lauantai 18. huhtikuuta 2009

Vinkki vekku ja vallu

...piitu; sinikka ja mauri, soittajan lapset; rouva ja sirkka säilä; rouva ja kirsti linssi; ilona verka, vaatturin tytär; torsti kotka, lentäjän poika; tiplu; penni ja jekku...

Ensimmäinen mielleyhtymä: Hullunkuriset perheet. Aivan oikein, mutta kyse on kuitenkin tästä:
Huhu on kauan kulkenut: RONDONELLA tulee... Tuli jo. Uusi käsityölehti on syntynyt ajan henkeen. Se on tullut paremman palvelun vuoksi. RONDONELLA ei tuo kauniita haavekuvia. Se tarjoaa viimeisintä muotia, ajanmukaista ja käyttökelpoista. Oikein mitoitettuna ja kokeiltuna. Valmistettavaksi ja paljon pidettäväksi...

Rondonella 1/1970, Villayhtymä Oy. Vuosikerta(4 numeroa) 6:- (mk), irtonumerot 1:50.


Pulpukka, Liinalintu, Käpylintu, Sinirinta, Punapulmu, Tarantella, Kellukka, Muskula, Turlututu...

VN - VIRKKAUS- JA NEULETYÖT N:o 2 1969, Neovius Oy.


Leppäkerttu, Korento, Kehrääjä, Kimalainen, Pörriäinen, Kerttuli, Kalasiris, Pipsa, Hymy, Nauru, Nyyhky; Virkku, Kosmos, Lepo, Hupi, Kuje...

Eevan käsityöt Syksy 1965 - N:0 3, Kustannus Oy Eeva.


Nuhanenä, Toimelias, Jöröjukka, Nykerö, Pulmunen, Ruusunen, Pulmunen, Punahilkka, Äiti-kulta, Pikkarainen, Muru ja Nökö, Pompo, Nykerö...

Ahkeraliisa - suuri neulemallio 1/1965. Vuosikerta 10:- (mk) (5 numeroa). Irtonumerot 2.50:-.



Kodin neuvokki 13: Vauvan pukimet. 1965.


Hauskoja neulemallinimiä. Ihania malleja ja värejä. Mahtavia kuvia. Niiiiiin nostalgista!

Uusia aarteitani, jotka löysin anopin kätköistä ja adoptoin meille. Ehkä ihan pakko neuloa/ommella jotain näistä.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Ihan pihalla

K.E.V.Ä.T.

Ihanaa!

Äiti ja täti piipahtivat. Kahvi- ja teettelemisten jälkeen suuntasimme pihalle nauttimaan ihanasta kevätpäivästä. Kuopus simahti vaunuihin ja me muut tartuimme haravan varteen ja ryhdyimme kevättalkoisiin, noin niin kuin ihan ex tempore.


Parisen tuntia siinä hääräsimme, suvun naiset kolmessa polvessa ja mukavasti saatiin aikaiseksi. Täti opasti kompostin käytössä ja haravoi ja kärräsi tyttöjen avustuksella lehtiä kompostiin, äiti haravoi ja minä hyppelin ympäri pihamaata vaihdellen sahan ja haravan välillä. Saldo: Puoli pihaa haravoitu ja pihan reunaa rumentaneet "roskapuut" kaadettu.


Mullan joukosta valoa kohti kurkottelevat jo kovasti tulppaanin ja narsissin alut. Ah ja voih!



Pienet työmyyrät olivat kovasti innoissaan pihatouhuista ja esittivät "vienon" toiveen ulkona syömisestä. No, eihän siinä auttanut muu kuin ottaa tarjotin käteen ja kattaa päivällinen pihalle. Ulkoruokkimiskausi on nyt siis virallisesti avattu! Ja kyllä maistui! Pääsiäisen rippeistä loihtimani naudanpaisti-kananmuna-nuudelit tekivät kauppansa. Tosiasiahan on, että ruoka maistuu aina hyvältä ulkona...


Onnellisesti pihalla!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Pääsiäisriemua!


Hän on ylösnoussut!




torstai 26. maaliskuuta 2009

Väri-ilottelua

Lankaa, lankaa, enemmän lankaa! Helsingin Kädentaitomessuilta Wanhassa Satamassa miehen sisko (jonka jostain syystä useammin kuin kerran olen esitellyn veljenvaimoksi, hälyttävää sinänsä;o) kävi hamstraamassa minulle muutaman vyyhden lankoja. Kuvassa petroolinvärinen Araucania Nature Wool #361, vihreä Araucania Patagonia #582, keltaoranssi Araucania Patagonia #714 sekä rusehtava oranssi Araucania Patagonia #583 Titityy:stä ja uloimpana oikealla Kauhavan Kangas-Aitan sammalenvihreä Esito-lenkkimohair #327.


Pikkusisko täytti maanantaina 31 v. Onnea! Sen kunniaksi koukulla jotain pientä kivaa "kukallista". Ei voi kertoa enempää! Uteliaat (paitsi pikkusisko) voivat käydä kurkkaamassa Ravelrystä, mitä oikein on tekeillä. Armahin pikkusisko, postia tulossa siis, kunhan tämä tästä valmistuu!




Kivat mekkotakit, jotka tätini oli teettänyt isommille tytöille vanhoista Marimekon kankaista. Kiitos, R.!


Sienikuosia kuopuksen "aivan ihanasta" H&M:n collegehupparista, jonka tätinsä oli löytänyt kirpparilta.


Anopilta toissa päivänä saamani sormikkaat, joista piti alun perin tulla lapaset. ;o) Sain itse valita värit.


Puikoilla järjestyksessään toinen vauvannuttu Etiopiaan. Lankana Novitan Tennessee #352, pyöröpuikot nro 3,5. Nutun suunnittelija Pirkko Tuppurainen, toteutus pyöröneuleena Ixun blogista.



Hmmm... Varsin vihervoittoista... Kevättä rinnassa!

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Talon Mies

"Dippaa dai, dipidipidaidaa, dippaa dai, dipidipidaidaa"

laulaa laulava talonmies Sepi Kumpulainen. Meidän talon Mies ei laula kuin joskus salaa virsiä ja Elvistä ;o), mutta on kuulkaa muuten tosi nopea toimissaan. Vai mitä sanotte tästä?!




Talon Mies myös kokkaa (paremmin kuin minä), pesee pyykkiä, vaihtaa vaippoja, hoitaa ja leikkii lasten kanssa... On sillä puutteitakin, mutta ei nyt mainita niitä tässä. Siis MELKEIN valioyksilö! ;o)

Meidän neitokaiset arvostavat iskäänsä suuresti. Keskimmäinen halusi muistaa isäänsä nimipäivänä tammikuun alkupuolella ja teki tälle kortin, joka kertoo paljon sekä isän ulkonäöstä (Huomaa oranssit kengät, ovatkohan ne El Naturalistat?;o) että isän tärkeydestä:



Markus Majaluoma on kirjoittanut mainion lastenkirjan "Isä, rakennetaan maja!", joka jaksaa naurattaa joka kerta. Sitä on luettu uudestaan ja uudestaan ja siitä tykkää Mieskin.

- Hätäkeskus, päivää, sanoi ääni.
- Päivää, sanoi Ossi.
- Niin? Haloo, onko siellä ketään? ääni kysyi.
- On täällä, mutta ei muita kuin minä, sanoi Ossi.
- Ja mikä siellä on hätänä? ääni kysyi.
- Pitäisi ajaa tikasauto tänne meille, Ruiskukatu 7, Ossi sanoi.
- Millainen hätä siellä on?
- Annamarilla on kakkahätä. Mutta isä ei voi pyyhkiä, kun se roikkuu puussa.
- Jaaha, Annamari siis roikkuu puussa ja isä on kovasti hädissään.
- Eieiei, kuin päinvastoin, Ossi selvensi. - Isä roikkuu puussa ja Annamari on kakkahädissään. Eihän isä anna lasten koskaan puussa roikkua.
- Se on oikein se, sanoi ääni. - Mutta onko isä jo kauan roikkunut siellä... puussa?
- En tiedä, minulla ei ole kelloa... Minä käyn kysymässä isältä!

Ossi juoksi pihalle ja kiljui:
- Mitä kello on? Mitä kello on, isä!
- Minä... minä en enää kauan jaksa roikkua, isä vaikeroi, - ja kuka kumma kysyy kelloa tähän aikaan päivästä?
- No se täti haluaa tietää, kauanko olet roikkunut siellä, Ossi huusi.
- Mitä se kello nyt on, puoli kuusiko...
Katsoakseen kelloaan isä irrotti käden oksasta, ja silloin hän...

putosi...

putosi...

ja putosi...

Isä oli hengissä ja istui pehmeällä alustalla, kuin pilven päällä. Hän rutisteli lapsia ja huokaili:
- Ah ja voi ja taivaan pelastus. Jos en olisi pudonnut teidän purukasaanne, niin minun olisi käynyt hullusti. En enää ikinä moiti teitä. En ikinä kiellä ostamasta sahanpuruja. Minä rakastan teitä, ja olen teistä niin ylpeä!

(Majaluoma, Markus: Isä, rakennetaan maja!)
Ah ja voi, kuinka kuvaavaa!

Tähän lopuksi vielä kuva talon Miehelle jouluksi neulomistani perusvillasukista, jotka ovat ensimmäiset lajiaan. Saisi kuulemma neuloa useammatkin. Jostain syystä kaikki muut ovat päässeet osallisiksi neulomuksistani, mutta Miehelle ja itselle ei "ehdi" oikein neulomaan. Täytynee parantaa tapani. Ehkä tie Miehen sydämeen käykin jalkojen kautta!


Talon Miehen villasukat.
Ohje: Suuri Käsityö 8/2006, neuleohje nro 5
Lanka: Novita Isoveli Colori #862, n. 180 g
Puikot: Sukkapuikot nro 5,5

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Paistaa se päivä risukasaankin...

Nukutaan nykyään ikkunaverho auki. Ihana herätä luonnonvaloon aamulla. Onneksi ollaankin jo hyvää vauhtia valoa ja kesää kohti menossa.

Ostin ensimmäiset pikkunarsissit kuistin ikkunalautoja koristamaan. Vielä ne pitää yöksi nostaa sisälle turvaan, mutta koristavat ja piristävät niin ihanasti päiväsaikaan vielä niin valkoista maisemaa.


Narsisseja nuuskimaan halajaa pienen pieni nallekin, jonka tekaisin eilen. Idean sain siis JaanaMaa-blogista. Nalle matkaa parin päivän päästä Japaniin ystävääni ja keskimmäisen kummitätöstä viihdyttämään ja koti-ikävää lievittämään, mutta ennen matkalaukkuun sukeltamista sille täytyisi keksiä sopiva nimi. Ehdotuksia?!

Kukkuu!


Henri the knitted bear.
Ohje: Rachel Borello
Lanka: Pirta Atlanta (jostain äidin kätköistä) n. 15 g
Puikot: sukkapuikot nro 3,5 (joista yksi taisi olla 3 ;o)

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Lennän matalallal-la-la

Kauan ja hartaasti odotettu Neulontai. Talo täynnä vipinää. "Kuuma ryhmä" tällä kertaa: puikoissa viisi innokasta naista (saimme kaksi uutta jäsentä :O), joukossa 7 lasta ikähaitarilla 6 kk - 10 vuotta. Etiopian nuttuja, villasukkia, slipoveria... Kahvia, teetä, leipää ja sirkushuveja... Sanaa, rukousta ja leppoista yhdessäoloa... Kivaa oli, iltaan asti. Oma neulesaldoni vain jäi melko olemattomaksi, siinä kun juoksentelin keittiön ja olohuoneen väliä kuopus kainalossa. Varmasti aika monta turhaa askelta, on vain minulle jotenkin niin ominaista tuo ympäriinsä ravaaminen. ;o)

Tiskit on tiskattu ja paikat siistitty. Talo on hiljainen. Ajatukset pyörivät päässä. Jotenkin mieli vetää kaikesta huolimatta matalaksi. Paavali kiteyttäköön ajatukseni tähän yhteen lauseeseen:
"Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." (Room. 7:18-19)
Mutta onneksi:

Jumala voi ~ Silloinkin kun ei sateen jälkeen aurinko paista ~ Jumala voi ~ kun saapuvat myrskyt, kun on kulku vaikeanlaista ~ Jumala voi ~ kun jaksa en yrittää enää itse ollenkaan ~ Jumala voi ~ Hän pyyntöni kuulee, kokea saan rakkauttaan... (Mikko Nikula, MGtH)

Näin nyt. Huomenna taas uusi päivä, uudet kujeet.