perjantai 29. toukokuuta 2009

Pala lapsuutta

Esikoisen viimeinen eskariaamu.



Rinnassa sekä ylpeyttä että haikeutta. Yksi vaihe lapsuudesta on väistämättä ohi.


Yksinään lentämään
ei kukaan opi ikänään
vaan yhdessä voi leikkiä
ja keksiä ja viljellä
ja rakentaa ja tavoittaa
melkein vaikka pilviä
yllä maan ja päällä pään
Linnunrataa liidellään.

-Kaarina Helakisa-

maanantai 25. toukokuuta 2009

Jos olisin...


Jos olisin kuukausi, olisin kesäkuu.
Jos olisin viikonpäivä, olisin perjantai.
Jos olisin kellonaika, olisin varttia vaille.
Jos olisin planeetta, olisin Pluto.
Jos olisin merieläin, olisin mursu.
Jos olisin suunta, se olisi eteenpäin.
Jos olisin huonekalu, olisin vanha, kulunut nojatuoli.
Jos olisin puu, olisin vaahtera.
Jos olisin kasvi, olisin timotei.
Jos olisin säätila, olisin pilvipouta.
Jos olisin soitin, olisin bongorummut.
Jos olisin eläin, olisin pyryharakka.
Jos olisin väri, olisin punainen.
Jos olisin vihannes, olisin porkkana.
Jos olisin ääni, olisin sateen ropina.
Jos olisin alkuaine, olisin helium.
Jos olisin automerkki, olisin rättisitikka.
Jos olisin laulu, olisin lastenlaulu.
Jos olisin elokuva, olisin jokin kyyneleitä nostattava rakkausdraama.
Jos olisin kirja, olisin elämänkertaromaani.
Jos olisin ruoka, olisin sinihomejuustopastakastike.
Jos olisin paikka, olisin Tallinnan vanha kaupunki.
Jos olisin numero, olisin kolmonen.
Jos olisin alkoholi, olisin joku hyvä täyteläinen punaviini.
Jos olisin makeinen, olisin vaahtokarkki.
Jos olisin musiikkia, olisin rimpsakkaa kansanmusiikkia.
Jos olisin puhelin, olisin semmoinen vanha kunnon pöytäpuhelin.
Jos olisin asunto/talo, olisin mummonmökki.
Jos olisin astia, olisin emalivati.
Jos olisin kirjain, olisin a.
Jos olisin oppiaine, olisin matematiikka.
Jos olisin julkkis, olisin silti melko tuntematon.
Jos olisin hyönteinen, olisin itikka, jolla olisi se rättisitikka.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Hiljaiseloa

Kuopus sairaana. Mahapöpö iski. Mieli halajaisi puutarhaan. Ja neuloakin voisi. En kuitenkaan jaksa. Talo on hyrskyn myrskyn. Pesukone rullaa puhtaita lakanoita ja hiippailen pihamaalle niitä kori kainalossani kuivattelemaan. Kyllä tämä tästä, asia kerrallaan. Tärkeimmät ensin.


maanantai 18. toukokuuta 2009

Sinä olet ihme

Pienen, tuntemattoman tytön sydäntäsärkevä huokaus:

"Kukaan ei rakasta mua. -- Mä haluaisin olla hiiri enkä ihminen. -- Ihmisenä ei oo kiva olla."


Kotona pääsi itku. Se tuli niin suoraan sydämestä. Olisin halunnut sanoa, että "Jeesus rakastaa sua." Sillä

"Sinä olet luonut minut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä (ja sinä) olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.


Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen ku
in olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä.


Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani."


Ps. 139:13-18

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Äiti x 3

Minut "herätettiin" tähän äitienpäivään sänkyyn kannetun aamupalatarjottimen ja keskimmäisen lurauttaman laulun kera.



Aamupalasta vastasi esikoinen isänsä hyvällä avustuksella. Tarjottimelle oli aseteltu neitokaisen suunnittelemat pikkelsi-kurkku-juustovoileivät, lasi vettä ja kuppi kuumaa kahvia kaikilla herkuilla (maitoa ja sokeria, paljon), neidin itsensä kuorima omena sekä mandariini. Nautin siis aamupalani kolmen pienen kaunokaiseni sekä yhden ison komistuksen ympäröiminä ja olin onnellinen.

Kaksi vanhinta olivat valmistaneet minulle eskarissa ja kerhossa hienot lahjat ja kortit: esikoinen kaulakorun ja sydänkortin, keskimmäinen hienon keksipurkin itseleipomine kekseineen ja sydänkukkakimppukortteineen.



Esikoisen kortissa luki:

Äitini on
  • kiva
  • mukava kun se askartelee meidän kanssa
  • taitava opettamaan kutomista ja virkkaamista
  • ennen käynyt sukeltamassa, se on silti vielä Delfiini
  • hyvä lukemaan
  • kiva, kun se pelaa meidän kanssa

Kuopus ei vielä niin äitienpäivästä perustanut, viettää sitä kai lähes tulkoon joka päivä, oli vain oma ihana itsensä valloittavine hymyineen ja jokelluksineen.

Päivällä käytiin syömässä vielä herkullinen lounas mummeleiden kera ja illalla kirkonmenojen jälkeen nautittiin kirkkokaffeet täytekakun kera.

Voisko olla parempaa?!

perjantai 1. toukokuuta 2009