Kevättä rinnassa

Lapset häärivät innoissaan lapioiden kanssa pihamaalla ja kertovat keskimmäisen sanoja lainatakseni kaivavansa "kevättä esiin". Huomaan, että minunkin rintaani kevät hiljalleen hiipii, mutta vaikutus on jotenkin nurinkurinen. Luulisi, että kun valo lisääntyy ja päivät pitenevät, piristyisi, mutta sen sijaan tuntuukin, että kevätväsymys on saamassa minusta vallan. Ilmassa on vähän sellaista tappiomielialaa ja sen selättämiseksi olenkin tarttunut entistä useammin kutimiin ja ompelukoneeseen ja surautellut/suihkinut jotakin uutta ja kivaa omaksi ja toisten iloksi.

Hello Kitty -kassi keskimmäisen ystävälle 6-vuotislahjaksi.
Ohje: Suuri Käsityö 6-7/2007, s. 45.
Krumeluurit omasta päästä, muuten orjallisesti ohjetta noudattaen.
Malli: Teija Kolehmainen.
Tarvikkeet: Ikean paksu puuvillainen kangaspalan jämä, punaista ja viininpunaista puuvillapitsiä, Hello Kitty -silityskuva H&M:stä, lakanakangasta, aniliininpunaista ompelulankaa. Kaikki tarvikkeet omista kätköistä.

Rinsessapussi samaisen keskimmäisen toiselle 6-vuotiaalle ystävälle.
Ohje: Suuri Käsityö 9/2006, nr 19 "Kuukauden kassi".
Koristelin vähän pitsillä, nauhalla ja ballerinakuvalla, että tuli rinsessaisempi.
Malli: Meri Tuuli Laine
Tarvikkeet: Lilaa lakanakangasta, valkoista ompelulankaa, tukikangasta, valkoista joustopitsiä, vaaleanpunavalkoruudullista nauhaa sekä Maarit Ailion piirtämä ballerinaprinsessa-painokuva viime viikonlopun Kädentaitomessuilta.

Ompelukset olen tehnyt lähinnä omissa nurkissa pyörineistä tarvikkeista. Ihan lähiaikoina on valmistunut/valmistumassa myös hame keskimmäiselle ja froteehaalarit tutun pojalle. Niistä juttua myöhemmin, ehkä.

Lasin läpi

Pidämme sairastupaa. Kuopuksella on 39,2 kuumetta, nenä vuotaa ja yskittää. Veto pois. Suurimman osan päivää saamme ihailla lumista talvimaisemaa siis vain lasin läpi. Nautin tästä valosta!

Aina hetkittäin neulon. Olen opetellut käyttämään kaikki liikenevät hetket hyväksi. Neulon muutaman silmukan seisten keittiössä hääriessäni, välillä istahdan hetkeksi nojatuoliin kutimien kanssa, kurkkaan nettiin, luen satuja, sylittelen pikku potilasta. Muuten en jaksa. Arkista aherrusta.

Puikoilla joustinliivi esikoiselle.
Ohje Novita Kevät 2010 -lehdestä (malli nr 91), lankana Freedom Spirit by Twilleys of Stamford, #513.

Puolen päivän tienoilla pikkuisen päiväunien aikaan pääsen hetkeksi eskarista kotiutuneen keskimmäisen kanssa ulos lumitöitä tekemään. Nappaan kameran taskuun ja siinä samalla vähän kuvailen - kauneutta arjen roson keskellä. Sitä mikä minun silmissäni on kaunista. Mieltäni ilahuttaa erityisesti anopin tekemä jäämobile.
















Käydään tanssitunnilla (tyttöjen). Hoidetaan pikaisesti asioita.

Saatellaan mies matkaan.

Katsellaan esikoisen vauvakuvia ja valitaan niistä sopiva kouluun vietäväksi.


Hiljainen talo. Sylissä nukkuu pieni potilas.

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." (Raamattu, 1. Kor. 12:13)

Kukkuu!

Tekaisin pipon, hiippasellaisen. Uusimman (1/2010) Suuri Käsityö -lehden innoittamana. Samainen mösä lehden kannessa. Ja kun ystävän tytär täytti viisi. Vai apua, kuusiko se jo täytti! Ja kun sattui olemaan vielä oikeaa lankaakin.

Oli tosi helppo ja nopea tehdä. Ainut mistä en tykkää, on saumojen yhdisteleminen. Mutta ihan kiva tuli! Otsalle lisäsin Filttiinasta ostetun huopasydämen väriä antamaan.

Ihan pian myssy matkaa Siperian kylmyyteen. Toivottavasti on mieluinen ja LÄMMIN!

Mallina tonttuilee esikoinen.

Ohje: Suuri Käsityö nr 1/2010. Ohje nr 4 "Ribbimyssy".
Malli: Sirdar.
Koko: 10-12 v
Lanka: Sirdar Big Softie #331 (Muffin), vähän reilu kerä
Puikot: Neulepuikot nr 10.

Huopasydän Filttiinasta.

Haaveilen...

... siististä kodista ja sen sisustamisesta.
... kynttilöiden ja saippuan teosta.
... loru- ja hernepusseista, kaikenlaisesta pienestä itsetehdystä. Jos vielä jonain päivänä vaikka oman myyntipöydän jonnekin saisin.
... leikkimökin sisustamisesta.
... käsityöläisyydestä.
... omasta pienestä putiikista/kahvilasta.
... ulkomaanmatkasta; Siperiaan, Japaniin, Puolaan, Italiaan tai Israeliin.
... autotallin rakentamisesta (ja erityisesti siitä kesä-/vieras-/työhuoneesta, joka sen yhteyteen valmistuu).
... uusista tuulista, opiskeluista, harrastuksista tms.
... kesästä.

Täällä minä vain haaveilen. Haaveista voi tulla totta, kun vain jaksaa tehdä töitä niiden eteen. Juuri nyt en jaksa, siksi tyydyn vain haaveilemaan.

Mutta olen minä jotain saanut valmiiksikin:

Ruusupussukka ystävälle syntymäpäivälahjaksi.
Kangas: Eurokangas.

Lacy Baktus ystävälle Siperian kylmyyteen elämäni ensimmäisestä Noro-kerästä.
(Mallina keskimmäinen, joka voisi kuulemma "esitellä enemmänkin muotia".)
Malli: Terhi Montonen (Ravelry-linkki)
Lanka: Noro Kureyon Sock Yarn, #S92, vajaa kerä
Puikot: Bambuiset neulepuikot nr 3½

10 hyvää asiaa

Aamulla ahdisti moni asia, mm. huonosti nukuttu yö, tekemättömät kotityöt, pitkään vaivannut jalka ja moni muu asia. Aamupäivällä sairaalan laboratoriosta autolle kävellessäni surkuttelin elämääni, kunnes sain ajatuksen, että sen sijaan, että uin ja sukellan surkeuden syövereissä, voisin ruveta miettimään, mitkä asiat ovat hyvin elämässäni, mistä voisin kiittää ja jo siinä matkalla autolle löysin monta kiitoksen aihetta.

Pykäsin sitten lähi-S-marketin pihaan ja kävin ruokaostoksilla ja ostosten päätteeksi istahdin autoon ajatuksena suunnistaa kotiin. Ja sitten tömähti! Samaan aikaan lähti toisestakin parkkiruudusta auto ja me törmäsimme toisiimme. Ajattelin vain, että "Ei voi olla totta!" ja siitä sitten asiaa selvittelemään. Mielessä vilahti, että "Niin että, kiittääkö tässä pitäis?". Kyllä harmitti, vaikkei kovin suurta vahinkoa sattunutkaan. Kotiin tultua selvittelin vielä asiaa vakuutusyhtiön kanssa, tunnustin tapahtuneen kotijoukoille ja harmittelin tapahtunutta. Ja mietin niitä kiitosaiheita. Miksi tässä näin kävi?

Päivän tässä asioita pyöriteltyäni olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että jotain hyvää tässäkin asiassa oli. Tässä siis, kaikesta huolimatta, lista 10 hyvästä asiasta tässä päivässä:

Kiitos...

1. että yhteentörmäyksessä vahingoittui vain 1 auto, eikä sekään kovin pahasti. Kukaan ihminen ei kuitenkaan loukkaantunut. Se olisi kestämätöntä.
2. että ehdin ajoissa labraan ja että pitkään vaivannutta jalkaani tutkitaan.
3. pakkasesta ja lumesta, oikeasta talvesta, puiden lumisista turkeista, kauniista maisemasta.
4. luisteluretkestä keskimmäisen ja kuopuksen kanssa. Pysyin pystyssä ja muutenkin hokkaroin ihan kunnialla ympäri jäärataa. Hauska katsella keskimmäisen innosta puhkuvia poskia ja iloa jäällä liitelemisestä.
5. hauskasta keskustelusta ystävän kanssa.
6. mukavista blogikommenteista.
7. että saan apua, jos vain haluan ja osaan sitä pyytää.
8. uusista hyvistä kirjalöydöistä.
9. siitä, että tänään on jo keskiviikko. Perjantaihin on enää kaksi yötä.
10. siitä, että keksin ruveta tekemään tällaista listaa.


Huomaan, että tästä tulee paremmalle tuulelle. Voin siis ehkä ottaa vaikka tavaksi!

Talvi-illan tunnelmaa.

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää...

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää
Pakkanen - kuljetaan nenät huurussa
Pakkanen...
(Papu ja Pojat: Helle)

Täna aamuna herätessä mittari näytti 26,4 astetta pakkasta ja kylmävesiputki oli jäässä. Taitaa olla tämäntalvinen pakkasennätys näillä leveysasteilla. No, putki saatiin onneksi sulatettua ja vesi virtaa taas! Kuusamon lentoasemalla oli kuulemma mitattu koko Suomen pakkasennätys, -36,9 astetta selsiusta. Oikein kunnollinen suomitalvi siis!

Aamulla kaivoin komeron nurkasta esiin untuvatakkini ja pakkasin itseni ja esikoisen kunnollisen toppa/myssy/huivi/villasukka-kerroksen alle ja niine hyvinemme lähdimme marssimaan koulua kohti. Pakkaslumi narskui mukavasti jalkojen alla, nenänpäätä ja poskia kirveli ja kaulaliina oli hetkessä pieniä jääkiteitä täynnä, kun siinä kaksin kuljimme aamuhämärässä lumista maisemaa ihaillen.

Nyt on ihana käpertyä sohvan nurkkaan takkatulta katselemaan ja lämmittelemään, lukemaan hyvää satukirjaa nuoremmille ja neuloa välillä pätkä ystävän noroista "Lacy Baktus" -huivia. Pyykkikone rullaa ja mielessä ovat 6-vuotiaan keskimmäisen huomiset kutsut kuninkaallisille ystävilleen.

Iltapäivällä tehdään esikoisen lempiruokaa "klasagnea" ja siivotaan.

Että tämmöinen pakkaspäivä!

Puikoilla noroinen Lacy Baktus by Terhi Muinonen.

Superäidin muotokuva

Olen ollut hiljaa pitkän aikaa. Olisi ollut paljonkin kirjoitettavaa, mutta en vain ole jaksanut.

Äitiyttä ja naiseutta täällä mietin. Mietin...

Millaista olisi olla superäiti?

Sellainen pullantuoksuinen superäiti,
jolla on koti ja lapset järjestyksessä,
ruoka aina tismalleen oikealla kellonlyömällä pöydässä.

Äiti, joka laittaa aina ja kaikessa lapsen edun oman etunsa edelle,
pitää päänsä selvänä (en puhu nyt alkoholista enkä huumeista - vaikka toki niistäkin),
toimii järjestelmällisesti,
pitää huolta ystävyyssuhteistaan - niin ja kauneudestaan.

Äiti, jonka puutarha ja parisuhde kukoistaa,
jonka jouluvalmistelut ovat hyvässä käynnissä jo ennen 1. adventtia
ja jouluun laskeutuminen on vain rauhallista loppusilauksen tekoa ja rauhoittumista.

Äiti, jonka itsetehdyt lahjat ovat valmiita hyvissä ajoin ennen juhlapäiviä ja
paniikkisiivot juuri ennen vieraiden tuloa ovat muisto vain!

Äiti, jonka koti on kaunis, siisti ja aistillinen,
koti, jossa oma ja vieraan silmä lepää
ja jossa lapsilla on kuitenkin vapaus olla ja leikkiä,
keksiä ja tehdä.

Äiti, jonka pyykkivuori ei ole koskaan yhtä pyykkikoria korkeampi,
ja joka jaksaa eläytyä leikkeihin
eikä pää pyöri jo seuraavassa "kotitehtävässä".

Äiti, joka osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen,
aina ja joka paikassa.


Tiedän, täydellistä ihmistä tai äitiä ei ole. Mutta jos edes jollain osa-alueella voisi täydellistyä, ainakin vähäsen. Vaikka, kyllä kai minun epätäydellinen rakkautenikin riittää.

"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."

sanoo Jeesus. (2. Kor. 12:9; Raamattu, v. 1938 käännös)

Siihen uskon - ja kehityskelpoisuuteen. Toivossa on hyvä elää!

Hyvää, onnellista ja siunattua Uutta Vuotta!

Kuvassa "askartelemani" enkelihyasintti.

PSST. Vaihdamme vuotta rakettien räiskeessä syntynyttä 6-vuotiasta keskimmäistämme juhlien.