnä omissa nurkissa pyörineistä tarvikkeista. Ihan lähiaikoina on valmistunut/valmistumassa myös hame keskimmäiselle ja froteehaalarit tutun pojalle. Niistä juttua myöhemmin, ehkä.

Haaveilen...

... siististä kodista ja sen sisustamisesta.
... kynttilöiden ja saippuan teosta.
... loru- ja hernepusseista, kaikenlaisesta pienestä itsetehdystä. Jos vielä jonain päivänä vaikka oman myyntipöydän jonnekin saisin.
... leikkimökin sisustamisesta.
... käsityöläisyydestä.
... omasta pienestä putiikista/kahvilasta.
... ulkomaanmatkasta; Siperiaan, Japaniin, Puolaan, Italiaan tai Israeliin.
... autotallin rakentamisesta (ja erityisesti siitä kesä-/vieras-/työhuoneesta, joka sen yhteyteen valmistuu).
... uusista tuulista, opiskeluista, harrastuksista tms.
... kesästä.

Täällä minä vain haaveilen. Haaveista voi tulla totta, kun vain jaksaa tehdä töitä niiden eteen. Juuri nyt en jaksa, siksi tyydyn vain haaveilemaan.

Mutta olen minä jotain saanut valmiiksikin:

Ruusupussukka ystävälle syntymäpäivälahjaksi.
Kangas: Eurokangas.

Lacy Baktus ystävälle Siperian kylmyyteen elämäni ensimmäisestä Noro-kerästä.
(Mallina keskimmäinen, joka voisi kuulemma "esitellä enemmänkin muotia".)
Malli: Terhi Montonen (Ravelry-linkki)
Lanka: Noro Kureyon Sock Yarn, #S92, vajaa kerä
Puikot: Bambuiset neulepuikot nr 3½

10 hyvää asiaa

Aamulla ahdisti moni asia, mm. huonosti nukuttu yö, tekemättömät kotityöt, pitkään vaivannut jalka ja moni muu asia. Aamupäivällä sairaalan laboratoriosta autolle kävellessäni surkuttelin elämääni, kunnes sain ajatuksen, että sen sijaan, että uin ja sukellan surkeuden syövereissä, voisin ruveta miettimään, mitkä asiat ovat hyvin elämässäni, mistä voisin kiittää ja jo siinä matkalla autolle löysin monta kiitoksen aihetta.

Pykäsin sitten lähi-S-marketin pihaan ja kävin ruokaostoksilla ja ostosten päätteeksi istahdin autoon ajatuksena suunnistaa kotiin. Ja sitten tömähti! Samaan aikaan lähti toisestakin parkkiruudusta auto ja me törmäsimme toisiimme. Ajattelin vain, että "Ei voi olla totta!" ja siitä sitten asiaa selvittelemään. Mielessä vilahti, että "Niin että, kiittääkö tässä pitäis?". Kyllä harmitti, vaikkei kovin suurta vahinkoa sattunutkaan. Kotiin tultua selvittelin vielä asiaa vakuutusyhtiön kanssa, tunnustin tapahtuneen kotijoukoille ja harmittelin tapahtunutta. Ja mietin niitä kiitosaiheita. Miksi tässä näin kävi?

Päivän tässä asioita pyöriteltyäni olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että jotain hyvää tässäkin asiassa oli. Tässä siis, kaikesta huolimatta, lista 10 hyvästä asiasta tässä päivässä:

Kiitos...

1. että yhteentörmäyksessä vahingoittui vain 1 auto, eikä sekään kovin pahasti. Kukaan ihminen ei kuitenkaan loukkaantunut. Se olisi kestämätöntä.
2. että ehdin ajoissa labraan ja että pitkään vaivannutta jalkaani tutkitaan.
3. pakkasesta ja lumesta, oikeasta talvesta, puiden lumisista turkeista, kauniista maisemasta.
4. luisteluretkestä keskimmäisen ja kuopuksen kanssa. Pysyin pystyssä ja muutenkin hokkaroin ihan kunnialla ympäri jäärataa. Hauska katsella keskimmäisen innosta puhkuvia poskia ja iloa jäällä liitelemisestä.
5. hauskasta keskustelusta ystävän kanssa.
6. mukavista blogikommenteista.
7. että saan apua, jos vain haluan ja osaan sitä pyytää.
8. uusista hyvistä kirjalöydöistä.
9. siitä, että tänään on jo keskiviikko. Perjantaihin on enää kaksi yötä.
10. siitä, että keksin ruveta tekemään tällaista listaa.


Huomaan, että tästä tulee paremmalle tuulelle. Voin siis ehkä ottaa vaikka tavaksi!

Talvi-illan tunnelmaa.

Superäidin muotokuva

Olen ollut hiljaa pitkän aikaa. Olisi ollut paljonkin kirjoitettavaa, mutta en vain ole jaksanut.

Äitiyttä ja naiseutta täällä mietin. Mietin...

Millaista olisi olla superäiti?

Sellainen pullantuoksuinen superäiti,
jolla on koti ja lapset järjestyksessä,
ruoka aina tismalleen oikealla kellonlyömällä pöydässä.

Äiti, joka laittaa aina ja kaikessa lapsen edun oman etunsa edelle,
pitää päänsä selvänä (en puhu nyt alkoholista enkä huumeista - vaikka toki niistäkin),
toimii järjestelmällisesti,
pitää huolta ystävyyssuhteistaan - niin ja kauneudestaan.

Äiti, jonka puutarha ja parisuhde kukoistaa,
jonka jouluvalmistelut ovat hyvässä käynnissä jo ennen 1. adventtia
ja jouluun laskeutuminen on vain rauhallista loppusilauksen tekoa ja rauhoittumista.

Äiti, jonka itsetehdyt lahjat ovat valmiita hyvissä ajoin ennen juhlapäiviä ja
paniikkisiivot juuri ennen vieraiden tuloa ovat muisto vain!

Äiti, jonka koti on kaunis, siisti ja aistillinen,
koti, jossa oma ja vieraan silmä lepää
ja jossa lapsilla on kuitenkin vapaus olla ja leikkiä,
keksiä ja tehdä.

Äiti, jonka pyykkivuori ei ole koskaan yhtä pyykkikoria korkeampi,
ja joka jaksaa eläytyä leikkeihin
eikä pää pyöri jo seuraavassa "kotitehtävässä".

Äiti, joka osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen,
aina ja joka paikassa.


Tiedän, täydellistä ihmistä tai äitiä ei ole. Mutta jos edes jollain osa-alueella voisi täydellistyä, ainakin vähäsen. Vaikka, kyllä kai minun epätäydellinen rakkautenikin riittää.

"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."

sanoo Jeesus. (2. Kor. 12:9; Raamattu, v. 1938 käännös)

Siihen uskon - ja kehityskelpoisuuteen. Toivossa on hyvä elää!

Hyvää, onnellista ja siunattua Uutta Vuotta!

Kuvassa "askartelemani" enkelihyasintti.

PSST. Vaihdamme vuotta rakettien räiskeessä syntynyttä 6-vuotiasta keskimmäistämme juhlien.

Tunnustus ilman tunnustusta

Olen lueskellut mielenkiinnolla muiden blogeista "tunnustuksia", mutta koskapa en itse moista ole (optimisti ajattelee "vielä") saanut, rustaan tähän, mitä vastaisin, jos sellaisen saisin.

Tunnustan, että:

1. Olen innostujaluonne ja aina valmis kokeilemaan ja kehittelemään jotain uutta. Asioiden loppuunsaattaminen ei ole vahvimpia ominaisuuksiani. Olen kuitenkin opetellut sitä kovasti ja itse asiassa petraantunutkin asiassa kovasti.

2. Kuljen paljon avojaloin, myös talvella, vaikka vanhan talon lattiat ovatkin aika kylmät.

3. Olen hyvinkin spontaani, supliikki ja rohkea, joidenkin mielestä hauska, tutussa seurassa, mutta näyttämöllä spontaaniuteni katoaa kuin tuhka tuuleen.

4. Kuorsaan ja se nolottaa minua jopa niin paljon, etten uskalla nukkua yleisillä paikoilla, kuten junissa ja linja-autoissa, koska pelkään, että "hirnun" niin, että muut häiriintyvät/huvittuvat liikaa. Jos nukun samassa huoneessa muiden kuin perheenjäsenten kanssa, heräilen pitkin yötä tarkastamaan, etten kuorsaa. Pikku juttu, mutta muodostunut melkoiseksi probleemaksi, koska toisaalta taas olen aina ollut lapsellisen innostunut yökyläilystä ja siskonpedissä nukkumisesta.

5. Rakastan kaikenlaista käsillätekemistä. Haaveilen, että tulevaisuudessa saisin tehdä työtä, joka liittyy jotenkin tähän rakkauteeni.

6. Haaveilen lottovoitosta, vaikka en muista lototakaan.

7. Uskon Jeesukseen.

En laita tätä nyt kellekään eteenpäin, koska en ole haastetta/tunnustusta keneltäkään saanut. Mutta ken haluaa, mietiskelköön samanmoisia asioita itsestään, kaikenlaisia tunnustuksia on aina mielenkiintoista lukea. On helpompi ja hauskempi elää omien kummallisuuksiensa kanssa, kun tietää, että meillä jokaisella on ne omat ominaispiirteemme.

Juosten

Elämä kulkee juosten eteenpäin. Ei kuitenkaan onneksi ohi. Siitä aasinsiltana uuteen "harrastukseeni". Sillä minä, joka olen aina inhonnut juoksemista, olen aloittanut ystävien innoittamana juoksukoulun. Toinen viikko menossa ja vielä tuntuu, ihmeellistä kyllä, ihan hyvältä. Lieneekö syynä loistava juoksuohjelma, joka löytyy Porin vapaa-aikaviraston sivuilta. Siinä lähdetään melkeinpä nollilta, niin ettei tällaiselta rapakuntoiselta "pikkumummoltakaan" heti usko lopu. Saamieni tietojen mukaan ko. juoksuohjelmaa seurataan kohta Japanissa asti. Hyvä Pori, hyvä me!

Haastan kaikki kaltaiseni antijuoksijat ja kaikki muutkin mukaan juoksukouluun! MP3-soitin raikumaan, hymyä huuleen ja tossua toisen eteen! Ei vaadi kovin kummoisia alkuvalmisteluita ja matkaan voi lähteä omalta kotiovelta.

Juoksuvarpaat.

Musta aukko

Meidän kotona on jonkinlainen musta aukko, joka vetää puoleensa tavaroita, joita kulloinkin etsiskelen. Niitä ei vain löydy kerta kaikkiaan mistään! Toisinaan (eikä niin toisinaankaan) se yhtäkkiä "purkaantuu" ja levittää kaikki tavarat ympäri huushollia. Olen tuskissani, kuinka minä tuon aukon taltutan?

Onko kellään muulla kokemuksia tällaisesta yliluonnollisesta ilmiöstä? Juuri nyt olen sen edessä toivoton.

Vihreäksi muuttunut musta aukko (esikoisen ikuistamana). Strange!

BTW. Tästä eteenpäin seikkailen myös toisessa arkiasu-nimisessä blogissa. Se tulee (luultavasti) olemaan enemmän kuvapainotteinen, monisanaiset ajatuksenjuoksuni sekä käden työt (toivottavasti enenevässä määrin!) kirjattakoon edelleen tänne. Tervemenoa kurkkaamaan elämäämme arkiasussa!

Parantumaton haaveilija

Siinä se nyt seisoo. Mustaa valkoisella (tai siis keltaista mustalla). Luonnekuvaukseni - ja vielä melko nappiin. Jääkaapin sisällön perusteella.

Haaveilija
Paljon hyviä aikomuksia, jotka usein jäävät toteuttamatta. Satanen vetoa, että tämän henkilön menneisyydestä löytyy myös keskeneräisiä käsitöitä.

"Iso ämpärillinen turkkilaista jogurttia - haaveilen tekeväni vaikka mitä tsatsikeja, marinadeja ja muita herkkuja, mutta useimmiten purkki menee korkkaamattomana kompostiin muutamaa viikkoa viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Ja taas ostan uuden..."

Me 8/2009, Pirkko Koivu: Paljastava jääkaappi, s. 34-35

Toimittajan mukaan "Asunnon voi stailata edustuskuntoon ja kirjahyllyn täyttää klassikoilla, mutta totuus piileksii jääkaapissa". Pitänee paikkansa!

Menneisyydestäni löytyy, totta tosiaan, keskeneräisiä käsitöitä. Alkukesä laiskisti minut täysin sillä rintamalla, mutta nyt kun illat ovat alkaneet pimenemään ja viilenemään, kutimet kutsuvat taas kummasti. Puikoilla olleet ikuisuustyöt ovat saaneet kyytiä ja valmista tulee, pikkuhiljaa. Esikoisen anipuna huivikin on jo hyvällä mallilla. Sitkeästi puran ja neulon, puran ja neulon. Pitsineuleet eivät taida olla oikein minun juttuni... Turkkilaiselle jugurtillekin ynnä muille hienoille ajatuksillekin on saattanut joskus käydä yllämainitulla tavalla. Vaikken haluaisikaan ruokaa roskiin heittää. On minussa kuitenkin myös Arkirealistin piirteitä. Vuosi vuodelta löydän itsestäni uusia, positiivisiakin piirteitä. Marjojen mehustaminen on kivaa, puutarha kutsuu, samoin neuleet. Kymmenen vuotta sitten oli aivan erilaiset kiinnostuksen kohteet. Mielenkiinnolla odotan, mitä elämä edelleen tullessaan tuo.

Oletko sinä Arkirealisti, Ruuanlaittaja, Haaveilija, Nautiskelija vai Moderni?

Puikoilla kauan ja hartaasti viihtynyt esikoisen "anipunahuivi".
Ohje: Novita Talvi 2008, Malli 14, pienempi huivi ilman hapsuja
Lanka: Novita Rose Mohair , #541
Puikot: nr 5½

Tänään...

...heräsin aamuviideltä, laitoin aamupalan, eväät ja kahvitermoksen valmiiksi kahdelle rakkaalle, lähetin heidät etelään ja tuntia myöhemmin kolmannen rakkaan pohjoiseen.

...tuli viimein sade, jota maa on jo kauan huutanut. Ihana raikkaus!

...on juhlittu anopin 6-kymppisiä. Onnea, P.!

...kään en tehnyt puoliakaan niistä asioista, joita minun piti. Tein kuitenkin, siihen on tyytyminen.

...on juuri oikea aika muurahaisen lentää kuuhun ja tehdä siellä semmoinen taika, että namusia sataa suuhun! (Kirsi Kunnas) Kauhea makeannälkä!

...on oikeastaan jo eilen.

Jos olisin...

Jos olisin kuukausi, olisin kesäkuu.
Jos olisin viikonpäivä, olisin perjantai.
Jos olisin kellonaika, olisin varttia vaille.
Jos olisin planeetta, olisin Pluto.
Jos olisin merieläin, olisin mursu.
Jos olisin suunta, se olisi eteenpäin.
Jos olisin huonekalu, olisin vanha, kulunut nojatuoli.
Jos olisin puu, olisin vaahtera.
Jos olisin kasvi, olisin timotei.
Jos olisin säätila, olisin pilvipouta.
Jos olisin soitin, olisin bongorummut.
Jos olisin eläin, olisin pyryharakka.
Jos olisin väri, olisin punainen.
Jos olisin vihannes, olisin porkkana.
Jos olisin ääni, olisin sateen ropina.
Jos olisin alkuaine, olisin helium.
Jos olisin automerkki, olisin rättisitikka.
Jos olisin laulu, olisin lastenlaulu.
Jos olisin elokuva, olisin jokin kyyneleitä nostattava rakkausdraama.
Jos olisin kirja, olisin elämänkertaromaani.
Jos olisin ruoka, olisin sinihomejuustopastakastike.
Jos olisin paikka, olisin Tallinnan vanha kaupunki.
Jos olisin numero, olisin kolmonen.
Jos olisin alkoholi, olisin joku hyvä täyteläinen punaviini.
Jos olisin makeinen, olisin vaahtokarkki.
Jos olisin musiikkia, olisin rimpsakkaa kansanmusiikkia.
Jos olisin puhelin, olisin semmoinen vanha kunnon pöytäpuhelin.
Jos olisin asunto/talo, olisin mummonmökki.
Jos olisin astia, olisin emalivati.
Jos olisin kirjain, olisin a.
Jos olisin oppiaine, olisin matematiikka.
Jos olisin julkkis, olisin silti melko tuntematon.
Jos olisin hyönteinen, olisin itikka, jolla olisi se rättisitikka.

Lennän matalallal-la-la

Kauan ja hartaasti odotettu Neulontai. Talo täynnä vipinää. "Kuuma ryhmä" tällä kertaa: puikoissa viisi innokasta naista (saimme kaksi uutta jäsentä :O), joukossa 7 lasta ikähaitarilla 6 kk - 10 vuotta. Etiopian nuttuja, villasukkia, slipoveria... Kahvia, teetä, leipää ja sirkushuveja... Sanaa, rukousta ja leppoista yhdessäoloa... Kivaa oli, iltaan asti. Oma neulesaldoni vain jäi melko olemattomaksi, siinä kun juoksentelin keittiön ja olohuoneen väliä kuopus kainalossa. Varmasti aika monta turhaa askelta, on vain minulle jotenkin niin ominaista tuo ympäriinsä ravaaminen. ;o)

Tiskit on tiskattu ja paikat siistitty. Talo on hiljainen. Ajatukset pyörivät päässä. Jotenkin mieli vetää kaikesta huolimatta matalaksi. Paavali kiteyttäköön ajatukseni tähän yhteen lauseeseen:

"Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." (Room. 7:18-19)

Mutta onneksi:

Jumala voi ~ Silloinkin kun ei sateen jälkeen aurinko paista ~ Jumala voi ~ kun saapuvat myrskyt, kun on kulku vaikeanlaista ~ Jumala voi ~ kun jaksa en yrittää enää itse ollenkaan ~ Jumala voi ~ Hän pyyntöni kuulee, kokea saan rakkauttaan... (Mikko Nikula, MGtH)

Näin nyt. Huomenna taas uusi päivä, uudet kujeet.

Eräänlainen määritelmä minusta

Tein kuntotestin, kulttuurikuntotestin. Sysäyksen moiseen sain Helinän blogista. Tässä muutamia otteita testituloksista (varsinainen testitulosnivaska oli kokonaista 4 sivua pitkä). Kuvaavat minua joiltakin osin yllättävän hyvin (kohdat kursiivilla).

Psst. Jos tämä olisi ollut oikea kuntotesti, tulos olisi varmaan ollut aika lailla samaa luokkaa, jos ei huonompikin. Mutta tästäkin on suunta vain ylöspäin! :O)

PSSSSt. Mikseiköhän testissä muuten ollenkaan käsitellä kätten töitä yhtenä kulttuurin muotona? Mielestäni nekin ovat kulttuuria. Pisteeni olisivat varmasti kasvaneet roimasti. Vai lasketaanko ne muodin osa-alueeseen? Ovatko ne ylipäänsä kulttuuria sinun mielestäsi?

Olisi kiva päästä urkkimaan muidenkin testituloksia.

------------------------------

Testi tehty 08.03.2009 - 11:42

KUNTOTESTIN TULOKSET

Onneksi olkoon. Olette nyt suorittanut Kulttuurikuntotestin. Seuraavassa todetaan teidän tuloksenne.


IKÄ:
17-39 vuotta

KULTTUURIKUNTOPISTEESI:
6.46

Olette harjaantunut.
Kulttuurikuntotasonne on likimain tyydyttävä. Teille suositellaan kulttuurikunnon rauhallista, mutta määrätietoista kohentamista.

KULTTUURIKUNTOPOTENTIAALI:
Vastauksienne perusteella laskettu Kulttuurikuntopotentiaalinne on kohtalainen. Ihan hyvää elämää siis.

TEIDÄN ELÄMÄNTILANTEENNE:
Olette kehitysvaiheessa, jossa teillä on muutakin mietittävää kuin kulttuuriin liittyvät asiat. Pienten lasten kanssa elävänä teillä on kuitenkin arvokas mahdollisuus perehtyä kulttuuriin lapsuuden näkökulmasta. Teillä on tilaisuus välittää kulttuuriin liittyviä arvojanne lapsillenne sekä myös itse saada iloa, energiaa ja kenties koskettaviakin oivalluksia lastenkulttuurin moni-ilmeisestä kirjosta. Teidän on samalla myös syytä muistaa säilyttää kosketuspinta aikuisuuden maailmaan, ja kulttuuri tarjoaa tässäkin teille hyvän mahdollisuuden. Ongelmaksi elämäntilanteessanne saattaa muodostua aika ja sen puute. Joillakin paikkakunnilla on kuitenkin järjestetty esimerkiksi lastanhoitopalveluita kulttuuripalveluiden yhteyteen.

HARRASTATTE KULTTUURIA 8 TAVALLA:
Kirjallisuus, musiikki, kuvataide, tanssi, teatteri, elokuvat, muoti ja radion tai
television kulttuuriohjelmat, kuunnelmat, dokumentit ovat kulttuuriharrastuksianne mutta vietätte aikaa niiden parissa varsin harvoin.

SOSIAALISELTA KANNALTA KULTTUURIHARRASTUKSENNE ON:
Kulttuurin harrastamiseen liittyvät ihmiskontaktit ovat teillä merkittäviä. Kontaktien kautta teillä on ehkä myös mahdollista jollakin tapaa kehittyä suhteessanne harrastukseenne.

PERSOONALLISUUSPIIRTEITTENNE POHJALTA EHDOTAMME TEILLE TUTUSTUMISTA ESIMERKIKSI:
Olette henkilö, joka nauttii toiminnasta. Kaipaatte elämäänne vaihtelua ja hauskuutta, sekä vapautta poukkoilla omalla tavallanne asiasta ja paikasta toiseen.Teitä voivat kiinnostaa esimerkiksi vauhdikkaat tai hauskat elokuvat, fyysisemmät kulttuurin lajit kuten esimerkiksi tanssi tai teatteri. Tosin te ette ehkä niinkään ole kiinnostunut katselemaan kun muut tekevät sitä – te haluatte itse osallistua. Myös monet kevyen musiikin lajit saattaisivat kiinnostaa teitä. Jos luette, luette mieluiten lyhyitä ja hauskoja juttuja, sellaisia kuten Daniil Harmsin Sattumia.

SUOSITTELEMME, ETTÄ JUURI SIKSI KOKEILISITTE YLLÄMAINITTUJA LAJEJA ENNAKKOLUULOTTOMASTI:
Uskomme, että korkea henkinen kapasiteettinne (HIH!) antaa teille mahdollisuudet löytää juuri teidän elämäänne sopivat tavat ottaa yllämainitut suositukset huomioon sillä tavalla kuin se teille sopii. Ennemmin tai myöhemmin te löydätte teille oikean tien, tai useita sellaisia.

YLIPÄÄTÄÄN ELÄMÄNNE MERKITYS:
Te olette intohimoinen etsijä, joka haluaa ottaa selvää, mistä elämässä on kyse. Juuri siinä kulttuuri tarjoaa teille monia ja keskenään ristiriitaisiakin mahdollisuuksia. Kulttuurin avulla voitte löytää elämän tarkoituksen, tai monta sellaista.

PAIKKA, AIKA JA LÄÄKÄRIN ALLEKIRJOITUS:
Helsinki,
08.03.2009,
Tohtori Kulttuurikunto


MUIHIN TESTIN TEHNEISIIN VERRATTUNA KULTTUURIKUNTONNE ON:
Muihin testin tehneisiin verrattuna teidän kulttuurikuntonne on huonompi.