Viime päivinä olen ajatellut paljon, liikaa. Ajatuksia on herättänyt myös tämä runo, jonka olen jo joku aika sitten löytänyt Käsveskan kätköistä -blogista.
Ihminen haluaa olla rakastettu,
sen puuttuessa ihailtu,
sen puuttuessa pelätty,
sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.
Ihminen haluaa herättää toisissajonkinlaisia tunteita.
Sielu jäätyy tyhjiössä jahaluaa yhteyttä toisiinhinnalla millä hyvänsä.
Hjalmar Söderberg 1905
Matalalento jatkuu. Mutta siitä on hyvä pyrähtää aina hetkittäin uljaaseen lentoon.
2 kommenttia:
Hyvä runo. Mäkin mietin, paljon.
Yllätti tuo runon vuosiluku. Joskus sitä on vaikea ymmärtää että "ennenvanhaankin" on asioita ajateltu ja oivallettu. Jotenkin mulle ainakin on tullut sellainen kuva että ennen sitä vain oltiin ja elettiin, hoidettiin koti, lapset, navettahommat ja mitä sitä turhia sitten miettimään.
Kiitos, viluinen. Totta. Viisaita ovatkin siinä kaiken työn keskellä ajatelleet.
Lähetä kommentti