Nuttuja etiopialaisille vauvoille

Edit (5.2.2010):

Koskapa Nuttuja etiopialaisille vauvoille -haaste on levinnyt ilokseni tosi laajalle blogistaniaan ja usein linkitetty blogiini, katson velvollisuudekseni päivittää uusimmat tiedot vihdoin myös tänne:

Virallinen nuttusivu sekä ajankohtaista tietoa projektista ja nuttujen uuden lähetysosoitteen ja -ohjeen löytyy sivulta http://www.tuppurainen.fi/blogit/category/nuttu/.

Liity ihmeessä myös Facebookin Nuttu-ryhmään!

Lisätietoja nutuista voit tiedustella Pirkko Tuppuraiselta, pirkko.tuppurainen@sekl.fi.

Nuttuterveisin, Sirisan

------------------------------------------------------------------

Nyt kun Martat kutovat villasukkia juhlavuotensa aikana syntyville "kotimaisille" vauvoille, haastan sinut, hyvä lukijani, mukaan nuttuprojektiin, jonka kohteena ovat etiopialaisessa Airan sairaalassa syntyvät vauvat. Löysin haasteen lähetysaikakauslehti Vie Sanomasta ja olen ollut sähköpostitse yhteydessä Airan sairaalassa työskennelleeseen Pirkko Tuppuraiseen. Hän on luvannut toimia yhteyshenkilönä ja huolehtia nuttujen toimittamisesta eteenpäin sairaalaan ja vauvaperheisiin. "Kuuma ryhmä" aikoo ryhtyä urakoimaan nuttuja, toivottavasti sinäkin innostut asiasta!

Sitten varsinaiseen haasteeseen:

KUDO NUTTU ETIOPIALAISELLE VAUVALLE

Etiopiassa, Airan sairaalassa, otetaan mielellään vastaan vauvoille ja erityisesti keskosvauvoille kudottuja villanuttuja. Jos nuttuja olisi tarpeeksi paljon, vauvat saisivat oman nuttunsa mukaan kotiin lähtiessään. Nutun kutomiseen ei kulu paljon aikaa ja ohje on helppo. Seuraavan ohjeen on suunnitellut lähetystyöntekijä Pirkko Tuppurainen Nalle-langalla kudottavaksi (muita lankavaihtoehtoja esim. Novitan Wool ja Tenneesee). Sen teko sujuu niiltäkin, jotka eivät ole aikaisemmin paljon kutoneet.

kuva: Helena Räisänen

Ohje:

• Luodaan 70 silmukkaa.
• Kudotaan kaksi oikein kaksi nurin yhteensä 22 cm.
• Sen jälkeen kudotaan aina oikein neulosta 24 silmukalla puikon alusta, kaksi oikein kaksi nurin 22 silmukalla puikon keskeltä ja aina oikein 24 silmukalla puikon lopusta, yhteensä 3 cm.
• Kolmen sentin jälkeen päätetään keskimmäiset 22 silmukkaa ja kudotaan kumpikin olka erikseen aina oikein neuletta, kumpaakin noin kuusi cm.
• Seuraavalla kerroksella kudotaan puikon alussa olevat 24 silmukkaa oikein. Sen jälkeen luodaan 22 uutta silmukkaa keskelle ja kudotaan taas puikon viimeiset 24 silmukkaa oikein.
• Seuraavilla kerroksilla kudotaan puikon reunoilla olevat 24 silmukkaa aina oikein, ja keskellä olevat uudet 22 silmukkaa kaksi oikein kaksi nurin, yhteensä 3 cm.
• Sitten siirrytään kutomaan koko puikollinen kaksi oikein kaksi nurin neuletta, jota tehdään taas 22 cm.
• Tuloksena on pitkä pätkä neuletta, jossa on nelikulmainen pääaukko keskellä.
• Viimeiseksi ommellaan sivusaumat yhteen. Käsille jätetään sopivan kokoiset aukot.

(Edit 5.2.2010)

PSST. Jos haluat tehdä nutun mieluummin pyörönä, täältä löytyy siihen hyvä ohje.

HUOM! Nuttujen uuden lähetysosoitteen ja -ohjeen löydät täältä.

PS. Pakkaa tarkalleen kilon tai kahden kilon paketti, jos nuttuja on enemmän. Lähetä aina Economy -pakettina. Paketteja ei tarvitse kirjata. Näin pääset halvemmalla.

Lähteet: Vie Sanoma 1/2009, Pirkko Tuppurainen

Löytöretkeily jatkuu...

Tuossa alla muutama kuva eilisen löydöistä. "Löytöni" nähtyään ystävänikin löytöretkivietti heräsi ja hänelle tuli kova kiire kaupunkiin. Ystäväämme Peppi Pitkätossua siteeraten:

"Aina jotain löytyy. Mutta nyt on pidettävä kiirettä, jotteivät toiset löytöretkeilijät tule ja vie kaikkia tämän seudun kultakimpaleita." ("Peppi leikkii löytöretkeilijää ja joutuu tappeluun" Astrid Lindgrenin kirjasta Peppi Pitkätossu)

Ystävä kallis, ethän joudu kuitenkaan tappeluun! ;o)

Löytöretkellä

Tämä on ollut oikea löytöjen päivä.

Aivan ensimmäiseksi löysin itseni uimahallin punttisalilta hiukan jälkeen seitsemän aamulla (lomalla, vapaaehtoisesti!). Ystävä on hyvä ylipuhumaan. ;o) En ole nimittäin yhtään aamuihminen. Löysin (ehkä) vatsa- ja "käsi"lihakseni. Puntin päälle uimaan. Virkistävää, täytyy myöntää!

Moisten voimainponnistusten jälkeen ja kunniaksi nautin kahvit ja juusto-munavoileivän uimahallin kahviossa ja suuntasin löytöretkelle TilkkuSadun putiikkiin. Mukaan tarttui erinäisiä kangaspaloja, pari tekstiilitussia, herkullisen värisiä ompelulankoja sekä pikkuruisia nappeja puikoilla oleviin barbien vaatteisiin.

Löysin myös itsestäni sen verran itsekuria, että paaston aikaan nyt kun ollaan laskeutumassa, päätin aloittaa tästä päivästä pääsiäiseen kestävän karkkipaaston. Olen aivan mahdoton karkkihiiri ja nyt varsinkin imetysaikana karkkiin on tullut suorastaan himo. Totuuden nimessä karkista erossa pysytteleminen tuntuu olevan minulle välillä aivan ylivoimaista!

Päivällisajan lähestyessä löysin itsestäni myös kotikokin, joka loihti pesueelleen suussa sulavat pöperöt broilerin "mureasta leikkeestä" keltaisella kastikkeella ja riisillä kera porkkanaraasteen. "Hyvä ruoka, parempi mieli."

Illansuussa lähdin kuopuksen kanssa kaupungille missionani ostaa itselleni muutama pari uusia alusvaatteita. Niitä en sitten kyllä löytänyt, mutta paljon muuta iloitsemisen arvoista kylläkin.

Kotikaupunkimme Tiimari ja Suomalainen kirjakauppa ovat muuttamassa uusiin tiloihin ja molemmissa on hurja muuttoale käynnissä, Suomalaisessa -80 % jo alennetuista ja Tiimarissa -70 %. Suomalaisesta löysin kasapäin kivoja onnittelukortteja eri tilanteisiin, tarrakiinnitteisiä, läpinäkyviä muistotaskuja kaikenlaisten pikkumuistojen säilömiseen, Longman Pocket Activatorin, muovisia cd/dvd-taskuja, jotka aion sulloa täyteen pyöröpuikkoja, uusiopaperisia kirjekuoria, lahjanarua ja Tuija Lehtisen "Laura - Omat juttuni" täytettävän päiväkirjan jollekulle teini-ikäiselle ystävälle lahjoitettavaksi.

Olen itse asiassa tullut siihen tulokseen, että jo äitini aikoinaan harjoittama lahjojen hamstraaminen etukäteen on varsin fiksua. Mieluiten annan jotain itsetehtyä, mutta olen myös alkanut pikku hiljaa ostamaan kaikenlaista pientä, kivaa ja halpaa aina kun semmoista vastaan tulee, varastoon, että on sitten mistä valita, kun tulee omien ja lasten kaverisynttäreitä ym. tilanteita, kun olisi kiva antaa jotain. On mukava antaa jotain erityistä, miettiä, mistä lahjan saaja pitää ja yllättyy. Pakkaa vain olemaan niin, että jos lahjan ostaminen jää viime tinkaan, mitään kovin edullista ei löydy ja kaikki semmoinen, mitä haluaisi antaa, on aivan liian kallista. Jatkan siis äitini viitoittamalla tiellä!

Tiimarissa olin kuin Liisa Ihmemaassa. Syli ja kärryt täyttyivät pian kauniista pienistä puulaatikoista, joihin voi säilöä vaikka mitä ihanaa, sinkkiämpäristä, keltaisista kangaskantisista muistivihoista, sabluunoista, aaltopahvista, kirjoitusalustoista, värikylläisestä kankaisesta putkipenaalista, kipsisistä valkoisista ruusualustoista, hörhelökynistä (nekin lahjakaappiin), punaisista saviruukuista ja muovailumassasta, josta on tarkoitus muovailla erilaisia "elintarvikkeita" tyttöjen kotileikkiin ja maalata ne sitten mahdollisimman "todellisen" näköisiksi.

Ostosretken kruunasi Lindexistä noudettu Liberon ilmainen lahjapakkaus pikkuneidille sekä hurjaa vauhtia kasvavien isompien neitien sukka- ja sukkapöksyvaroihin löydetyt täydennykset, palloa, raitaa ja väriä, alekopasta tietenkin!

Onkohan tämä nyt vähän ristiriitaista? Paasto ja ostohysteria samassa pakkauksessa. Ehkä niinkin. Olen kuitenkin lapsellisen iloinen ja hyvällä mielellä kaikista päivän löydöistä. Ja uusista ystävistä, jotka ovat löytö sinänsä. Johdatusta kaikkineen, sanoisin.

Kuopuskin on tehnyt löytöjä, nimittäin omat pikku varpaansa sekä "istumalihaksensa" (pysyy hetken istuallaan ilman tukea). Tuntuu, että tämä puoli vuotta on mennyt aivan liitämällä. Pian pyllerö jo ryömii, kävelee ja juoksee. Esikoinenkin menee jo syksyllä kouluun ja keskimmäinen eskariin! Nyyh!

Löytöretkeä koko elämä.

PS. Lisään muutaman "löytökuvan" huomenissa. Nyt täytyy löytää uni!

Liu lau laskiaista!

Täällä sairastellaan. Esikoisella ja kuopuksella on "plunssaa" ja kuopuksen massuparka ripuloi. Lasketellaan siis vain näin kuvien kautta. Ja Tomten edistyy...

Pitkiä pellavia jne.

Puikot suihkien

Tänään on/oli siis neulontai. Istuimme ja neuloimme, söimme ja puhuimme, 6 ½ tuntia. Aika hyvä saavutus!

Illan aikana sain valmiiksi yhden tumman roosan värisen "junasukan" ja kuopuksen Tomteniakin taas muutaman kerroksen eteenpäin. Sen verran blondi minä vain olen, että neulominen ja puhuminen yhtä aikaa ei oikein tahdo sujua. Sen verran monta kertaa jouduin työtä purkamaan ja ohjetta tavaamaan ;o). Mutta mitä pienistä, kun saa nauttia noin korkeatasoisesta seurasta!

Kuopuksen keskeneräinen "Modular Tomten Jacket" (Ravelry-linkki).
Ohje: Elizabeth Zimmermann "Knitting without Tears"
Lanka: Garnstudio Drops Karisma Superwash
Puikot: Nro 4

6-vee esikoinenkin on innostunut kutomisesta. (En nyt oikein osaa päättää kudonko vai neulonko. Kutominen on jotenkin luontevampaa!). Ensin oppi virkkaamaan, ketju- ja kiinteitä silmukoita ja tässä päivänä muutamana pyysi, että opetan hänet kutomaankin. Hetken asiaa pähkittyään pääsi jyvälle ja nyt petroolin värisestä Novita Jengasta on kuulemma luvassa kaulaliina neidille itselleen. Hieno homma!

PS. Lisää kuvia aiemmin valmistuneista neuleista ja "vanhaa" blogiani pääset näkemään ja lukemaan täältä.

Oodi neulontaille

Ihanaa, huomenna on neulontai!

Se tarkoittaa, että minä ja melkein kaksi kourallista naisia kokoonnumme jälleen kutinimemme (kirjoitetaankohan se noin? ;o) yhteen, tällä kertaa Sannan luo ja kudomme (=neulomme), virkkaamme, mitä kukin nyt haluaa tehdäkään, puhumme, juomme kahvia tai teetä ja puhumme. Ollaan ja tehdään tuntikaupalla yhdessä.

Juttu on vielä tuore. Olemme kokoontuneet tähän mennessä erilaisilla kokoonpanoilla toistemme kodeissa ehkä n. 5-6 kertaa, pyrkimyksenä tavata n. 2 viikon välein lauantaisin, kun on aikaa ja ainakin minulle omasta "kuumasta ryhmästämme" on tullut tosi tärkeä juttu. Ryhmän naiset ovat tärkeitä. Heidän kanssaan saan vapaasti olla ja jakaa, oli aiheena sitten neuleet, perhe tai elämä yleensä, rukoilla, nauraa ja itkeäkin, jos on tarvis. Ja neulominen on tärkeätä. Minusta on tullut pikku hiljaa hiipimällä melkoinen neuleaddikti ja tässä seurassa tämä "sairaus" ei ainakaan parane. ;o) Ihanaa olla kotiäiti! Ihanaa, kun on aikaa tehdä käsitöitä(kin), toteuttaa itseään, tehdä omin käsin, oppia uutta, nähdä työnsä tulos! Ihanaa, kun on joukko samanmielisiä, hassuja ja hulluja naisia ympärillä!

Ihanaa, kun on neulontai!

Anopin eli "mumman" monivärinen pipo.
Ohje: Novita Syksy 2005, nro 50
Lanka: Novita Isoveli Colori, väri 844, n. 80 g
Puikot: nro 6

Hyvää ystävänpäivää!

Se ei tainnut olla Valentine, joka ilmassa aamupäivällä lenteli, kun minä harmista puhkuen imuroin ja puunasin huusholliamme miehekkään maatessa sohvalla sarjakuvakirjan kanssa. Mutta iltaa kohden puhinakin laantui laskiessani mäkeä lasten ja ystäväjoukon kera, jonka jälkeen tultiin sitten kaikki porukalla meille ystävänpäivää viettämään. Mies toimi tortillamestarina ja mehän söimme! Oli pitkästä aikaa hauskaa taas vain olla ja nauraa ja leikkiä.

Sain tekstiviestillä ystävältäni ystävänpäivärunon, jonka haluan vielä tähän raapustaa:

"Kerronpa Sinulle tarinan tään, se kuvaa kahta ystävää.
He kantoivat ruukkua keveää, oli täynnä se elämää elävää.
Oli ruukussa surut, ilot ja huolet, mutta ei hätää, ystävä kantoi puolet."

Hyvää ystävänpäivää!