Kyllä maalla on mukavaa!

24 h metsien, peltojen ja järven ympäröimänä ystävien maatilalla Etelä-Pohjanmaalla. 4 aikuista ja 7 lasta. Nurmenleikkuuta, marjanpoimintaa, perunannostoa, saunomista ja uimista, leikkimistä, traktorikyytiä, puusavottaa, grillaamista, yhdessäoloa ja seikkailemista. Miten voikin vuorokauteen mahtua noin paljon kivaa tekemistä? Lapset (ja vanhemmat) onnensa kukkuloilla.

Kyllä! Maalla ON mukavaa. Lisää kuvia ja tunnelmia täällä.

Hyvänpäivänhatut

Olen viettänyt viime päivinä taas enemmän aikaa puutarhassa. Vaikka laiska puutarhuri olenkin, käsien iskeminen multaan on joka kerta yhtä terapeuttista.

Aika juhannuksen jälkeen on pihiksi tai ehkä paremminkin köyhäksi tunnustautuvan puutarhurin kulta-aikaa, kun paikalliset kukkapihat yksi toisensa jälkeen alkavat sulkemaan oviaan ja myyvät kukkasensa pois pilkkahinnoin. Ja voitte kuvitella, että kun halavalla saa, niin tämä rouva menee aivan sekaisin onnesta ja tuoksuista ja ideoista ja kaikesta ja tällä viikolla olen körryytellyt kotiin jo kaksi kertaa peräkontti täynnä kukkasia, ensin -50 %:n alennuksella ja tänään jo -70 %:n alennuksella. Minussakin asuu siis pieni Sulo Vilén.

Nyt on siis peräkontillinen kukkasia istuttamista vaille. Edelliset on jo MELKEIN istutettu. Tiedän, mitä teen viikonloppuna.

Aurinkoa ja hyvää päivää/viikonloppua sinullekin!

Kesän ensimmäinen

Auringon pilkahduksia. Kesän ensimmäinen piirakka oman pihan raparpereista. Maljakossa päivittäin tuore luonnonkukkakimppu keskimmäisen toimesta. Paljon ajatuksia, toiveita ja odotuksia.

 Niistä on alkukesän päivät tehty.

Paistetut vihreät tomaatit

Te vihreät jalomuotoiset palleroiseni! Olen niin ylpeä teistä. Punastumista ei (vielä) havaittavissa, mutta vointinne näyttää erinomaiselta ja vihreä värityksenne suorastaan pukee teitä.


Ruukkutomaattikaksoset, meidän kuistin ikkunalla. Olen oikeasti ylpeä ja iloinen niistä, koska yleensä tässä vaiheessa tomaatintaimeni ovat ehtineet jo ainakin katketa kerran, kuivahtaa alaosastaan ja venähtää tukikeppien ulottumattomiin ja yleensä myös pullukkaposket ovat kärsineet jonkinlaisia pintavaurioita.

Näistä kahdesta minä lupaan pitää hyvän huolen loppuun asti! Olen löytänyt kaltaiseni lyhyenlännän lajikkeen, jonka kanssa teen varmasti tuttavuutta myös ensi kesänä.

Tätä saavutusta juhlistaakseni taidankin vuokrata seuraavaksi elokuvaklassikon vuosikymmenen takaa, Paistetut vihreät tomaatit.

Hyv'yötä nyt!

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

...sammakolla koti oli kultainen...

On ilmoja pidellyt. Ja blogitaukoa. En ole vain kerta kaikkiaan jaksanut kirjoittaa, vaikka toki monta mainitsemisen arvoista asiaa elämässä onkin tapahtunut. Josko se tästä, ilmojen (ehkä) viiletessä.

Kesä on suihkinut suhisten syksyyn, tai siis syyskesään, eihän nyt vielä syksy ole. Kesä on kulunut perheen kanssa camping-elämää viettäessä, kotia myllertäessä, uidessa, kotimaata perheen ja ystävien kanssa kiertäessä, leireillessä, puutarhassa möyriessä ja ja... Yllättävän monta kirjaakin olen tänä kesänä ehtinyt lukea. Paljon on kesään mahtunut, näin jälkikäteen ajateltuna. Olen nauttinut vapaudesta, rypenyt välillä epätoivon syövereissä, puurtanut ja mennä viipottanut. Tunteita ja tuoksuja laidasta laitaan.

On taas se aika, kun pensaat punastelevat punaherukoita ja karviaisia ja mustaherukat myhäilevät taustalla. Vähän jo mustia tänään kuopuksen kanssa auringonpaisteessa keräilin ja toissapäivänä tyhjennettiin lasten kanssa raparperipuska ja taiottiin siitä raparperimehua ja -piirakkaa. Hyvää tuli, vaikka itse kehunkin! Omenoitakin näyttäisi tulevan ihan mukavasti, vaikkakin hiukan rupisia, tämä puutarhuri kun on vähän laiskanlainen harjoittamaan minkäännäköistä tuholais- ja tautitorjuntaa.

Kuopus täyttää kuun lopulla 2 vuotta. Taidanpa järjestää neidille puutarhajuhlat itsetehdyin antimin, oman pihan tuotteilla höystettynä, jos Luoja vain ilmoja syntymäpäivälle suo. Yritän aloittaa valmistelut ajoissa, niin että juhlia olisi loppuun asti ilo tehdä ja suunnitella ja säästyisin siltä ah! niin tutulta "viime tipalta". Siis yritän.

Perennapenkkiä olen vähän laajentanut ja uudistanut. Loppukesä on siihen hyvää aikaa, kun kukkatoreilta ja -turuilta löytää perennoja aleale-hintaan. Olen löytänyt joitakin jo kauan toivelistalla pysyneitä sekä monia uusiakin tuttavuuksia, suunnitellut ja sommitellut, kääntänyt maata, tonkinut rikkaruohoja, kärrännyt multaa, istuttanut ja kastellut. Ei kukkaloisto nyt vielä niin valtavalta näytä, mutta ehkä ensi kesänä jo, kun pääsevät kukin vuorollaan kukoistamaan.





Neulonutkin olen, enemmän kuin monena muuna kesänä, hihatinta ja mohairmyssyä keskimmäiselle ja virkannut lappuja tähän ihanuuteen. Tekeleistä kuvia eetteriin sitten joskus myöhemmin.

Semmoista. Edessä vielä yksi kokonainen vuosi kotosalla pikkuneidin kanssa. Sehän vain passaa, kun keskimmäinenkin aloittaa koulutiensä puolen kuun tienoilla. Kesä siis jatkukoon!