torstai 26. maaliskuuta 2009

Väri-ilottelua

Lankaa, lankaa, enemmän lankaa! Helsingin Kädentaitomessuilta Wanhassa Satamassa miehen sisko (jonka jostain syystä useammin kuin kerran olen esitellyn veljenvaimoksi, hälyttävää sinänsä;o) kävi hamstraamassa minulle muutaman vyyhden lankoja. Kuvassa petroolinvärinen Araucania Nature Wool #361, vihreä Araucania Patagonia #582, keltaoranssi Araucania Patagonia #714 sekä rusehtava oranssi Araucania Patagonia #583 Titityy:stä ja uloimpana oikealla Kauhavan Kangas-Aitan sammalenvihreä Esito-lenkkimohair #327.


Pikkusisko täytti maanantaina 31 v. Onnea! Sen kunniaksi koukulla jotain pientä kivaa "kukallista". Ei voi kertoa enempää! Uteliaat (paitsi pikkusisko) voivat käydä kurkkaamassa Ravelrystä, mitä oikein on tekeillä. Armahin pikkusisko, postia tulossa siis, kunhan tämä tästä valmistuu!




Kivat mekkotakit, jotka tätini oli teettänyt isommille tytöille vanhoista Marimekon kankaista. Kiitos, R.!


Sienikuosia kuopuksen "aivan ihanasta" H&M:n collegehupparista, jonka tätinsä oli löytänyt kirpparilta.


Anopilta toissa päivänä saamani sormikkaat, joista piti alun perin tulla lapaset. ;o) Sain itse valita värit.


Puikoilla järjestyksessään toinen vauvannuttu Etiopiaan. Lankana Novitan Tennessee #352, pyöröpuikot nro 3,5. Nutun suunnittelija Pirkko Tuppurainen, toteutus pyöröneuleena Ixun blogista.



Hmmm... Varsin vihervoittoista... Kevättä rinnassa!

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Talon Mies

"Dippaa dai, dipidipidaidaa, dippaa dai, dipidipidaidaa"

laulaa laulava talonmies Sepi Kumpulainen. Meidän talon Mies ei laula kuin joskus salaa virsiä ja Elvistä ;o), mutta on kuulkaa muuten tosi nopea toimissaan. Vai mitä sanotte tästä?!




Talon Mies myös kokkaa (paremmin kuin minä), pesee pyykkiä, vaihtaa vaippoja, hoitaa ja leikkii lasten kanssa... On sillä puutteitakin, mutta ei nyt mainita niitä tässä. Siis MELKEIN valioyksilö! ;o)

Meidän neitokaiset arvostavat iskäänsä suuresti. Keskimmäinen halusi muistaa isäänsä nimipäivänä tammikuun alkupuolella ja teki tälle kortin, joka kertoo paljon sekä isän ulkonäöstä (Huomaa oranssit kengät, ovatkohan ne El Naturalistat?;o) että isän tärkeydestä:



Markus Majaluoma on kirjoittanut mainion lastenkirjan "Isä, rakennetaan maja!", joka jaksaa naurattaa joka kerta. Sitä on luettu uudestaan ja uudestaan ja siitä tykkää Mieskin.

- Hätäkeskus, päivää, sanoi ääni.
- Päivää, sanoi Ossi.
- Niin? Haloo, onko siellä ketään? ääni kysyi.
- On täällä, mutta ei muita kuin minä, sanoi Ossi.
- Ja mikä siellä on hätänä? ääni kysyi.
- Pitäisi ajaa tikasauto tänne meille, Ruiskukatu 7, Ossi sanoi.
- Millainen hätä siellä on?
- Annamarilla on kakkahätä. Mutta isä ei voi pyyhkiä, kun se roikkuu puussa.
- Jaaha, Annamari siis roikkuu puussa ja isä on kovasti hädissään.
- Eieiei, kuin päinvastoin, Ossi selvensi. - Isä roikkuu puussa ja Annamari on kakkahädissään. Eihän isä anna lasten koskaan puussa roikkua.
- Se on oikein se, sanoi ääni. - Mutta onko isä jo kauan roikkunut siellä... puussa?
- En tiedä, minulla ei ole kelloa... Minä käyn kysymässä isältä!

Ossi juoksi pihalle ja kiljui:
- Mitä kello on? Mitä kello on, isä!
- Minä... minä en enää kauan jaksa roikkua, isä vaikeroi, - ja kuka kumma kysyy kelloa tähän aikaan päivästä?
- No se täti haluaa tietää, kauanko olet roikkunut siellä, Ossi huusi.
- Mitä se kello nyt on, puoli kuusiko...
Katsoakseen kelloaan isä irrotti käden oksasta, ja silloin hän...

putosi...

putosi...

ja putosi...

Isä oli hengissä ja istui pehmeällä alustalla, kuin pilven päällä. Hän rutisteli lapsia ja huokaili:
- Ah ja voi ja taivaan pelastus. Jos en olisi pudonnut teidän purukasaanne, niin minun olisi käynyt hullusti. En enää ikinä moiti teitä. En ikinä kiellä ostamasta sahanpuruja. Minä rakastan teitä, ja olen teistä niin ylpeä!

(Majaluoma, Markus: Isä, rakennetaan maja!)
Ah ja voi, kuinka kuvaavaa!

Tähän lopuksi vielä kuva talon Miehelle jouluksi neulomistani perusvillasukista, jotka ovat ensimmäiset lajiaan. Saisi kuulemma neuloa useammatkin. Jostain syystä kaikki muut ovat päässeet osallisiksi neulomuksistani, mutta Miehelle ja itselle ei "ehdi" oikein neulomaan. Täytynee parantaa tapani. Ehkä tie Miehen sydämeen käykin jalkojen kautta!


Talon Miehen villasukat.
Ohje: Suuri Käsityö 8/2006, neuleohje nro 5
Lanka: Novita Isoveli Colori #862, n. 180 g
Puikot: Sukkapuikot nro 5,5

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Paistaa se päivä risukasaankin...

Nukutaan nykyään ikkunaverho auki. Ihana herätä luonnonvaloon aamulla. Onneksi ollaankin jo hyvää vauhtia valoa ja kesää kohti menossa.

Ostin ensimmäiset pikkunarsissit kuistin ikkunalautoja koristamaan. Vielä ne pitää yöksi nostaa sisälle turvaan, mutta koristavat ja piristävät niin ihanasti päiväsaikaan vielä niin valkoista maisemaa.


Narsisseja nuuskimaan halajaa pienen pieni nallekin, jonka tekaisin eilen. Idean sain siis JaanaMaa-blogista. Nalle matkaa parin päivän päästä Japaniin ystävääni ja keskimmäisen kummitätöstä viihdyttämään ja koti-ikävää lievittämään, mutta ennen matkalaukkuun sukeltamista sille täytyisi keksiä sopiva nimi. Ehdotuksia?!

Kukkuu!


Henri the knitted bear.
Ohje: Rachel Borello
Lanka: Pirta Atlanta (jostain äidin kätköistä) n. 15 g
Puikot: sukkapuikot nro 3,5 (joista yksi taisi olla 3 ;o)

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Lennän matalallal-la-la

Kauan ja hartaasti odotettu Neulontai. Talo täynnä vipinää. "Kuuma ryhmä" tällä kertaa: puikoissa viisi innokasta naista (saimme kaksi uutta jäsentä :O), joukossa 7 lasta ikähaitarilla 6 kk - 10 vuotta. Etiopian nuttuja, villasukkia, slipoveria... Kahvia, teetä, leipää ja sirkushuveja... Sanaa, rukousta ja leppoista yhdessäoloa... Kivaa oli, iltaan asti. Oma neulesaldoni vain jäi melko olemattomaksi, siinä kun juoksentelin keittiön ja olohuoneen väliä kuopus kainalossa. Varmasti aika monta turhaa askelta, on vain minulle jotenkin niin ominaista tuo ympäriinsä ravaaminen. ;o)

Tiskit on tiskattu ja paikat siistitty. Talo on hiljainen. Ajatukset pyörivät päässä. Jotenkin mieli vetää kaikesta huolimatta matalaksi. Paavali kiteyttäköön ajatukseni tähän yhteen lauseeseen:
"Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." (Room. 7:18-19)
Mutta onneksi:

Jumala voi ~ Silloinkin kun ei sateen jälkeen aurinko paista ~ Jumala voi ~ kun saapuvat myrskyt, kun on kulku vaikeanlaista ~ Jumala voi ~ kun jaksa en yrittää enää itse ollenkaan ~ Jumala voi ~ Hän pyyntöni kuulee, kokea saan rakkauttaan... (Mikko Nikula, MGtH)

Näin nyt. Huomenna taas uusi päivä, uudet kujeet.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Tra-lal-la-la-la-lei...

... huomenna on Neulontai! "Kuuma ryhmä" kokoontuu tällä kertaa meillä.

Leivät on leivottu. Kokeilin viimeisimmän Me-lehden (nro 3/2009) tsatsikisämpylöitä ja lisäksi tein samaisen lehden jo aiemmin hyväksi ja herkulliseksi havaitsemaani hiutaleista peltileipää sekä Martan kesäkirjan ohjeella pikapullakakkua, joka on muuten tosi nopea ja hyvä vaihtoehto, jos ei ehdi ihan rehellisiä pullapullia pyöräyttämään. Tuo Martan kesäkirja, samoin kuin Marttojen Penninvenyttäjän keittokirja ovat muuten tosi oivallisia opuksia sekä minunlaisilleni uusavuttomuudesta kohti uusavullisuutta suunnistaville että kokeneemmillekin kokkaajille ja leipureille. Niissä on ruoanlaitto- ja leivontareseptien lisäksi kaikenlaista muutakin hauskaa ja hyödyllistä vinkkiä kokeiltavaksi ja sovellettavaksi. Suosittelen!

Tsatsikisämpylöitä.

Rouheista peltileipää.


Sydämenmuotoinen pikapullakakku.
Joku ryökäle kävi jo nappaamassa siitä palasen tai niitä ryökäleitä taisi kyllä olla useampikin. Tunnustan!

Näitä me siis huomenna mutustelemme ja hörpimme kahvia ja teetä ja neulomme/virkkaamme/rukoilemme/höpötämme niin vimmatusti, niiiin kaun kuin vain jaksetaan. Ihanaa!

Hyvää yötä, Jeesus myötä, eikä unohdeta lähetystyötä! (Punaisesta nutusta loppui lanka kesken aivan viime senteillä, nyt on uusi kerä hankittu ja huomenna kutaisen sen vihdoin loppuun!)

torstai 12. maaliskuuta 2009

Kasvun ihmeitä

Laitoimme eilen illan suussa "isojen" tyttöjen kanssa paprikan siemeniä kananmunakennoihin kasvamaan. Ihan vaan kaupan paprikasta, taisi olla israelilaista sellaista, rapsuteltiin siemenet ja laitettiin multiin. Keskimmäinen, meidän kotikutoinen runonlaulajamme, laulaa luikautti niille vielä kasvulaulun, jota en saanut ihan kokonaan ylös, mutta siinä laulettiin "ihanasta vihanneksesta" ja se alkoi näin: "Toivoisin, että kasvaisitte, pienet palleroiset...".

Paprikan siemeniä munakennossa.
Ylärivi on esikoisen ja alarivi keskimmäisen. Niitä nyt sitten yritetään muistaa kastella päivittäin.


Kuopuskin kasvaa aivan silmissä. Oppi, sisukas tyttö kun on, toissailtana ryömimään, vaikka ikää on vasta reilut 6 kuukautta. Ja toimittaa "kthy, kthy" tutti suussa minkä kerkiää.

"Pois tieltä risut ja männynkävyt!"

Neulottavien mallienkin pino vain kasvaa. Niin paljon kaikkea ihanaa! Viimeisin löytö on JaanaMaa-blogin kautta Ravelrystä löytämäni Henri-nalle, joka on ehkä aivan pakko (ja nopea!) tehdä. Mutta nyt on ensin kuitenkin ihan pakko saada valmiiksi ensimmäinen Etiopian nuttu ja kuopuksen tonttutakki, joka on vielä hihoja ja napitettua nirkkoreunaa vaille!

Ensimmäinen vauvannuttu Etiopiaan loppusuoralla.
Malli: Pirkko Tuppurainen
Lanka: Novita Tennessee #526, 100 g
Puikot: Nro 4 pyöröt

Kuopuksen Tomten, edelleen kesken.

Samaan tulokseen tulin, kuin moni muukin Tomtenin tekijä, että suoraan ohjeen mukaan tehtynä hupusta olisi tullut aivan liian pieni. Huppua kuopukselle mallailin ja päädyin samaan lopputulokseen kuin Villapeikko ja neuloin huppuun 28 "ridgen" sijaan 40 "ridgeä".


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän raporttini täältä kasvun ihmeiden ääreltä.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Tuu, tuu, mukaan sä tuu...

Löysin tämmöisen kivan haasteen Vihervaarannelin blogista. Kokeillaan!

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.

Kuis ois? Kiva jos tuut!

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Meidän kotona...

asuu tämmöinen "otus".


Sen ylähampaiden välissä on tuulen mentävä rako (toinenkin hammas tipahti!) ja se tykkää kovasti värkkäillä kaikenlaista.

Vaikka tällaista:


Tai tällaista:


Se on hurjan rakas otus!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Eräänlainen määritelmä minusta

Tein kuntotestin, kulttuurikuntotestin. Sysäyksen moiseen sain Helinän blogista. Tässä muutamia otteita testituloksista (varsinainen testitulosnivaska oli kokonaista 4 sivua pitkä). Kuvaavat minua joiltakin osin yllättävän hyvin (kohdat kursiivilla).

Psst. Jos tämä olisi ollut oikea kuntotesti, tulos olisi varmaan ollut aika lailla samaa luokkaa, jos ei huonompikin. Mutta tästäkin on suunta vain ylöspäin! :O)

PSSSSt. Mikseiköhän testissä muuten ollenkaan käsitellä kätten töitä yhtenä kulttuurin muotona? Mielestäni nekin ovat kulttuuria. Pisteeni olisivat varmasti kasvaneet roimasti. Vai lasketaanko ne muodin osa-alueeseen? Ovatko ne ylipäänsä kulttuuria sinun mielestäsi?

Olisi kiva päästä urkkimaan muidenkin testituloksia.

------------------------------

Testi tehty 08.03.2009 - 11:42

KUNTOTESTIN TULOKSET

Onneksi olkoon. Olette nyt suorittanut Kulttuurikuntotestin. Seuraavassa todetaan teidän tuloksenne.


IKÄ:
17-39 vuotta

KULTTUURIKUNTOPISTEESI:
6.46

Olette harjaantunut.
Kulttuurikuntotasonne on likimain tyydyttävä. Teille suositellaan kulttuurikunnon rauhallista, mutta määrätietoista kohentamista.

KULTTUURIKUNTOPOTENTIAALI:
Vastauksienne perusteella laskettu Kulttuurikuntopotentiaalinne on kohtalainen. Ihan hyvää elämää siis.

TEIDÄN ELÄMÄNTILANTEENNE:

Olette kehitysvaiheessa, jossa teillä on muutakin mietittävää kuin kulttuuriin liittyvät asiat. Pienten lasten kanssa elävänä teillä on kuitenkin arvokas mahdollisuus perehtyä kulttuuriin lapsuuden näkökulmasta. Teillä on tilaisuus välittää kulttuuriin liittyviä arvojanne lapsillenne sekä myös itse saada iloa, energiaa ja kenties koskettaviakin oivalluksia lastenkulttuurin moni-ilmeisestä kirjosta. Teidän on samalla myös syytä muistaa säilyttää kosketuspinta aikuisuuden maailmaan, ja kulttuuri tarjoaa tässäkin teille hyvän mahdollisuuden. Ongelmaksi elämäntilanteessanne saattaa muodostua aika ja sen puute. Joillakin paikkakunnilla on kuitenkin järjestetty esimerkiksi lastanhoitopalveluita kulttuuripalveluiden yhteyteen.

HARRASTATTE KULTTUURIA 8 TAVALLA:
Kirjallisuus, musiikki, kuvataide, tanssi, teatteri, elokuvat, muoti ja radion tai
television kulttuuriohjelmat, kuunnelmat, dokumentit ovat kulttuuriharrastuksianne mutta vietätte aikaa niiden parissa varsin harvoin.

SOSIAALISELTA KANNALTA KULTTUURIHARRASTUKSENNE ON:
Kulttuurin harrastamiseen liittyvät ihmiskontaktit ovat teillä merkittäviä. Kontaktien kautta teillä on ehkä myös mahdollista jollakin tapaa kehittyä suhteessanne harrastukseenne.

PERSOONALLISUUSPIIRTEITTENNE POHJALTA EHDOTAMME TEILLE TUTUSTUMISTA ESIMERKIKSI:
Olette henkilö, joka nauttii toiminnasta. Kaipaatte elämäänne vaihtelua ja hauskuutta, sekä vapautta poukkoilla omalla tavallanne asiasta ja paikasta toiseen.Teitä voivat kiinnostaa esimerkiksi vauhdikkaat tai hauskat elokuvat, fyysisemmät kulttuurin lajit kuten esimerkiksi tanssi tai teatteri. Tosin te ette ehkä niinkään ole kiinnostunut katselemaan kun muut tekevät sitä – te haluatte itse osallistua. Myös monet kevyen musiikin lajit saattaisivat kiinnostaa teitä. Jos luette, luette mieluiten lyhyitä ja hauskoja juttuja, sellaisia kuten Daniil Harmsin Sattumia.

SUOSITTELEMME, ETTÄ JUURI SIKSI KOKEILISITTE YLLÄMAINITTUJA LAJEJA ENNAKKOLUULOTTOMASTI:
Uskomme, että korkea henkinen kapasiteettinne (HIH!) antaa teille mahdollisuudet löytää juuri teidän elämäänne sopivat tavat ottaa yllämainitut suositukset huomioon sillä tavalla kuin se teille sopii. Ennemmin tai myöhemmin te löydätte teille oikean tien, tai useita sellaisia.

YLIPÄÄTÄÄN ELÄMÄNNE MERKITYS:
Te olette intohimoinen etsijä, joka haluaa ottaa selvää, mistä elämässä on kyse. Juuri siinä kulttuuri tarjoaa teille monia ja keskenään ristiriitaisiakin mahdollisuuksia. Kulttuurin avulla voitte löytää elämän tarkoituksen, tai monta sellaista.

PAIKKA, AIKA JA LÄÄKÄRIN ALLEKIRJOITUS:
Helsinki,
08.03.2009,
Tohtori Kulttuurikunto


MUIHIN TESTIN TEHNEISIIN VERRATTUNA KULTTUURIKUNTONNE ON:
Muihin testin tehneisiin verrattuna teidän kulttuurikuntonne on huonompi.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Käsillä

Se on jännittävää, kuinka ihminen voi muuttua... Ja ihanaa, että niin tosiaan tapahtuu!

Minusta piti joskus tulla ympäri maailmaa matkusteleva bisnesnainen ja tänä päivänä olen hyvin kotona viihtyvä kotiäiti, joka ei viihdy lainkaan lentokoneessa, nyprää ja näprää kaikenlaista, käy elämän- ja kotitalouskoulua ihan näin kotioloissa. En ole todellakaan mikään talousihme kummassakaan merkityksessä. Kotitöistä olen pikkuhiljaa oppinut pitämään, tai jos kyse on siivoamisesta, sitä en ilmeisesti opi koskaan rakastamaan, mutta kehitystä tapahtuu koko ajan, vaikkakin ehkä hitaan puoleisesti. Toivoa siis on!

Olen entistä enemmän ruvennut arvostamaan kaikkea käsillä tekemistä, itse tehtyä ja kasvatettua. Sitä, että ihmiset näkevät vaivaa jonkin asian eteen ja käyttävät lahjojaan.


Rakkaita ruuminosia kun tässä viime aikoina olen esitellyt, täytynee rakastaa itseäänkin sen verran, että vuoroon pääsevät omat kätöseni, joista olen kovin kiitollinen. Ilman käsiä jäisi moni asia tekemättä, tai ainakin tekeminen olisi paljon vaikeampaa!


Käsillä tehtyä:


Ostimme ystävän kanssa kumpainenkin uuden ompelukoneen, kun "Oli niin hyvä tarjous!". Pitihän sitä päästä kokeilemaan ja ensitöikseni ompelin tytöille muutaman hernepussin ja pienen pussukan, ihan omasta päästä surruttelin ilman sen kummempia mittailuja ja saumojen silittämisiä. Hyvin tyypillistä minulle! Ihan kivat tuli, varsinkin kun on kivat kankaat.

Samaisen ystävän innostamana olen innostunut leipomaan. Sekin taito, jota olen aiemmin hyvin harvakseltaan harjoittanut. Tuossa oikealla elämäni ensimmäiset kokonaan itse tehdyt korvapuustit ja vasemmalla hiutaleista peltileipää, jonka reseptin löysin uusimmasta Me-lehdestä. Resepti löytyy myös netistä täältä. Olen tehnyt itseni kanssa sellaisen periaatepäätöksen, että jos ja kun vain mahdollista, teen kaiken vaalean leivän itse. Ruisleipää en ala tekemään. Se vain on niin paljon parempaa kaupasta ostettuna tai niiden tekemänä, jotka todella sen osaavat! Mutta katsotaan... Toivotaan, että leipomisinnostus kestää vielä pitkään!

Tässä jonkinasteisessa mielenhäiriössäni, jota kylläkin toivon pysyväksi, päätin myös, että ryhdyn Piltin ja Bonan kilpailijaksi ja valmistan juuri ½ vuotta täyttäneen kuopuksen pöperöt itse. Isompien tyttöjen kanssa homma meni enemmän juuri tuolle Bona/Piltti-linjalle, eikä siinä mitään, hyvää ja ravitsevaa ruokaa nekin, mutta otetaan nyt kaikki irti tästä innostuksesta niin kauan kuin intoa riittää! Rivien välistä ehkä paistaa, että olen HIUKAN skeptinen itseni suhteen, mutta kun olen jo reilut 32 vuotta itseni kanssa elänyt, en uskalla hehkuttaa liikaa, josko siinä käykin niin, että innostus taas pikkuhiljaa hiipuu. Mutta olen iloinen ja innoissani siitä mitä minulla on ja olen nyt. Ja EI, en asettele aina pöperöitä noin "kuvauksellisesti" lautaselle! ;o)

Käsillä minä tietysti myös leikin ja liekuttelen lapsia, laitan ruokaa, heilutan rättiä, halaan lapsia ja välillä ukkostakin ;o), lohdutan, niistän nenää, pesen pyllyä, nyprään ja näprään kaikenlaista. Ja kaiken liikenevän ajan neulon. Se vaan on niin kivaa!


Pienoisella ylpeydellä, lähinnä itselleni, noita kuvia esittelen. Olen siis edelleen kehityskelpoinen! Mutta se siivous... Kyllähän minä siivoan, mutta kun se järjestys säilyy niin vähän aikaa ja siivottavaa on niin paljon, ettei tiedä mistä aina aloittaisi. Enkä kyllä jaksa enkä haluakaan koko ajan luudan varressa heilua. (Olen oikeasti LAISKA!) Kun saisi kaikki ympäri taloa liehuvat tavarat järjestettyä niin, että jokaiselle olisi paikkansa, niin ehkä se siitä. Turhat tavarat kirpputorille, rikkinäiset ja kenellekään tarpeettomat kaatopaikalle jne. No, ainakin ukkoseni mielestä olen tosi hyvä tekemään pikasiivoja. ;o)

Ikävä kyllä kädet omaavat myös sellaisia ominaisuuksia kuin laiskuus, ajoittainen välinpitämättömyys, itsekkyys jne. Mutta tänään hehkutellaan!

Täällä joululaulut soi, vaikka ollaan menossa kohti kesää. Keskimmäinen on niihin erityisen mielistynyt. Gloria in excelsis deo!

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Pienet varpaat

Toinen rakas ruumiinosa...

Kuopuksen varpaat au naturel















sekä pienet sukat pienten varpaiden lämmittäjinä.

Kuopuksen junasukat.
Ohje: tuntematon, lue sukkien tarina ohjesivulta.
Lanka: Garnstudio Drops Alpaca #0100 luonnonvalkoinen (vajaa kerä)
Puikot: nro 3

Erään toisen pikkuisen junasukista ensimmäinen samojen pienten varpaiden peittona (lainavarpaat siis!). Tuli ehkä vähän liian tiukka ½-vuotiaalle, kun tein ohjeen mukaisilla puikoilla, mutta vastasyntyneelle toivottavasti mahtuu.


Pikkuisen pienemmän pienemmät junasukat.
Ohje: tuntematon, lue sukkien tarina ohjesivulta.
Lanka: Garnstudio Drops Alpaca #3770 tumma roosa (vajaa kerä)
Puikot: nro 2,5




sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Rakas selkä

Juuri nyt ei ole oikein mitään sanomista. Mutta haluan näyttää teille rakkaan ihmisen selän, jonka on verhonnut yli-innokkaan valokuvaajan käskystä joululahjaksi saamaansa huiviin:

Pikkusiskon Neliapila-kolmiohuivi.
Ohje: Kauhavan Kangas-Aitta Oy, Meira Heikkilä.
Lanka: Kauhavan Kangas-Aitan Esito-lenkkimohair #322 vihreä
Puikot: nro 15


Selkä piti huivista.