Viisi tunnustusta

Kovin nihkeää tämä comebackin teko. Siispä siirryn tunnustuslinjalle. Idean sain Leena Lumelta, joka on kyllä esimerkillisen aktiivinen blogin kirjoittaja. Jos tykkäät lukemisesta, kurkkaa ihmeessä hänen blogiinsa.

Mutta siis, tässä ne nyt siis ovat, (seitsemän kertaa) viisi tunnustusta:

1. Viisi asiaa joita tarvitsen päivittäin: 

oma aika, huomio, hassuttelu, rukous, motivaatio

2. Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:

Kuipers, Alice: terveisin äiti 

Tiihinen, Mimmu: Sokerista, kukkasista 

Mattsson, Gunnar: Prinssi 

Noble, Elizabeth: Kirjeitä tyttärille 

Raamattu

3. Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta:

kaunis ja minua pukeva mekko 

korkokengät 

kaappeja 

käsityö- ja askartelutarvikkeita 

rahaa remonttia varten

4. Viisi paikkaa, joihin haluan matkustaa: 

Israel, Islanti, Ranska, Italia ja Japani

5. Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua: 

innostuva, ailahteleva, iloinen, omistautuva, hiukan hullu

6. Viisi lempiruokaani:

mantelikala tartarkastikkeella 

koulun hernekeitto 

pyttipannu 

broilerimurekepihvit ja kermaviilikastike

paistettu maksalaatikko keitettyjen perunoiden kera

7. Viisi elämänohjetta, jotka haluan jakaa kanssasi:

”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Raamattu, Matt. 12:34 

”Sometimes your only available transportation is a leap of faith.” Margaret Shepard 

“Yksi tärkeimmistä matkoista, jonka ihminen voi tehdä, on mennä toista puolitiehen vastaan.” 

”Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit.” Parker Robinson 

”Se, jolla on sydäntä, tulee toimeen huonommallakin päällä.” Jukka Parkkinen

Mitä sinä tunnustat? 

"Elämä on seikkailu"

Länge sen sist!

Minttumaan Mintun innoittamana palasin tänne roskisrunouden rohkaisemana.

Tässä ajatusteni virtaa tänään:

Kuulemisiin ja seikkailemisiin!

PS. Kortti on tehty eläkkeelle jäävälle työkaverille.

Kyllä maalla on mukavaa!

24 h metsien, peltojen ja järven ympäröimänä ystävien maatilalla Etelä-Pohjanmaalla. 4 aikuista ja 7 lasta. Nurmenleikkuuta, marjanpoimintaa, perunannostoa, saunomista ja uimista, leikkimistä, traktorikyytiä, puusavottaa, grillaamista, yhdessäoloa ja seikkailemista. Miten voikin vuorokauteen mahtua noin paljon kivaa tekemistä? Lapset (ja vanhemmat) onnensa kukkuloilla.

Kyllä! Maalla ON mukavaa. Lisää kuvia ja tunnelmia täällä.

Hyvänpäivänhatut

Olen viettänyt viime päivinä taas enemmän aikaa puutarhassa. Vaikka laiska puutarhuri olenkin, käsien iskeminen multaan on joka kerta yhtä terapeuttista.

Aika juhannuksen jälkeen on pihiksi tai ehkä paremminkin köyhäksi tunnustautuvan puutarhurin kulta-aikaa, kun paikalliset kukkapihat yksi toisensa jälkeen alkavat sulkemaan oviaan ja myyvät kukkasensa pois pilkkahinnoin. Ja voitte kuvitella, että kun halavalla saa, niin tämä rouva menee aivan sekaisin onnesta ja tuoksuista ja ideoista ja kaikesta ja tällä viikolla olen körryytellyt kotiin jo kaksi kertaa peräkontti täynnä kukkasia, ensin -50 %:n alennuksella ja tänään jo -70 %:n alennuksella. Minussakin asuu siis pieni Sulo Vilén.

Nyt on siis peräkontillinen kukkasia istuttamista vaille. Edelliset on jo MELKEIN istutettu. Tiedän, mitä teen viikonloppuna.

Aurinkoa ja hyvää päivää/viikonloppua sinullekin!

Kesän ensimmäinen

Auringon pilkahduksia. Kesän ensimmäinen piirakka oman pihan raparpereista. Maljakossa päivittäin tuore luonnonkukkakimppu keskimmäisen toimesta. Paljon ajatuksia, toiveita ja odotuksia.

 Niistä on alkukesän päivät tehty.

Leikkimielellä

Tapahtui tänään matkalla syntymäpäiväkekkereiltä kotiin:

Äiti leikkii isin kanssa "Mennään bussilla"-leikkiä

Matkustaja (=äiti) painaa pysäytysnappia, Kuljettaja (=isi) kurvaa seuraavalle bussipysäkille ja jättää matkustajan töröttämään bussipysäkin reunaan. Kuljettaja jatkaa matkaa muiden matkustajien (=lapset) kanssa. (Tekevät pienen lenkin ja palaavat takaisin.) Matkustajaehdokas (=samainen äiti) viuhtoo bussipysäkin reunassa kyytiä peukku pystyssä, Kuljettaja jarruttaa, avaa oven ja Matkustajaehdokas tarkistaa, minne bussi menee. Kuljettaja rahastaa ja Matkustajaehdokas astuu kyytiin. Muut matkustajat istuvat takapenkillä hymyssä suin ja tuumaavat, että "Te ootte ihan hassuja."


Leikki ei ollut kaukana myöskään syntymäpäiväsankareiden (10-vuotiaat kaksostytöt) lahjoja miettiessäni. Löysin tyttösille mielestäni varsin kivan väriset raidalliset, trikoiset kaulahuivit Lindexistä ja niiden kaveriksi kudoin väreihin sopivat rannekkeet (kuvat yllä ja alla). Vielä pisteeksi I:n päälle, pienet itsetehdyt sävyihin sointuvat sydänsaippuat. Tykkään antaa lahjoja ja erityisesti miettiä, mitä kenellekin antaisin. Siitä tulee hyvä mieli itsellekin.

Kaksostyttöjen (10 v.) rannekkeet.
Malli: Ihan yksinkertainen 2o 2n suljettuna neuleena, 40 s. Oikein omasta päästä.
Lanka: 7 veljestä, pinkkiä (#276) ja turkoosia (?) omista varastoista.
Turkoosien rannekkeiden pituus 18 cm, pinkkien 13 cm.
Puikot: Sukkapuikot, 4 mm

Leikkimielellä aion osallistua myös Outin ylipuhumana SYTYCK-kisaan. Aika selkeesti mun omin tyylini taitaa olla Satubaletti. Saapa nähdä, minkälaisiin suorituksiin joudun itseni vielä taivuttelemaan?! Ja taivunko? En ole ennen ottanut osaa tämäntyyppisiin enkä oikein minkään muunkaan tyyppisiin neulekisailuihin, joten vähän mahan pohjassa kutkuttaa ja jännittää, kuinka haasteesta selviän ja jaksanko/pääsenkö Finaaliin asti? Vai olenko ihan finaalissa jo ihan alkumetreillä? Mutta, kuten Outikin jo totesi, kilpailun säännöt ovat varsin väljät ja muutenkin rento meininki, eiköhän tästä selvitä, uteliaisuudella ja leikkimielellä!



Ja taas jaksaa hetken matkaa arjessa eteenpäin.

Leikkimieltä sinullekin!

Paistetut vihreät tomaatit

Te vihreät jalomuotoiset palleroiseni! Olen niin ylpeä teistä. Punastumista ei (vielä) havaittavissa, mutta vointinne näyttää erinomaiselta ja vihreä värityksenne suorastaan pukee teitä.


Ruukkutomaattikaksoset, meidän kuistin ikkunalla. Olen oikeasti ylpeä ja iloinen niistä, koska yleensä tässä vaiheessa tomaatintaimeni ovat ehtineet jo ainakin katketa kerran, kuivahtaa alaosastaan ja venähtää tukikeppien ulottumattomiin ja yleensä myös pullukkaposket ovat kärsineet jonkinlaisia pintavaurioita.

Näistä kahdesta minä lupaan pitää hyvän huolen loppuun asti! Olen löytänyt kaltaiseni lyhyenlännän lajikkeen, jonka kanssa teen varmasti tuttavuutta myös ensi kesänä.

Tätä saavutusta juhlistaakseni taidankin vuokrata seuraavaksi elokuvaklassikon vuosikymmenen takaa, Paistetut vihreät tomaatit.

Hyv'yötä nyt!

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

...sammakolla koti oli kultainen...

On ilmoja pidellyt. Ja blogitaukoa. En ole vain kerta kaikkiaan jaksanut kirjoittaa, vaikka toki monta mainitsemisen arvoista asiaa elämässä onkin tapahtunut. Josko se tästä, ilmojen (ehkä) viiletessä.

Kesä on suihkinut suhisten syksyyn, tai siis syyskesään, eihän nyt vielä syksy ole. Kesä on kulunut perheen kanssa camping-elämää viettäessä, kotia myllertäessä, uidessa, kotimaata perheen ja ystävien kanssa kiertäessä, leireillessä, puutarhassa möyriessä ja ja... Yllättävän monta kirjaakin olen tänä kesänä ehtinyt lukea. Paljon on kesään mahtunut, näin jälkikäteen ajateltuna. Olen nauttinut vapaudesta, rypenyt välillä epätoivon syövereissä, puurtanut ja mennä viipottanut. Tunteita ja tuoksuja laidasta laitaan.

On taas se aika, kun pensaat punastelevat punaherukoita ja karviaisia ja mustaherukat myhäilevät taustalla. Vähän jo mustia tänään kuopuksen kanssa auringonpaisteessa keräilin ja toissapäivänä tyhjennettiin lasten kanssa raparperipuska ja taiottiin siitä raparperimehua ja -piirakkaa. Hyvää tuli, vaikka itse kehunkin! Omenoitakin näyttäisi tulevan ihan mukavasti, vaikkakin hiukan rupisia, tämä puutarhuri kun on vähän laiskanlainen harjoittamaan minkäännäköistä tuholais- ja tautitorjuntaa.

Kuopus täyttää kuun lopulla 2 vuotta. Taidanpa järjestää neidille puutarhajuhlat itsetehdyin antimin, oman pihan tuotteilla höystettynä, jos Luoja vain ilmoja syntymäpäivälle suo. Yritän aloittaa valmistelut ajoissa, niin että juhlia olisi loppuun asti ilo tehdä ja suunnitella ja säästyisin siltä ah! niin tutulta "viime tipalta". Siis yritän.

Perennapenkkiä olen vähän laajentanut ja uudistanut. Loppukesä on siihen hyvää aikaa, kun kukkatoreilta ja -turuilta löytää perennoja aleale-hintaan. Olen löytänyt joitakin jo kauan toivelistalla pysyneitä sekä monia uusiakin tuttavuuksia, suunnitellut ja sommitellut, kääntänyt maata, tonkinut rikkaruohoja, kärrännyt multaa, istuttanut ja kastellut. Ei kukkaloisto nyt vielä niin valtavalta näytä, mutta ehkä ensi kesänä jo, kun pääsevät kukin vuorollaan kukoistamaan.





Neulonutkin olen, enemmän kuin monena muuna kesänä, hihatinta ja mohairmyssyä keskimmäiselle ja virkannut lappuja tähän ihanuuteen. Tekeleistä kuvia eetteriin sitten joskus myöhemmin.

Semmoista. Edessä vielä yksi kokonainen vuosi kotosalla pikkuneidin kanssa. Sehän vain passaa, kun keskimmäinenkin aloittaa koulutiensä puolen kuun tienoilla. Kesä siis jatkukoon!

Viherpiperrystä

Olemme viettäneet pääsiäistä melko lailla sisätiloissa, kun maata kiertänyt vatsatauti löysi tiensä meillekin. Tavoilleni uskollisesti pääsiäisvalmistelut jäivät vähän viimetinkaan, ruohotkin istutettiin vasta pääsiäisviikon tiistaina. Laitettiin perinteisen rairuohon sekaan ohraa ja sokerihernettä. Kerkesivät sentään itämään pääsiäiseksi.

Sairasteluista huolimatta olemme ehtineet puuhailla kaikenlaista:


Aprillipäivänä/Kiirastorstaina vietettiin veljenvaimon, eikun siis miehen siskon syntymäpäiviä. Mansikkakakku maistui pitkästä aikaa!


Virpomaan emme päässeet, mutta meitä virvottiin senkin edestä. Täälläpäin Suomea virvotaan siis vasta pääsiäislauantaina. Se, mikä minun mielestäni on surullista, on se, että yhä enemmän trullittelu on muuttumassa mustanpuhuvaksi noita-akkameiningiksi, olenpa nähnyt yhden lapsen puetun piruksikin, "entisaikojen" iloisten, punaposkisten trullimummeleiden sijaan.


Esikoisen kanssa innostuimme istuttelemaan ruohojen ja herneenversojen lisäksi kaikenlaista muutakin. Siemenpusseista mullan alle sukelsivat kuukausimansikan, punahatun, kirsikkatomaatin, pikkuvitjan, ahkeraliisan, sarjasaipon, punapäivänkakkaran, tsinnian ja amppelipetunian siemenet (olen hamsteri myös siementen suhteen). Se on tämä petollinen kevätaurinko, joka saa mielen halajamaan jo puutarhaan. Osa siemenistä oli käynyt jo vanhaksi, mutta rohkea rokan syö, kokeillaan! Ja yritetään muistaa myös kastella ja hoitaa istutuksia...


Siemenestä kukaksi on pitkä matka. Onneksi nyt jo saa nauttia tulppaanien, narsissien, perunanarsissien ja helmililjojen kauneudesta. Ovat ihana väriläiskä niin sisällä kuin ulkokuistillakin, kunhan vain muistan nostaa ne yöksi sisälle pakkaselta turvaan.


Käsitöitäkin on tullut tehtyä. Neuloin samaisen miehen siskon nuorimmalle tyttärelle (4 ½ kk) myssyn ja lapaset. Myssy on ollut jo kuukausia valmiina, kylläkin päättelemättömänä, mutta tumput jäivät jossain vaiheessa puolitiehen ja ne nyt tikuttelin loppuun.

Myssy
Malli: "Top Down Bonnet with Anime Character by Adrian Bizilia" (Ravelry-linkki), Helloyarn.
Ohje suomeksi täältä.
Lanka: Novita Nalle.
Puikot: Sukkapuikot nr 3,5.

"Omenankukka"
Ohje Lesley Stanfieldin kirjasta "Anna kaikkien kukkien kukkia".
Lanka: Novita Nalle.
Virkkuukoukku nr 3,5.

Tumput
Malli: Oma.
Lanka: Novita Nalle.
Puikot: Sukkapuikot nr 3,5.

Lisäksi puikoilla myös mm. lyhythihainen raglanjakku vaaleanvihreästä Satu-langasta (100 % polyakryylia) kuopukselle aiemmin postaamani mekon kaveriksi. Ohjeen löysin uusimmasta Modasta (2/2010, ohje nr 35).


Ja kaikessa mukana tietysti itseoikeutettu pääsiäismaskottimme "Irma Tipunen".


Huomenna paluu arkeen, mutta "Pääsiäinen jatkua saa..."

Yhdennäköisyyttä(kö?)

Vaahteramäen Annika haastoi blogissaan mukaan muistuttamisleikkiin. Muistui samassa mieleen, että joku minulle tuntemattomaksi jäänyt mieshenkilö (oletan?!), nimimerkki "Lähes anonyymi", aikoinaan jätti meidän perheen kotisivujen vieraskirjaan tällaisen viestin (osoitettu miehelleni, hiukan sensuroitu :o)

Kaikessa rauhassa etsin hyvää ja halpaa sukelluslamppua netistä ja sitten törmäsin tähän sivuun....

No joka tapauksessa oot menny Christina Applegaten kanssa naimisiin.

Mitä eroa, ei mitään.

Viestin lopussa oli linkki näihin kuviin:

Joten kai minä sitten muistutan Christina Applegatea, tai ainakin muistutin melkein 13 vuotta ja 15 kiloa sitten. (Esikoinen tässä vieressä kyllä sanoo, ettei meissä ole mitään yhdennäköisyyttä.)

Voi, onko siitä jo niin kauan?!

Ekoja kertoja

Esikoinen tahtoi eilen päästä ompelemaan ensimmäistä kertaa elämässään. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen. Riisipusseja piti meidän tekemän. Ensin valittiin mieleinen kangas, sitten mitattiin, leikattiin ja silitettiin. Ja sitten ompelemaan. Hyvin rauhallisesti kävi tyttöseltä ompelu, vaikkei äiti osannutkaan pitää suutaan kiinni, hermoilikin. Pyysin anteeksi. Hieno riisipussi tuli, ommeltiin toinen pikkusiskollekin.

Risto Räppääjä ja polkupyörävaras (Nordisk Film)

Meillä on lasten kanssa semmoinen sopimus, että kun menee 1. luokalle, pääsee 1. kertaa elokuviin, oikein niinkuin elokuvateatteriin. (Meillä on paljon muitakin sopimuksia, joiden solmimisesta lapset näyttävät kovasti nauttivan, mutta niistä lisää ehkä joku toinen kerta.) Talviloman kunniaksi lähdimme tuon samaisen esikoisen sekä vuotta vanhemman ystävättärensä kanssa riisipussit ommeltuamme tätä kyseistä sopimusta täyttämään. Ostimme elokuvaliput, asiaankuuluvan popparitötsän ja limskaa ja nojauduimme elokuvateatterin penkkeihin tuijottamaan uutta kotimaista lastenelokuvaa "Risto Räppääjä ja polkupyörävaras". Elokuva oli hauska ja lapset tykkäsivät. Oma rehellinen mielipiteeni on, että se ihka ensimmäinen Risto Räppääjä -elokuva oli vielä parempi.

Siinä Niilo Sipilä oli aivan loistava Ristona, energiaa ja karismaa täynnä ja erityinen suosikkini oli Rauha Räppääjä, johon jotenkin samaistun. ;o) Olinkin vähän pettynyt, kun tässä uudemmassa raidassa lapsinäyttelijät oli vaihdettu. Elokuva oli jollakin tapaa vaisumpi ja musiikkikaan ei ollut aivan yhtä mukaansatempaavaa kuin ensimmäisessä makupalassa. Lisäksi tarinassa oli muutamia kohtia, jotka jäivät hiukan mietityttämään. Risto ja Nelli käyttivät aika useassa kohtaa valkoisia valheita eteenpäin päästäkseen, mm. ambulanssikohtauksessa ja tekivät tietoisesti väärin mm. tyhjentäessään Robertille tarkoitetun tuliaisherkkukorin sisällön nassuihinsa. Ymmärrän kyllä, että juonenkulkukin ehkä vaati tiettyjä asioita ja oli elokuvassa monta hyvää ja opettavaistakin juttua, mutta esimerkiksi tuohon herkkukorikohtaukseen olisi hyvin voinut lisätä tunnustuksen ja anteeksipyynnön, jokaiselle kun sattuu mokia, mutta olisi hyvä oppia myös tunnustamaan ne ja pyytämään anteeksi, pienissäkin jutuissa. Samaa mieltä olivat neitokaiset, kun heitä elokuvan jälkeen haastattelin Hesburgerin hampurilaisaterian äärellä. Joka tapauksessa "Risto Räppääjä ja polkupyörävaras" oli mielestäni varsin hauska ja monipuolinen paketti. Suosittelen.

Tänään esikoinen pakkasi makuupussin ja muut tarvittavat kimpsut ja kampsut kassiin ja lähti, yllätys, yllätys, ensimmäistä kertaa yksin kahden yön pituiselle seurakunnan tyttöleirille muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan leirikeskukseen. Perinne jatkuu. Olin itsekin 6-vuotias kun ensimmäisen kerran lähdin yksin leireilemään ja olen aina ollut ja olen edelleenkin aina into piukassa leirille ja yökylään lähdössä. Niinpä ajatus leirille lähdöstä oli sekä tyttären että äidin mielestä mitä mainioin ja minullekin lähes itsestään selvää, että kyllä tyttö pärjää, kunnes tänä aamuna pikku hiljaa herätessäni tajusin, että minua jännittää aivan valtavasti. Lähettää oma esikoinen ensimmäistä kertaa yksin maailmaan (okei, valvottuihin leiriolosuhteisiin), kuinkahan se osaa laittaa lakanat sänkyyn ja saakohan se kavereita ja onkohan sillä kivaa ja mitähän jos sille tulee koti-ikävä eikä sillä ole omaa kännykkää? Tytär oli kuitenkin tyynen rauhallinen ja itsevarmuutta täynnä. Ei siinä äidin auttanut hötkyillä. Niinpä sitten puolen päivän jälkeen saatoin tyttären n. 90 muun tytön vanhempien kanssa linja-autolle ja sinne läksivät, tuulen ja tuiskun keskelle, leirielämää viettämään. Vähän välillä sydänalasta ottaa, mutta sillai mukavasti. Jännittää olla ekakertalaisen äiti.

Elämä ei ole hassumpaa...

10 hyvää asiaa

Aamulla ahdisti moni asia, mm. huonosti nukuttu yö, tekemättömät kotityöt, pitkään vaivannut jalka ja moni muu asia. Aamupäivällä sairaalan laboratoriosta autolle kävellessäni surkuttelin elämääni, kunnes sain ajatuksen, että sen sijaan, että uin ja sukellan surkeuden syövereissä, voisin ruveta miettimään, mitkä asiat ovat hyvin elämässäni, mistä voisin kiittää ja jo siinä matkalla autolle löysin monta kiitoksen aihetta.

Pykäsin sitten lähi-S-marketin pihaan ja kävin ruokaostoksilla ja ostosten päätteeksi istahdin autoon ajatuksena suunnistaa kotiin. Ja sitten tömähti! Samaan aikaan lähti toisestakin parkkiruudusta auto ja me törmäsimme toisiimme. Ajattelin vain, että "Ei voi olla totta!" ja siitä sitten asiaa selvittelemään. Mielessä vilahti, että "Niin että, kiittääkö tässä pitäis?". Kyllä harmitti, vaikkei kovin suurta vahinkoa sattunutkaan. Kotiin tultua selvittelin vielä asiaa vakuutusyhtiön kanssa, tunnustin tapahtuneen kotijoukoille ja harmittelin tapahtunutta. Ja mietin niitä kiitosaiheita. Miksi tässä näin kävi?

Päivän tässä asioita pyöriteltyäni olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että jotain hyvää tässäkin asiassa oli. Tässä siis, kaikesta huolimatta, lista 10 hyvästä asiasta tässä päivässä:

Kiitos...

1. että yhteentörmäyksessä vahingoittui vain 1 auto, eikä sekään kovin pahasti. Kukaan ihminen ei kuitenkaan loukkaantunut. Se olisi kestämätöntä.
2. että ehdin ajoissa labraan ja että pitkään vaivannutta jalkaani tutkitaan.
3. pakkasesta ja lumesta, oikeasta talvesta, puiden lumisista turkeista, kauniista maisemasta.
4. luisteluretkestä keskimmäisen ja kuopuksen kanssa. Pysyin pystyssä ja muutenkin hokkaroin ihan kunnialla ympäri jäärataa. Hauska katsella keskimmäisen innosta puhkuvia poskia ja iloa jäällä liitelemisestä.
5. hauskasta keskustelusta ystävän kanssa.
6. mukavista blogikommenteista.
7. että saan apua, jos vain haluan ja osaan sitä pyytää.
8. uusista hyvistä kirjalöydöistä.
9. siitä, että tänään on jo keskiviikko. Perjantaihin on enää kaksi yötä.
10. siitä, että keksin ruveta tekemään tällaista listaa.


Huomaan, että tästä tulee paremmalle tuulelle. Voin siis ehkä ottaa vaikka tavaksi!

Talvi-illan tunnelmaa.

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää...

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää
Pakkanen - kuljetaan nenät huurussa
Pakkanen...
(Papu ja Pojat: Helle)

Täna aamuna herätessä mittari näytti 26,4 astetta pakkasta ja kylmävesiputki oli jäässä. Taitaa olla tämäntalvinen pakkasennätys näillä leveysasteilla. No, putki saatiin onneksi sulatettua ja vesi virtaa taas! Kuusamon lentoasemalla oli kuulemma mitattu koko Suomen pakkasennätys, -36,9 astetta selsiusta. Oikein kunnollinen suomitalvi siis!

Aamulla kaivoin komeron nurkasta esiin untuvatakkini ja pakkasin itseni ja esikoisen kunnollisen toppa/myssy/huivi/villasukka-kerroksen alle ja niine hyvinemme lähdimme marssimaan koulua kohti. Pakkaslumi narskui mukavasti jalkojen alla, nenänpäätä ja poskia kirveli ja kaulaliina oli hetkessä pieniä jääkiteitä täynnä, kun siinä kaksin kuljimme aamuhämärässä lumista maisemaa ihaillen.

Nyt on ihana käpertyä sohvan nurkkaan takkatulta katselemaan ja lämmittelemään, lukemaan hyvää satukirjaa nuoremmille ja neuloa välillä pätkä ystävän noroista "Lacy Baktus" -huivia. Pyykkikone rullaa ja mielessä ovat 6-vuotiaan keskimmäisen huomiset kutsut kuninkaallisille ystävilleen.

Iltapäivällä tehdään esikoisen lempiruokaa "klasagnea" ja siivotaan.

Että tämmöinen pakkaspäivä!

Puikoilla noroinen Lacy Baktus by Terhi Muinonen.

Tunnustus ilman tunnustusta

Olen lueskellut mielenkiinnolla muiden blogeista "tunnustuksia", mutta koskapa en itse moista ole (optimisti ajattelee "vielä") saanut, rustaan tähän, mitä vastaisin, jos sellaisen saisin.

Tunnustan, että:

1. Olen innostujaluonne ja aina valmis kokeilemaan ja kehittelemään jotain uutta. Asioiden loppuunsaattaminen ei ole vahvimpia ominaisuuksiani. Olen kuitenkin opetellut sitä kovasti ja itse asiassa petraantunutkin asiassa kovasti.

2. Kuljen paljon avojaloin, myös talvella, vaikka vanhan talon lattiat ovatkin aika kylmät.

3. Olen hyvinkin spontaani, supliikki ja rohkea, joidenkin mielestä hauska, tutussa seurassa, mutta näyttämöllä spontaaniuteni katoaa kuin tuhka tuuleen.

4. Kuorsaan ja se nolottaa minua jopa niin paljon, etten uskalla nukkua yleisillä paikoilla, kuten junissa ja linja-autoissa, koska pelkään, että "hirnun" niin, että muut häiriintyvät/huvittuvat liikaa. Jos nukun samassa huoneessa muiden kuin perheenjäsenten kanssa, heräilen pitkin yötä tarkastamaan, etten kuorsaa. Pikku juttu, mutta muodostunut melkoiseksi probleemaksi, koska toisaalta taas olen aina ollut lapsellisen innostunut yökyläilystä ja siskonpedissä nukkumisesta.

5. Rakastan kaikenlaista käsillätekemistä. Haaveilen, että tulevaisuudessa saisin tehdä työtä, joka liittyy jotenkin tähän rakkauteeni.

6. Haaveilen lottovoitosta, vaikka en muista lototakaan.

7. Uskon Jeesukseen.

En laita tätä nyt kellekään eteenpäin, koska en ole haastetta/tunnustusta keneltäkään saanut. Mutta ken haluaa, mietiskelköön samanmoisia asioita itsestään, kaikenlaisia tunnustuksia on aina mielenkiintoista lukea. On helpompi ja hauskempi elää omien kummallisuuksiensa kanssa, kun tietää, että meillä jokaisella on ne omat ominaispiirteemme.

Hyvä mieli

Höyryävä glögimuki kera mantelilastujen ja rusinoiden, kaksi ruisvoileipää kera lauantaimakkaran, sinapin ja juuston, sohvannurkka, puikoilla keskimmäisen neuleliivi ja päällimmäisenä hyvä mieli.

Hyvä mieli siitä, että pikkusisko jyskytteli perjantai-illalla dieselveturin kyydissä tänne kotirannikolle auttaakseen minua laittamaan järjestystä meidän "Huvikumpuun", niin että elämä voisi olla hiukan vähemmän hyrskynmyrskyistä. Ja me onnistuimme siinä oikein mukavasti. Ikeasta ostetut valkoiset Bergsbo-vitriinikaapit passasivat hetken mallailun jälkeen oikein kivasti ruokailuhuoneen seinustalle, vanhan talon lattiat ja seinät kun ovat aina johonkin suuntaan vinksallaan. Muutama muukin huonekalu vaihtoi paikkaa ja sai uuden käyttötarkoituksen. Ja ennen kaikkea paljon turhaa ja tarpeetonta, enimmäkseen paperia, joutui roskikseen ja lehtienkeräykseen ja ehjää ja siistiä tavaraa, astioita ja sellaista, kirpputorille. Ensimmäisenä yönä urakoimme aamupuolikuuteen, toisena iltana otimme vähän rauhallisemmin ja sunnuntaina olimme jo ihan lepopäivän tarpeessa.

Paljon on vielä tässä huushollissa turhaa tavaraa ja tarpeellistakin, joka etsii vielä paikkaansa, mutta kyllä tämä tästä, luotan 10- ja 20-vuotissuunnitelmiini. Asia kerrallaan, pikku hiljaa... Nyt on hyvä mieli tästä.

Kiitos, pikkusisko! ♥♥♥

Villaliivin tekele keskimmäiselle. Puikoilla ja koukulla paljon muutakin, mutta olen ollut vähän laiska "blogaamaan". Ja haaveissa vielä enemmän. Jotain valmistakin on. Niistä lisää myöhemmin!

Juosten

Elämä kulkee juosten eteenpäin. Ei kuitenkaan onneksi ohi. Siitä aasinsiltana uuteen "harrastukseeni". Sillä minä, joka olen aina inhonnut juoksemista, olen aloittanut ystävien innoittamana juoksukoulun. Toinen viikko menossa ja vielä tuntuu, ihmeellistä kyllä, ihan hyvältä. Lieneekö syynä loistava juoksuohjelma, joka löytyy Porin vapaa-aikaviraston sivuilta. Siinä lähdetään melkeinpä nollilta, niin ettei tällaiselta rapakuntoiselta "pikkumummoltakaan" heti usko lopu. Saamieni tietojen mukaan ko. juoksuohjelmaa seurataan kohta Japanissa asti. Hyvä Pori, hyvä me!

Haastan kaikki kaltaiseni antijuoksijat ja kaikki muutkin mukaan juoksukouluun! MP3-soitin raikumaan, hymyä huuleen ja tossua toisen eteen! Ei vaadi kovin kummoisia alkuvalmisteluita ja matkaan voi lähteä omalta kotiovelta.

Juoksuvarpaat.

Pelkkää juhlaa

Tänään...

... vietämme 16-vuotisensitapaamispäivää. Siitä on tasan 16 vuotta, kun tapasin rähjääntyneen puutalon rappusilla amerikansortsiasuisen miekkosen. Komea, päivettynyt miekkonen ilman paitaa, jalka kipsissä; kelläpä ei hoivavietti heräisi... ;o) Menin kahville ystävän kanssa ja sille kahvireissulle jäin. 16 vuotta sitten minä olin 16 ja miekkonen 22.

... on pikkusiskosen ja sen miehen 1. hääpäivä. Viettävät sitä Pariisissa. Onnellista hääpäivää, E ♥ L!

... tuorein, 5. yhteinen kummilapsemme sai Pyhässä Kasteessa nimen Sanni Siiri Helena. Pikkuneiti oli niiiiiiin pieni ja kaunis. Nukkui kummitädin (=minun) käsivarsilla lähes koko toimituksen ajan.


Pelkkää juhlaa elämä tänään siis!

Helmeilyä

Vihdoin jotain käsillä!

Oltiin tyttöporukalla helmityöopissa, oikein yksityisopetuksessa. Tässä illan tuotoksia, omia ja ystävien:

Itse tekemäni rannehelyt tytärten ranteisiin. Oranssivihreä ja anipunaturkoosi ranneke tehty raw-tekniikalla (yksirivisenä), ohje löytyy täältä.

Ystävien aikaansaannoksia. Kaunista!

Opettajattaremme oli taitava ja huippukärsivällinen. Ilta kääntyi jo yöksi, kun vihdoin lopetimme. Mutta hauskaa oli ja paljon opittiin. Suurkiitos myös loistavalle kokillemme!

Kotiin päästyä en malttanut mennä heti nukkumaan, vaan täytyi vielä vähän jatkaa. Netistä löytyy kasapäin kivoja helmeilyohjeita ja pakkohan minun oli päästä niitä kokeilemaan. Kokeilin ensin tätä ja sitten tätä. Ja pikkutunneillehan siinä tietysti meni...

Haaveissa myös tällaisia...

Opettajattaremme taidonnäytteitä.

Äiti x 3

Minut "herätettiin" tähän äitienpäivään sänkyyn kannetun aamupalatarjottimen ja keskimmäisen lurauttaman laulun kera.

Aamupalasta vastasi esikoinen isänsä hyvällä avustuksella. Tarjottimelle oli aseteltu neitokaisen suunnittelemat pikkelsi-kurkku-juustovoileivät, lasi vettä ja kuppi kuumaa kahvia kaikilla herkuilla (maitoa ja sokeria, paljon), neidin itsensä kuorima omena sekä mandariini. Nautin siis aamupalani kolmen pienen kaunokaiseni sekä yhden ison komistuksen ympäröiminä ja olin onnellinen.

Kaksi vanhinta olivat valmistaneet minulle eskarissa ja kerhossa hienot lahjat ja kortit: esikoinen kaulakorun ja sydänkortin, keskimmäinen hienon keksipurkin itseleipomine kekseineen ja sydänkukkakimppukortteineen.

Esikoisen kortissa luki:

Äitini on

• kiva
• mukava kun se askartelee meidän kanssa
• taitava opettamaan kutomista ja virkkaamista
• ennen käynyt sukeltamassa, se on silti vielä Delfiini
• hyvä lukemaan
• kiva, kun se pelaa meidän kanssa

Kuopus ei vielä niin äitienpäivästä perustanut, viettää sitä kai lähes tulkoon joka päivä, oli vain oma ihana itsensä valloittavine hymyineen ja jokelluksineen.

Päivällä käytiin syömässä vielä herkullinen lounas mummeleiden kera ja illalla kirkonmenojen jälkeen nautittiin kirkkokaffeet täytekakun kera.

Voisko olla parempaa?!

Pieniä asioita, hyvä mieli

Klara vappen!