Kukkuu!

Tekaisin pipon, hiippasellaisen. Uusimman (1/2010) Suuri Käsityö -lehden innoittamana. Samainen mösä lehden kannessa. Ja kun ystävän tytär täytti viisi. Vai apua, kuusiko se jo täytti! Ja kun sattui olemaan vielä oikeaa lankaakin.

Oli tosi helppo ja nopea tehdä. Ainut mistä en tykkää, on saumojen yhdisteleminen. Mutta ihan kiva tuli! Otsalle lisäsin Filttiinasta ostetun huopasydämen väriä antamaan.

Ihan pian myssy matkaa Siperian kylmyyteen. Toivottavasti on mieluinen ja LÄMMIN!

Mallina tonttuilee esikoinen.

Ohje: Suuri Käsityö nr 1/2010. Ohje nr 4 "Ribbimyssy".
Malli: Sirdar.
Koko: 10-12 v
Lanka: Sirdar Big Softie #331 (Muffin), vähän reilu kerä
Puikot: Neulepuikot nr 10.

Huopasydän Filttiinasta.

Haaveilen...

... siististä kodista ja sen sisustamisesta.
... kynttilöiden ja saippuan teosta.
... loru- ja hernepusseista, kaikenlaisesta pienestä itsetehdystä. Jos vielä jonain päivänä vaikka oman myyntipöydän jonnekin saisin.
... leikkimökin sisustamisesta.
... käsityöläisyydestä.
... omasta pienestä putiikista/kahvilasta.
... ulkomaanmatkasta; Siperiaan, Japaniin, Puolaan, Italiaan tai Israeliin.
... autotallin rakentamisesta (ja erityisesti siitä kesä-/vieras-/työhuoneesta, joka sen yhteyteen valmistuu).
... uusista tuulista, opiskeluista, harrastuksista tms.
... kesästä.

Täällä minä vain haaveilen. Haaveista voi tulla totta, kun vain jaksaa tehdä töitä niiden eteen. Juuri nyt en jaksa, siksi tyydyn vain haaveilemaan.

Mutta olen minä jotain saanut valmiiksikin:

Ruusupussukka ystävälle syntymäpäivälahjaksi.
Kangas: Eurokangas.

Lacy Baktus ystävälle Siperian kylmyyteen elämäni ensimmäisestä Noro-kerästä.
(Mallina keskimmäinen, joka voisi kuulemma "esitellä enemmänkin muotia".)
Malli: Terhi Montonen (Ravelry-linkki)
Lanka: Noro Kureyon Sock Yarn, #S92, vajaa kerä
Puikot: Bambuiset neulepuikot nr 3½

10 hyvää asiaa

Aamulla ahdisti moni asia, mm. huonosti nukuttu yö, tekemättömät kotityöt, pitkään vaivannut jalka ja moni muu asia. Aamupäivällä sairaalan laboratoriosta autolle kävellessäni surkuttelin elämääni, kunnes sain ajatuksen, että sen sijaan, että uin ja sukellan surkeuden syövereissä, voisin ruveta miettimään, mitkä asiat ovat hyvin elämässäni, mistä voisin kiittää ja jo siinä matkalla autolle löysin monta kiitoksen aihetta.

Pykäsin sitten lähi-S-marketin pihaan ja kävin ruokaostoksilla ja ostosten päätteeksi istahdin autoon ajatuksena suunnistaa kotiin. Ja sitten tömähti! Samaan aikaan lähti toisestakin parkkiruudusta auto ja me törmäsimme toisiimme. Ajattelin vain, että "Ei voi olla totta!" ja siitä sitten asiaa selvittelemään. Mielessä vilahti, että "Niin että, kiittääkö tässä pitäis?". Kyllä harmitti, vaikkei kovin suurta vahinkoa sattunutkaan. Kotiin tultua selvittelin vielä asiaa vakuutusyhtiön kanssa, tunnustin tapahtuneen kotijoukoille ja harmittelin tapahtunutta. Ja mietin niitä kiitosaiheita. Miksi tässä näin kävi?

Päivän tässä asioita pyöriteltyäni olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että jotain hyvää tässäkin asiassa oli. Tässä siis, kaikesta huolimatta, lista 10 hyvästä asiasta tässä päivässä:

Kiitos...

1. että yhteentörmäyksessä vahingoittui vain 1 auto, eikä sekään kovin pahasti. Kukaan ihminen ei kuitenkaan loukkaantunut. Se olisi kestämätöntä.
2. että ehdin ajoissa labraan ja että pitkään vaivannutta jalkaani tutkitaan.
3. pakkasesta ja lumesta, oikeasta talvesta, puiden lumisista turkeista, kauniista maisemasta.
4. luisteluretkestä keskimmäisen ja kuopuksen kanssa. Pysyin pystyssä ja muutenkin hokkaroin ihan kunnialla ympäri jäärataa. Hauska katsella keskimmäisen innosta puhkuvia poskia ja iloa jäällä liitelemisestä.
5. hauskasta keskustelusta ystävän kanssa.
6. mukavista blogikommenteista.
7. että saan apua, jos vain haluan ja osaan sitä pyytää.
8. uusista hyvistä kirjalöydöistä.
9. siitä, että tänään on jo keskiviikko. Perjantaihin on enää kaksi yötä.
10. siitä, että keksin ruveta tekemään tällaista listaa.


Huomaan, että tästä tulee paremmalle tuulelle. Voin siis ehkä ottaa vaikka tavaksi!

Talvi-illan tunnelmaa.

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää...

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää
Pakkanen - kuljetaan nenät huurussa
Pakkanen...
(Papu ja Pojat: Helle)

Täna aamuna herätessä mittari näytti 26,4 astetta pakkasta ja kylmävesiputki oli jäässä. Taitaa olla tämäntalvinen pakkasennätys näillä leveysasteilla. No, putki saatiin onneksi sulatettua ja vesi virtaa taas! Kuusamon lentoasemalla oli kuulemma mitattu koko Suomen pakkasennätys, -36,9 astetta selsiusta. Oikein kunnollinen suomitalvi siis!

Aamulla kaivoin komeron nurkasta esiin untuvatakkini ja pakkasin itseni ja esikoisen kunnollisen toppa/myssy/huivi/villasukka-kerroksen alle ja niine hyvinemme lähdimme marssimaan koulua kohti. Pakkaslumi narskui mukavasti jalkojen alla, nenänpäätä ja poskia kirveli ja kaulaliina oli hetkessä pieniä jääkiteitä täynnä, kun siinä kaksin kuljimme aamuhämärässä lumista maisemaa ihaillen.

Nyt on ihana käpertyä sohvan nurkkaan takkatulta katselemaan ja lämmittelemään, lukemaan hyvää satukirjaa nuoremmille ja neuloa välillä pätkä ystävän noroista "Lacy Baktus" -huivia. Pyykkikone rullaa ja mielessä ovat 6-vuotiaan keskimmäisen huomiset kutsut kuninkaallisille ystävilleen.

Iltapäivällä tehdään esikoisen lempiruokaa "klasagnea" ja siivotaan.

Että tämmöinen pakkaspäivä!

Puikoilla noroinen Lacy Baktus by Terhi Muinonen.

Superäidin muotokuva

Olen ollut hiljaa pitkän aikaa. Olisi ollut paljonkin kirjoitettavaa, mutta en vain ole jaksanut.

Äitiyttä ja naiseutta täällä mietin. Mietin...

Millaista olisi olla superäiti?

Sellainen pullantuoksuinen superäiti,
jolla on koti ja lapset järjestyksessä,
ruoka aina tismalleen oikealla kellonlyömällä pöydässä.

Äiti, joka laittaa aina ja kaikessa lapsen edun oman etunsa edelle,
pitää päänsä selvänä (en puhu nyt alkoholista enkä huumeista - vaikka toki niistäkin),
toimii järjestelmällisesti,
pitää huolta ystävyyssuhteistaan - niin ja kauneudestaan.

Äiti, jonka puutarha ja parisuhde kukoistaa,
jonka jouluvalmistelut ovat hyvässä käynnissä jo ennen 1. adventtia
ja jouluun laskeutuminen on vain rauhallista loppusilauksen tekoa ja rauhoittumista.

Äiti, jonka itsetehdyt lahjat ovat valmiita hyvissä ajoin ennen juhlapäiviä ja
paniikkisiivot juuri ennen vieraiden tuloa ovat muisto vain!

Äiti, jonka koti on kaunis, siisti ja aistillinen,
koti, jossa oma ja vieraan silmä lepää
ja jossa lapsilla on kuitenkin vapaus olla ja leikkiä,
keksiä ja tehdä.

Äiti, jonka pyykkivuori ei ole koskaan yhtä pyykkikoria korkeampi,
ja joka jaksaa eläytyä leikkeihin
eikä pää pyöri jo seuraavassa "kotitehtävässä".

Äiti, joka osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen,
aina ja joka paikassa.


Tiedän, täydellistä ihmistä tai äitiä ei ole. Mutta jos edes jollain osa-alueella voisi täydellistyä, ainakin vähäsen. Vaikka, kyllä kai minun epätäydellinen rakkautenikin riittää.

"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."

sanoo Jeesus. (2. Kor. 12:9; Raamattu, v. 1938 käännös)

Siihen uskon - ja kehityskelpoisuuteen. Toivossa on hyvä elää!

Hyvää, onnellista ja siunattua Uutta Vuotta!

Kuvassa "askartelemani" enkelihyasintti.

PSST. Vaihdamme vuotta rakettien räiskeessä syntynyttä 6-vuotiasta keskimmäistämme juhlien.

Tunnustus ilman tunnustusta

Olen lueskellut mielenkiinnolla muiden blogeista "tunnustuksia", mutta koskapa en itse moista ole (optimisti ajattelee "vielä") saanut, rustaan tähän, mitä vastaisin, jos sellaisen saisin.

Tunnustan, että:

1. Olen innostujaluonne ja aina valmis kokeilemaan ja kehittelemään jotain uutta. Asioiden loppuunsaattaminen ei ole vahvimpia ominaisuuksiani. Olen kuitenkin opetellut sitä kovasti ja itse asiassa petraantunutkin asiassa kovasti.

2. Kuljen paljon avojaloin, myös talvella, vaikka vanhan talon lattiat ovatkin aika kylmät.

3. Olen hyvinkin spontaani, supliikki ja rohkea, joidenkin mielestä hauska, tutussa seurassa, mutta näyttämöllä spontaaniuteni katoaa kuin tuhka tuuleen.

4. Kuorsaan ja se nolottaa minua jopa niin paljon, etten uskalla nukkua yleisillä paikoilla, kuten junissa ja linja-autoissa, koska pelkään, että "hirnun" niin, että muut häiriintyvät/huvittuvat liikaa. Jos nukun samassa huoneessa muiden kuin perheenjäsenten kanssa, heräilen pitkin yötä tarkastamaan, etten kuorsaa. Pikku juttu, mutta muodostunut melkoiseksi probleemaksi, koska toisaalta taas olen aina ollut lapsellisen innostunut yökyläilystä ja siskonpedissä nukkumisesta.

5. Rakastan kaikenlaista käsillätekemistä. Haaveilen, että tulevaisuudessa saisin tehdä työtä, joka liittyy jotenkin tähän rakkauteeni.

6. Haaveilen lottovoitosta, vaikka en muista lototakaan.

7. Uskon Jeesukseen.

En laita tätä nyt kellekään eteenpäin, koska en ole haastetta/tunnustusta keneltäkään saanut. Mutta ken haluaa, mietiskelköön samanmoisia asioita itsestään, kaikenlaisia tunnustuksia on aina mielenkiintoista lukea. On helpompi ja hauskempi elää omien kummallisuuksiensa kanssa, kun tietää, että meillä jokaisella on ne omat ominaispiirteemme.

Hyvä mieli

Höyryävä glögimuki kera mantelilastujen ja rusinoiden, kaksi ruisvoileipää kera lauantaimakkaran, sinapin ja juuston, sohvannurkka, puikoilla keskimmäisen neuleliivi ja päällimmäisenä hyvä mieli.

Hyvä mieli siitä, että pikkusisko jyskytteli perjantai-illalla dieselveturin kyydissä tänne kotirannikolle auttaakseen minua laittamaan järjestystä meidän "Huvikumpuun", niin että elämä voisi olla hiukan vähemmän hyrskynmyrskyistä. Ja me onnistuimme siinä oikein mukavasti. Ikeasta ostetut valkoiset Bergsbo-vitriinikaapit passasivat hetken mallailun jälkeen oikein kivasti ruokailuhuoneen seinustalle, vanhan talon lattiat ja seinät kun ovat aina johonkin suuntaan vinksallaan. Muutama muukin huonekalu vaihtoi paikkaa ja sai uuden käyttötarkoituksen. Ja ennen kaikkea paljon turhaa ja tarpeetonta, enimmäkseen paperia, joutui roskikseen ja lehtienkeräykseen ja ehjää ja siistiä tavaraa, astioita ja sellaista, kirpputorille. Ensimmäisenä yönä urakoimme aamupuolikuuteen, toisena iltana otimme vähän rauhallisemmin ja sunnuntaina olimme jo ihan lepopäivän tarpeessa.

Paljon on vielä tässä huushollissa turhaa tavaraa ja tarpeellistakin, joka etsii vielä paikkaansa, mutta kyllä tämä tästä, luotan 10- ja 20-vuotissuunnitelmiini. Asia kerrallaan, pikku hiljaa... Nyt on hyvä mieli tästä.

Kiitos, pikkusisko! ♥♥♥

Villaliivin tekele keskimmäiselle. Puikoilla ja koukulla paljon muutakin, mutta olen ollut vähän laiska "blogaamaan". Ja haaveissa vielä enemmän. Jotain valmistakin on. Niistä lisää myöhemmin!